Highland-karja hoitaa perinneympäristöä Hangossa
Highland-hiehot tekevät tärkeää työtä Hangon niityillä WWF:n kansainvälisessä, EU:n Luonnon Life
-rahoitusta saavassa hankkeessa, jossa kunnostetaan arvokkaita perinneympäristöjä Suomessa, Ruotsissa ja Virossa.
Kolmeen hankkeen kohteeseen Hangossa (Henriksberg–Högholmen, Täktom ja Uddskatan) on tuotu Highland-karjaa hoitamaan arvokkaita merenrantaniittyjä. Rantaniittyjen lisäksi näillä alueilla on muun muassa hiekkaisia dyynejä, hiekkarantoja, ketoja ja hakamaita.
Laidunnus on perinteinen hoitomuoto ja soveliain eritoten rantaniityille, tuoreille niityille ja hakamaille. Parhaimpina laiduntajina pidetään liharotuisia karjoja. Sympaattiset, hauskannäköiset Highlandit pitävät niityt ja hakamaat avoimina. Vähiten jalostettu nautarotu Highland Cattle on ensiluokkainen maisemanhoitaja, jolla on erinomainen ravinnonkäyttökyky. Lempeäluonteisten Highlandien työ on korvaamatonta, jotta arvokkaat merenranta-alueet eivät kasva umpeen. Highlandien avulla pystytään takaamaan niin kasviston kuin eläimistön monimuotoisuus. Noin puolet putkilokasveista hyötyy laidunnuksesta.
Högholmen–Henriksbergissä esiintyvät uhanalaisista lajeista muun muassa hietikkorannoilla meriotakilokki (Salsola kali), joka on erittäin uhanalainen sekä kedoilla vaarantunut saunionoidanlukko (Botrychium matricariifolium). Alueella on myös tavattu uhanalainen perhonen tummahäränsilmä (Maniolla jurtina). Täktominlahdella on muun muassa alueellisesti uhanalaista ruskokaislaa (Blysmus rufus). Lisäksi siellä esiintyy suuri joukko uhanalaisia ja harvinaisia kovakuoriaisia, kuten naudanlantiainen (Aphodius sphacelatus). Uddskatanilla kasvavat muun muassa uhanalaiset laukkaneilikka (Armeria maritima) ja merikaali (Crambe maritima).
“Alueilla suurin uhka on tällä hetkellä järviruo’on leviäminen laidunnuksen loputtua. Högholmen-Henriksbergissä laidunnus loppui 1960-luvulla ja Täktomin rantaniityillä jo 1940-50-lukujen vaihteessa. Uddskatanilla laidunnuksen loppumisesta on vielä kauemmin. Nyt aloitettavan laidunnuksen avulla pysäytetään rantaniityn ruovikoituminen ja ketojen umpeenkasvu sekä ennallistetaan laitumet ja säilytetään alueen luonnonarvot”, WWF:n projektisihteeri Tanja Pirinen sanoo.
Perinneympäristöt ovat erittäin runsaslajisia elinympäristöjä, jotka ovat syntyneet perinteisten maankäyttömuotojen myötä eivätkä säily ennallaan ilman säännöllistä hoitoa. Maatalouden tehostumisen takia niiden pinta-ala on huomattavasti vähentynyt. Niittyjen, ketojen ja hakamaiden kasvaessa umpeen myös niiden lajisto häviää. Perinneympäristöjä on jäljellä noin 18 600 hehtaaria, joista merenrantaniittyjä noin 1900 hehtaaria. Merenrantaniityt ovat kasvien lisäksi myös linnuille ja hyönteisille (mm. perhoset, pistiäiset ja kovakuoriaiset) tärkeitä elinympäristöjä. Perinneympäristöillä on tärkeä merkitys myös maiseman, kulttuurihistorian ja virkistyskäytön kannalta.
WWF:n johtamassa kansainvälisessä perinneympäristöhankkeessa kunnostetaan kolmen vuoden aikana yli 300 hehtaaria perinneympäristöjä Suomessa, Ruotsissa ja Virossa. Työtä tehdään yhteistyökumppanien kanssa. Henriksbergin kohteessa yhteistyökumppanina on Uudenmaan alueellinen ympäristökeskus.
Lisätietoja:
WWF/projektisihteeri Tanja Pirinen, WWF, 040 8400 058
Uudenmaan alueellinen ympäristökeskus/tarkastaja Kirsi Hellas, 0500 139 370
Internet: