WWF suojelee Itämeren hylkeitä
WWF perusti vuonna 1986 WWF:n Itämeren hyljetyöryhmän. Se työskentelee hylkeiden suojelemiseksi ja niiden tilan selvittämiseksi. WWF suojelee itämerennorppaa ja harmaahyljettä esimerkiksi seuraavin toimin:
- tekee hyljelaskentoja, joilla saadaan selville kannan koko ja alueellinen sijoittuminen
- vaikuttaa, jotta kalastajat saavat korvausta hylkeiden verkoille aiheuttamista vahingoista
- vaikuttaa, jotta itämerennorppia ei saisi metsästää lainkaan ja harmaahylkeitä vain sen verran, kun kanta todella kestää
- tutkii hylkeiden elämää ja siihen vaikuttavia asioita, kuten ilmastonmuutosta
- torjuu ilmastonmuutosta
- edistää hylkeiden suojelualueiden perustamista ja
- suojelee hylkeiden elinympäristöä, Itämerta, monipuolisin toimin.
Kannan koko
Vielä 1900-luvun alussa Itämeressä oli noin 100 000 hallia ja muutama satatuhatta norppaa. Kannat romahtivat tapporahan siivittämän metsästyksen ja ympäristömyrkkyjen aiheuttamien lisääntymishäiriöiden vuoksi.
Vuoden 2010 laskennoissa Itämerellä havaittiin reilut 23 000 harmaahyljettä. Itämerennorppia on arviolta 6 000–9 000.
WWF:n hyljetyöryhmä seuraa jatkuvasti hyljekantojen kehitystä, muun muassa tekemällä hyljelaskentoja.
Ominaispiirteet ja elintavat
Halli on pitkä ja hoikka hylje ja norppaa selvästi kookkaampi. Norpasta sen erottaa myös suuremman pään sekä pitemmän ja suoremman kuonon perusteella. Uros saattaa olla 2,5–3,3 m pitkä ja painaa 300 kg. Naaraat ovat tavallisesti pienempiä, 1,6–2 metrin pituisia ja 100–150 kg:n painoisia.
Hallin elinympäristönä Itämeressä ovat ulkomeri ja uloin saaristo. Laumoissa elävät hallit nousevat keväällä ulkosaariston vesikiville ja luodoille makailemaan. Halliemo saa vain yhden kuutin, joka syntyy helmi–maaliskuussa. Emo ei synnytä joka vuosi vaan pitää silloin tällöin lepovuosia.
Itämerennorppa on maapallon pienin hyljelaji. Sen pituus on 100–160 cm ja paino 45–90 kg. Halliin verrattuna se on olemukseltaan lyhyt ja töpäkkä. Norppa elää yksin tai kaksin avomerellä, mutta näyttäytyy myös ulkosaaristossa. Se tulee hyvin toimeen umpeen jäätyvillä merialueilla ankarinakin talvina. Itämerennorppa synnyttää poikasensa ahtojääröykkiöön kasautuneen lumen alle tai lumikinokseen.
Sekä halli että norppa syövät etupäässä kalaa, norppa toisinaan myös äyriäisiä. Silakka on tärkein saaliskala. Halli syö ns. arvokaloista etenkin siikaa. Norpan ravinnossa on tärkeällä sijalla myös pieni mutta rasvainen kolmipiikki.
Hylkeet ovat Itämeren indikaattorilajeja
Hylkeet ovat Itämeren ravintoketjun huipulla eli petoja. Niiden myrkky- ja stressitasot kuvaavat Itämeren tilaa sekä myrkkyjen leviämistä ja rikastumista ravintoketjuissa.
Hylkeet ovat samalla trofiatasolla kuin ihminen eli syövät samoja kaloja. Hylkeiden myrkkypitoisuuksien selvittämisellä on siis merkitystä myös Itämeren antimia syövien ihmisten kannalta.
Itämeren hylkeiden terveydentila on heikompi kuin Atlantin kantojen. Erityisen huonosti on voinut itämerennorppa, Itämeren uhanalaisin hyljelaji. Varsinkin Perämerellä sitä vaivaa steriiliyttä aiheuttava kohdunkuroumatauti. Sen aiheuttajana pidetään ympäristömyrkkyjä.
Steriilien naaraiden osuus Perämeren norpissa on vähentynyt. Sairauden tuomaa steriliteettiä esiintyy kuitenkin yhä sitkeästi myös nuorissa yksilöissä. Myrkkyvaikutuksen mekanismeja ei tunneta. Ei esimerkiksi tiedetä, miten eri myrkkyryhmät vaikuttavat eläinten vastustuskyvyn alentumiseen tai hormonitoimintaan.
Uhkat ja suojelu
Itämeren hylkeitä uhkaavat esimerkiksi:
- metsästys
- ilmastonmuutos (erityisesti itämerennorppaa)
- Itämeren yleinen heikko tila, esim. rehevöityminen sekä
- ympäristömyrkyt.
Lue lisää Itämeren yleisestä tilasta
Metsästys
Hallien kiintiömetsästys on ollut Suomessa ja Ahvenanmaalla sallittua muutaman vuoden. Pyyntilupien myöntämisen perusteena on hylkeiden kalastajille aiheuttama haitta. WWF toimii sen puolesta, että hallin metsästys perustuisi riskianalyysiin eikä metsästyksen aiheuttama uhanalaistuminen pääsisi toistumaan. WWF vastustaa itämerennorpan metsästyksen sallimista.
Pyyntimääristä tulisi päättää kansainvälisesti. Suomen pyyntikiintiön kehitys on ollut huolestuttavaa. Se on tällä hetkellä yli puolet Itämeren yhteisestä kiintiömäärästä, vaikka Suomen alueella on vain noin seitsemäsosa Itämeren harmaahylkeistä. Suomen tulisikin vähentää pyyntiään varsinkin jos Ahvenanmaa nostaa omaa kiintiötään. Muutoin harmaahylkeen suotuisa suojelutaso Suomen alueella vaarantuu.
WWF korostaa, että kalastajille pitää maksaa korvauksia hylkeiden aiheuttamista vahingoista.
Ilmastonmuutos
Ilmastomuutos uhkaa ennen kaikkea itämerennorppaa, joka synnyttää poikasensa jäälle lumipesään. Heikot jäätalvet ovat norpalle uusi uhka. Ilmaston lämmetessä norpan elin- ja lisääntymisalueet kutistuvat.
WWF:n Itämeren hyljetyöryhmä on tutkinut mallinnuksen keinoin ilmastomuutoksen vaikutusta hylkeisiin yhdessä Helsingin yliopiston, Ruotsin Meteorologisen ja hydrologisen instituutin ja Turun yliopiston kanssa. Tutkimustulosten mukaan vuosina 2071–2100 norpan lisääntymisen kannalta riittävä määrä jääpäiviä on vain Pohjanlahdella.
WWF:n hyljetyöryhmän malliennusteen mukaan Saaristomeren norppapopulaatio kuolee väistämättä sukupuuttoon, jos mallinnetulle ajanjaksolle ei osu yhtään norppien poikimisen kannalta edullista talvea.
Tutkimustulos korostaa laaja-alaisten suojelualueverkostojen merkitystä. WWF:n suositus on, että ennuste otetaan jo nyt huomioon hylkeiden suojelussa.
Tiesitkö, että…
- Norppa on maailman hyljelajeista pienikokoisin.
- Hylkeet kuuluvat petoeläinten (Carnivora) lahkoon.
- Eteläisillä Itämeren vesillä esiintyy myös kolmas hyljelaji, kirjohylje (Phoca vitulina), joka on joskus eksynyt Suomenkin rannikolle.
