WWF suojelee lumileopardeja
WWF työskentelee lumileopardien pelastamiseksi, esimerkiksi:
- ehkäisee lumileopardien salametsästystä esim. salametsästyksen vastaisten partioiden avulla
- kehittää paikallisten asukkaiden toimeentulomahdollisuuksia ja hyvinvointia, jotta heidän ei tarvitse tappaa lumileopardeja
- ehkäisee lumileopardien elinalueita uhkaavaa ilmastonmuutosta ja
- valistaa ja antaa ympäristökasvatusta lumileopardien suojelun tärkeydestä.
WWF Suomella on käynnissä Nepalissa useita kehitysyhteistyö- ja suojeluhankkeita, joissa suojellaan myös lumileopardeja. Lue lisää WWF:n Nepal-hankkeista.
Kannan koko
Lumileopardeja arvioidaan olevan noin 4000–7000 yksilöä. Laji luokitellaan erittäin uhanalaiseksi.
Lumileopardien tarkan lukumäärän arvioiminen on vaikeaa lajin piilottelevan luonteen sekä etäisten elinalueiden vuoksi. Kantojen tiedetään kääntyneen rajuun laskuun viimeisen vuosikymmenen aikana.
Levinneisyys ja elinympäristö
Lumileopardi on jo ehtinyt hävitä useilta aiemmin asuttamiltaan alueilta. Nykyisin lumileopardit elävät Keski-Aasian vuorilla:
- Afganistanissa
- Bhutanissa
- Kiinassa
- Intiassa
- Mongoliassa
- Nepalissa
- Pakistanissa
- Venäjällä
- Kazakhstanissa
- Kirgisiassa
- Tajikistanissa ja
- Uzbekistanissa.
Lumileopardin elinalueet ovat karuja. Lumileopardeja tavataan yleensä 3000–5400 metrin korkeudessa niukan kasvillisuuden alpiinisilla ja subalpiinisilla vyöhykkeillä.
Ominaispiirteet
Lumileopardin tyypillisiä mittoja ovat:
- paino 35–55 kg
- pituus: 1,8–2,3 m (häntä mukaan lukien) ja
- säkäkorkeus: 60 cm.
Lumileopardin ominaisuudet auttavat sitä selviytymään ankarissa olosuhteissa. Lyhyet eturaajat ja pitkät takaraajat edistävät ketterää kulkua jyrkällä ja epätasaisella elinalueella. Isot tassut auttavat kävelemään lumessa.
Lähes metrin pituinen tuuhea häntä helpottaa tasapainon pitämisessä sekä lämmittää vartaloa ja naamaa lumileopardin levätessä. Hyvin kehittynyt rintakehä ja suuret nenäontelot ovat myös osoituksia lumileopardin sopeutumisesta kotiseutunsa kylmään ja ohueen ilmaan.
Lisääntyminen
Lumileopardin pennut syntyvät myöhään keväällä tai aikaisin kesällä. Yhdessä poikueessa on yleensä 2–3 pentua. Lumileopardien arvioidaan elävän 10–12 vuotta.
Ravinto
Lumileopardi on taitava metsästäjä. Se pystyy kaatamaan itseään jopa kolme kertaa painavamman eläimen.
Suurimpiin saalislajeihin kuuluvat villit vuorilampaat ja -vuohet sekä alppikauriit. Lisäksi kissapedolle kelpaavat murmelit, piiskujänikset, jänikset, jyrsijät ja riistakanalinnut.
Luonnollisten saaliiden puutteessa lumileopardit tappavat myös kotieläimiä, kuten lampaita, vuohia, hevosia ja nuoria jakkeja.
Uhkat
Salametsästys
Salametsästäjien kynsiin jääminen on koitunut monen lumileopardin kohtaloksi. Lumileopardin nahalla, luilla ja muilla ruumiinosilla käydään kauppaa. Nahkaa käytetään turkiksina ja muita ruumiinosia rohtoina aasialaisessa lääketieteessä. Kysyntää on entisestään kasvattanut tiikerien onnistunut suojelu. Sen myötä tiikerin ruumiinosia ei ole enää saatavilla yhtä paljon kuin ennen.
Pääsyy lumileopardien tappamiseen vaihtelee huomattavasti maantieteellisestä alueesta sekä sosiaalisista, taloudellisista, poliittisista ja ympäristökysymyksistä riippuen. Yleisesti suurimmat syyt lumileopardien tappamiseen ja sen osilla käytävään kauppaan ovat:
- köyhyys
- taloudellinen epävakaisuus sekä
- tiedon ja suojelutahdon puute.
Lumileopardi on kansainvälisen, luonnonvaraisilla eläimillä käytävää kauppaa valvovan CITES-sopimuksen alainen laji. Vaikka lumileopardin tappamisesta tai ruumiinosien kaupankäynnistä seuraa suuret sakot, laiton kauppa on kuitenkin yhä ongelma.
Saaliseläimien väheneminen
Myös saaliseläimien väheneminen on aiheuttanut lumileopardikannan hupenemista. Villit laiduntajat kilpailevat karjan kanssa elintilasta. Kestämätön metsästys on paikoin verottanut suurempien saaliseläinten määrää.
Yhteenotot ihmisten kanssa
Saaliseläimien vähentyminen on ajanut lumileopardit muille apajille, tappamaan karjaa. Yhteenotot paimenien kanssa ovat lumileopardille kohtalokkaita. Karjan tappamisesta suivaantuneina paimenet myrkyttävät, ampuvat tai ansoittavat lumileopardeja. Tämä hankaloittaa lajin suojelua.
Karjan kasvattaminen on elinehto paikallisille asukkaille, joten he eivät aina ole kovin innokkaita tukemaan suurten petojen suojelua. Suojelussa onkin onnistuttava yhdistämään paikallisväestön ja luonnon edut.
Ilmastonmuutos
Ilmastonmuutoksen myötä lumileopardin elinympäristö, Himalajan lumihuippuiset vuoret, ovat vaarassa. Jos niiltä sulaa lumi, lumileopardi ja muut alueella elävät lajit eivät selviä.
Tiesitkö, että…
- Lumileopardi ei osaa karjua.
- Mystisellä lumileopardilla on keskeinen rooli monissa vuoristokansojen myyteissä ja taruissa.
- Paritteluaikana lumileopardit saattavat syödä myös kasveja.
