©Tea Karvinen / WWF

Perinneympäristöjen hoidon tavoitteena on säilyttää lajirikkaus ja maisema. Perinneympäristöt vaativat jokavuotista hoitoa. Avainasemassa hoidossa ovat laidunnus, raivaus ja niittäminen sekä pitkäjänteisyys ja johdonmukaisuus.

Perinneympäristöjen hoidon perusteet

Niittykasvillisuus pärjää niin kauan kuin niittyjä hoidetaan aktiivisesti. Pelkästään suojelemalla perinnemaisemia ei pelasteta, sillä hoitamattomuus johtaa nopeasti umpeenkasvuun, ja niittykasvillisuus häviää. Niittyjen ja ketojen laidunnus tulee suunnitella tarkoin. Yhtä ainoaa "hoitoreseptiä" niittyjen ja ketojen hoitoon ei ole olemassa, vaan jokaisen alueen hoito tulee suunnitella erikseen.

Kunnostus

Umpeenkasvaneiden niittyjen kunnostus alkaa mm. ylimääräisten pensaiden ja puiden raivaamisella. Myös kaadettujen puiden kannot ja liiat kivet on syytä poistaa, jotta niittäminen olisi jatkossa mahdollisimman vaivatonta. Laidunnettavien alueiden kohdalla kunnostukseen liittyy myös laidunaitojen rakentaminen.

Niittäminen ja laidunnus

Kunnostuksen jälkeen niittyjen hoitoon kuuluvat niittäminen ja laidunnus. Perinteisesti niittyjä on laidunnettu lyhyen aikaa keväällä, jonka jälkeen niittyjen on annettu kasvaa. Niitto tehdään usein vasta heinäkuussa, jonka jälkeen alueen laidunnusta jatketaan aina pitkälle syksyyn.

Usein perinteinen hoito ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan niittyjä hoidetaan joko vain niittämällä esim. kaksi kertaa vuodessa tai ainoastaan laiduntamalla. Jos niittyä hoidetaan laiduntamalla, on tärkeää, ettei laidunnus ole liiallista ja täten haitallista niittyjen kasveille ja muille eliöille.

Monien hyönteisten, erityisesti perhosten kannalta niiton ja laidunnuksen laajuudella ja ajankohdalla on suuri merkitys. Perhosten kannalta on edullista niittää vasta elokuussa, jolloin suurin osa lajeista on ehtinyt jo koteloitua. Lisäksi on hyvä jättää osa alueesta niittämättä ja laiduntamatta, jotta hyönteisille on tarjolla aina ravintokasveja.

Lannoittaminen

Keinolannoitteita ei niittymailla saisi käyttää ollenkaan, sillä tällöin korkeakasvuiset typensitojat yleistyvät ja niittykasvillisuus kärsii. Hoidossa on myös kiinnitettävä huomiota siihen, ettei hoito ole rehevöittävää mm. liiallisen laidunpaineen tai keinoruokinnan takia.

Lehdesniittyjen, hakamaiden ja metsälaidunten hoito

Lehdesniittyjen, hakamaiden ja metsälaidunten hoitoon kuuluvat niittämisen ja laidunnuksen lisäksi myös lehtipuiden latvominen ja vesominen sekä havupuiden raivaaminen.

Hakamaan ja lehdesniityn hoidon erona on niittäminen. Lehdesniityt niitetään ennen kuin karja päästetään laiduntamaan. Hakamaita ja metsälaitumia ei niitetä, vaan niitä hoidetaan ainoastaan laiduntamalla.

Lehdesniittyjen hoitoon liittyy myös kevätsiivous, jolloin haravoidaan ylimääräiset oksat ja risut myöhemmin kesällä tapahtuvan niittämisen helpottamiseksi. Lisäksi lehdesniityillä harjoitetaan myös lehdestystä eli kerppujen keräämistä tai vesomista. Lehdestys tehdään myöhään kesällä.

Sisukkaat suomalaiset!

© Juha Taskinen / WWF

Saimaannorppaa ei jätetä.

Liity norppa-kummiksi

Antamalla rikastuu!

©WWF

Ihminen, joka näkee luonnon rikkauden, ei ole koskaan köyhä. Tue työtämme.

Tee kertalahjoitus