Kestävä kalastus

Sen lisäksi että kalaa pyydetään liikaa, tehopyynti tuhoaa myös kalojen elinympäristöjä ja muita lajeja. WWF katsoo, että kaiken kalastuksen tulisi olla kestävää ja tekee töitä sen puolesta.

Kestävä kalastus tarkoittaa kalavarojen käyttöä ja hoitoa biologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla siten, että kalojen määrä, monimuotoisuus, uusiutumiskyky ja elinvoimaisuus taataan.

Ennen kaikkea kestävä kalastus tarkoittaa sitä, että kalaa ei ylikalasteta. Kalastus on siis säädetty tasolle, joka toisaalta pyrkii tyydyttämään kalastuselinkeinon tarpeet, mutta ei uhkaa pyynnin kohteena olevan kalakannan tai sivusaaliina saatavan lajin tulevaisuutta.

Kestämätön kalastus

Kestävän kalastuksen periaatteet eivät valitettavasti toteudu maailmassa riittävästi. Yli puolta maailman kalakannoista kalastetaan suurimmalla mahdollisella paineella.  Kalakannoista neljäsosa on joko ylikalastettuja, romahtaneita tai elpymässä romahduksessa.

Jopa 90 % valtamerten suurikokoisista saaliskalalajeista on kalastettu loppuun. Useat taloudellisesti merkittävät kalapopulaatiot ovat heikentyneet tasolle, jossa niiden tulevaisuus on vakavasti uhattuna. Ellei kehityksen suunta muutu voimakkaasti, suurimman osan kalastuksen kohteena olevista populaatioista on ennustettu romahtavan vuosisadan puolenväliin mennessä.

Maailman syvänmeren lajeista pääosa päätyy nykyvauhdilla ylikalastetuiksi hyvin pian. Nyt intensiivisen kalastuksen kohteena olevista vesistä 40 prosenttia on jo yli 200 metrin syvyydessä.

Ahneus ja teknologinen kehitys suurentavat kalansaaliita

Monet kalastajat tietävät, että pyynnin tehokkuutta pitäisi säännöstellä ja meriympäristöä suojella. Pyyntimenetelmien huima tekninen kehitys on kuitenkin tehnyt yhä suuremmat ja luonnonvaroja haaskaavat kalastusoperaatiot mahdollisiksi.

EU:n tukijärjestelmät mahdollistavat kannattamattoman kalastustoiminnan jatkumisen liian suurella kapasiteetilla. Lisäksi polttoainetuet edesauttavat kalastusalusten pääsyä yhä ulommas merelle. Tällöin tähän asti koskemattomat alueet tulevat intensiivisen pyynnin kohteeksi.

Sivusaalis uhkaa merilajiston monimuotoisuutta

Sivusaalis tarkoittaa ei-toivottua saalista. Sivusaaliin osuus maailman kokonaiskalansaaliista on noin 40 prosenttia. Merkittävä osa sivusaaliina saatavasta kalasta, jopa 30 miljoonaa tonnia vuodessa, heitetään kuolleena takaisin mereen.

Sivusaaliiksi joutuu valtavat määrät kalastettavan lajin alamittaisia, nuoria yksilöitä ja muita kalalajeja. Lisäksi myös merinisäkkäät, merikilpikonnat ja linnut ovat vaarassa. Lähes 300 000 pientä valasta, delfiiniä ja pyöriäistä kuolee joka vuosi - yksi joka toinen minuutti - takertuessaan kalanpyydyksiin. Sivusaalisongelma on maailmanlaajuinen ekokatastrofi, joka uhkaa merilajiston monimuotoisuutta ja populaatioiden elinvoimaisuutta.

Pohjatroolaus ja pitkäsiima tuhoisimpia

Tuhoisimpia pyyntitapoja ovat pohjatroolaus ja pitkäsiimapyynti, jossa kilometrejä pitkään pääsiimaan kiinnitetään tuhansia syöttikoukkuja. Pohjatroolaus pyydystää meren pohjalta kaiken tielleen osuvan, vaikka sen tavoitteena on pyydystää vain puna-ahventa, punakampelaa ja merianturaa.

Pitkäsiimapyynti on tyypillinen menetelmä muun muassa tonnikalojen kalastuksessa. Pelkästään Tyynenmeren tonnikalan siimapyynnissä arvioidaan vaurioituvan tai menehtyvän vuoden aikana 4,4 miljoonaa haita, nokkakalaa, merikilpikonnaa, lintua ja merinisäkästä.