WWF suojelee jokihelmisimpukoita
WWF on mukana jokihelmisimpukoiden suojelutyössä yhteistyökumppaneidensa kanssa muun muassa seuraavin keinoin:
- selvittää jokihelmisimpukan esiintymistä
- selvittää, miten lajin kotijokia kannattaa entisöidä
- suojelee lajin elinympäristöjä ja
- selvittää jokihelmisimpukoiden siirtoistutusten menestystä.
Levinneisyys
Jokihelmisimpukka viihtyy Lapin joissa. Etelä-Suomessa ainoa lisääntymiskykyinen kanta on Viljakkalassa Tampereen luoteispuolella virtaavassa Ruonanjoessa. Raakkua esiintyy kuitenkin paikoin myös muualla Länsi-Suomessa.
Vaatelias laji
Jokihelmisimpukka on tummanruskea, lähes musta nilviäinen.
Lajin elinympäristövaatimukset ovat poikkeuksellisen tiukat sen toukka- ja nuoruusvaiheessa. Jokihelmisimpukka tarvitsee elinkiertonsa eri vaiheissa muun muassa neutraalia ja hapekasta vettä sekä jokielinympäristölle luontaisia virtausolosuhteita.
Jokihelmisimpukka tarvitsee myös ekologisesti vanhaa mutta luontaisesti uusiutuvaa huokoista pohjaa sekä taimen- tai lohikantaa glokidio-toukkien väli-isännäksi. Jokihelmisimpukka lisääntyy siksi vain lohi- tai taimenpitoisissa joissa. Se tulee sukukypsäksi 20-vuotiaana.
Uhkat
1800- ja 1900-lukujen taitteessa tukkien uitot ja koskien perkaukset tuhosivat useita raakkuesiintymiä. Helmenkalastajien ryöstöpyynti hävitti raakkukantoja 1950-luvulle saakka.
Raakku rauhoitettiin vuonna 1955. Sitä uhkaa kuitenkin yhä ennen kaikkea glokidio-toukkien ja nuoruusasteiden tuhoutuminen. Jokihelmisimpukan esiintymisen muutokset ovat hitaita, koska eläin on pitkäikäinen. Lisäksi täysikasvuiset yksilöt kestävät ympäristönmuutoksia paremmin kuin nuoret simpukat tai toukat.
Jokihelmisimpukkaa uhkaavat nykyisin:
- elinympäristön muuttuminen lisääntymis- tai elinkelvottomaksi
- rakentamisen
- veden kuormituksen
- metsä- ja suo-ojituksen ja
- happosateiden seurauksena
- veden laatuun ja määrään vaikuttavat valuma-alueiden muutokset
- ympäristömyrkyt
- torjunta-aineet
- ilmansaasteet
- öljyvahingot sekä
- vesien likaantuminen ja rehevöityminen.
Elämää raakuille siirtoistutuksilla
Luonnontieteellinen keskusmuseo ja WWF:n jokihelmisimpukkatyöryhmä ovat kartoittaneet raakun esiintymistä tutkimalla yhteensä noin 70 jokea
- Pohjanmaalla
- Pohjois- ja Länsi-Lapissa
- Koillismaalla ja
- Etelä-Suomessa.
Pohjanmaalla ja Koillismaalla kokeiltiin simpukan siirtoistutusta sekä saman joen sisällä että uusiin jokiin. Siirtoistutukset samoissa joissa joissa onnistuivat huomattavasti paremmin (onnistuminen yli 90 % istutuksista) kuin siirtoistutukset uusiin istutusjokiin (onnistuminen alle 50 %).
WWF oli mukana myös "Jokihelmisimpukkaa sisältävien jokiekosysteemien entisöinti" -hankkeessa. Hanke sai EU:n LIFE nature -rahoitusta ja toimi vuosina 1997-2002. Hanke toi runsaasti uutta tietoa:
- luonnontilaisen joen määrittelystä
- jokihelmisimpukan suojelusta ja
- entisöintitoimista suojeltavilla joilla.
Tiesitkö, että…
- Jokihelmisimpukka voi elää yli 120-vuotiaaksi.
- Vain yksi tuhansista jokihelmisimpukoista tuottaa helmen.
- Jokihelmisimpukka elää nuoruusvaiheensa loisena kalojen kiduksissa.
