WWF suojelee amurinleopardeja
Venäjällä otettiin vuonna 1998 käyttöön amurinleopardin suojelustrategia. WWF on mukana lajin suojelutyössä:
- tukee salametsästyksen vastaista työtä Barsovin luonnonsuojelualueella ja muilla amurinleopardin esiintymisalueilla Venäjän Kaukoidässä
- tekee työtä amurinleopardien osilla käytävän kaupan estämiseksi
- työskentelee saaliseläinkantojen lisäämiseksi leopardin elinalueilla ja
- seuraa leopardien määrän kehitystä luonnossa.
Kannan koko
Amurinleopardeja on jäljellä noin 40 yksilöä.
Levinneisyys
Aikoinaan amurinleopardin levinneisyysalue ulottui Kiinaan ja Koreaan asti, mutta se on kutistunut murto-osaan alkuperäisestä. Nykyinen levinneisyysalue on vain 5000 neliökilometrin laajuinen. Viimeinen elinkykyinen populaatio elää Venäjällä, pienellä Vladivostokin ja Kiinan rajan väliin jäävällä alueella Primorjen maakunnassa. Kiinan puolella elää arviolta alle kymmenen yksilöä hajallaan siellä täällä.
Lajin levinneisyys romahti rajusti 1970-luvulla. Vuosien 1970 ja 1983 välisenä aikana amurinleopardi menetti levinneisyysalueestaan valtaisat 80 %.
Elinympäristö
Amurinleopardi elää lauhkean vyöhykkeen metsissä, lämpötiloiltaan ja sademääriltään hyvin vaihtelevissa oloissa. Tämä kissa sopeutuu lähes mihin tahansa elinympäristöön, kunhan tarjolla on sille riittävästi ravintoa ja suojaa.
Ominaispiirteet
Urospuolinen amurinleopardi painaa normaalisti 32-48 kg ja naaras 25–43 kg. Jotkin erittäin suuret urokset voivat kasvaa jopa 75-kiloisiksi.
Amurinleopardin helposti tunnistettaviin ominaispiirteisiin kuuluu pitkä talviturkki, jonka se kasvattaa lyhyemmän kesäkarvansa tilalle. Väriltään turkki on talvisin vaalea, kesäisin punertavan keltainen. Turkin ruusukemaiset täpläkuviot sijaitsevat kauempana toisistaan kuin muilla leopardeilla.
Amurinleopardille ominaiset pitkät jalat ovat luultavasti kehittyneet sopeumana lumessa kävelyyn. Leopardin tiedetään osaavan loikata jopa kuuden metrin matkan eteenpäin ja kolme metriä ilmaan.
Elintavat ja lisääntyminen
Pääsääntöisesti amurinleopardi liikkuu öisin ja elää yksin. Silti tiedetään, että joskus urosleopardit jäävät pariutumisen jälkeen auttamaan naaraita pentueen kasvattamisessa.
Pentuja syntyy kevätkesällä1–4 kerrallaan. Pennut jättävät emonsa noin puolentoista vuoden iässä. Ne saavuttavat sukukypsyyden kolmevuotiaina.
Lajin elinaika on luonnossa 10–15 vuotta, tarhaoloissa jopa 20 vuotta.
Ravinto
Ravinnokseen amurinleopardi saalistaa:
- metsäkauriita
- japaninhirviä
- pieniä villisikoja
- jäniksiä
- mäyriä ja
- supikoiria.
Ketterän ja vahvan kissan tapoihin kuuluu kuljettaa syömättä jääneet raatojen osat piiloon muilta pedoilta.
Uhkat
Metsien käyttö
Amurinleopardia uhkaavat sääntelemättömät hakkuut, metsäpalot ja leopardin elinalueiden ottaminen maatalouskäyttöön. Leopardin tilanne on täpärä, mutta kaikkea toivoa ei ole vielä menetetty.
Amurinleopardille ihanteellisia, suuria metsäalueita on vielä jäljellä. Jos ne voidaan suojella kestämättömiltä hakkuilta, metsäpaloilta ja salametsästykseltä, luonnonvaraisten amurinleopardien määrän lisäämiseen on vielä tilaisuus.
Sopivia metsäalueita löytyisi Kiinasta, mutta tällä hetkellä metsien saaliseläinkannat eivät riitä leopardipopulaatioiden elättämiseen, koska metsien käyttöä ei ole säädelty. Jotta amurinleopardilla olisi selviytymisen mahdollisuuksia, sen pitäisi voida palata entisille elinalueilleen. Tämä ei kuitenkaan onnistu ennen kuin saaliseläinten kannat näillä alueilla ovat kääntyneet taas nousuun.
Salametsästys
Amurinleopardia salametsästetään lähinnä sen kauniin turkin vuoksi. Leopardien kotimetsät sijaitsevat lähellä viljelyalueita ja asutusta, mikä lisää salametsästyksen vaaraa.
Salametsästyksen kohteeksi joutuvat itse leopardien lisäksi myös niiden saaliseläimet, kuten metsäkauriit ja japaninhirvet.
Yhteenotot ihmisten kanssa
Amurinleopardien mieltymys hirvieläinten saalistamiseen altistaa niitä vaarallisille yhteentörmäyksille paikallisten ihmisten kanssa.
Venäjän Kaukoidässä hirvieläimiä kasvatetaan ihmisravinnoksi ja sarvien takia myös Aasian lääkemarkkinoita varten. Villien saaliseläinten puuttuessa hirvifarmit houkuttelevat leopardeja luokseen. Suurin uhka leopardeille tällä hetkellä onkin joutua omaisuuttaan suojelevan hirvifarmarin tappamaksi.
Populaation pienuus ja geneettisen vaihtelun taantuminen
Lajin tulevaisuutta uhkaa myös populaation äärimmäinen pienuus. Pieni populaatio on poikkeuksellisen haavoittuvainen sattuman aiheuttamille kannanvaihteluille tai onnettomuuksille, kuten metsäpaloille tai sairauksille.
Lisäksi vaarana on sisäsiittoisuus ja siitä aiheutuneet geneettiset ongelmat, kuten lisääntymiskyvyn heikkeneminen. Amurinleopardinaaraat synnyttivätkin vuonna 1991 enää keskimäärin yhden pennun, kun vuonna 1973 luku oli vielä 1,9.
