Tyypit

Vuonna 2008 valmistuneessa Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -arvioinnissa perinnebiotoopit on jaettu 12 ryhmään. Kunkin ryhmän sisällä on eroteltu 0-6 luontotyyppiä.

Perinneympäristöjen jaottelua

Niityt jaetaan useisiin tyyppeihin, esim.: 

• ketoihin eli kuiviin niittyihin
• kallioketoihin
• tuoreisiin niittyihin ja
• nummiin.

Vesitaloudesta riippuvaisia perinneympäristöjä ovat mm.:

• tulvaniityt
• meren, jokien ja järvien rantojen niityt ja
• suoniityt.

Puita ja pensaita kasvavat niityt jaetaan:

• lehtoniittyihin
• hakamaihin ja
• metsälaitumiin.

Lehtoniittyjen kasvillisuus koostuu sekä niittyjen että lehtojen lajeista.

Lehtoniityillä kasvaa vain lehtipuita (mm. saarnia, leppää koivua), jotka latvotaan eli lehdestetään 3-5 vuoden välein 1,5-3 metrin korkeudelta, etteivät ne varjostaisi niittyä liikaa. Latvomisen tuloksena syntyviä oksia kootaan vuosittain kerpuiksi eli lehdeksiksi.

Vesaniittyjen puusto katkaistaan tyvestä muutaman kymmenen vuoden välein.

Hakamaat ovat laidunmaita, joissa on puita tasaisemmin kuin lehtoniityillä. Niiden puustoa ei useimmiten latvota, mutta usein harvennetaan paremman heinänkasvun toivossa. Niittykasvillisuus on metsäkasvillisuutta runsaampaa. Metsälaitumilla vallitsee metsäkasvillisuus, mutta laidunnuksen takia niillä kasvaa runsaasti myös heiniä ja ruohoja.

Perinneympäristötyypit jaoteltuina puustoisuuden mukaan

Perinneympäristöt voidaan jaotella myös puustoisuutensa mukaan. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -arvioinnissa perinneympäristöt jaotellaan seuraavasti:

Puustoiset:

• Lehtoniityt (tähän kuuluvat mm. lehdesniityt, jota nimeä aiemmin käytetty koko ryhmästä)
• Hakamaat 
• Metsälaitumet

Avoimet:

• Nummet
• Kalliokedot
• Kedot
• Tuoreet niityt
• Kosteat niityt
• Järven- ja joenrantaniityt
• Merenrantaniityt
• Tulvaniityt
• Suoniityt