Kohtu, pelto ja tulevaisuus

Olen raskaana. Sisälläni on uuden elämän alku. Se mitä syön, juon, hengitän ja mille kehoni altistuu, vaikuttaa myös tämän kehittyvän ihmisen terveyteen.

Vastikään julkaistun tutkimuksen mukaan se, mitä äiti syö juuri ennen hedelmöitystä ja heti hedelmöityksen jälkeen, vaikuttaa vauvan perimään pysyvästi. Arkiset valintani ruokakaupassa kirjautuvat lapseni geeneihin!

Mikäli sisälläni kasvaa poika, saatan olla vaikuttamassa hänen mahdollisuuksiinsa tulla isäksi: viimeisen muutaman kymmenen vuoden aikana tapahtunut globaali ilmiö, siemennesteen heikkeneminen, on jäljitetty sikiöaikaan. Kemikaalit, joille odottava äiti altistuu, vaikuttaa myös kehittyviin poikalapsiin. Miehen ”spermatehdas” rakentuu sikiövaiheessa ja elämän ensimmäisten kuukausien aikana, eikä tehdasta voi myöhemmin kohentaa. Rakennettu mikä rakennettu. Ratkaisevaa on, millaisten ympäristötekijöiden kanssa äiti on tekemisissä odotusaikanaan.

Nyt jos koska valinnoillani ja elinympäristölläni on kauaskantoiset merkitykset.

Suuri osa naisista kiinnostuu arkikemikaaleista ja ympäristön tilasta viimeistään siinä vaiheessa, kun pikkupiltin iholle pitää sivellä ensimmäistä kertaa voidetta, kun kaupungin hengitysilmassa tuntuu olevan liikaa pakokaasuja tai kun uimavedessä on sinilevää tai muovijätteitä. Moni havahtuu vasta silloin miettimään, mitä aineita arkemme käsittää ja mille ympäristömme meidät altistaa, vaikka meidän pitäisi ymmärtää ennakoida. Käyttämistämme kemikaaleista iso osa kertyy luontoon, vesistöihin ja maaperään, päätyen ruokaamme, juomaveteemme ja hengitysilmaamme. Ihminen on kuin ympäristönsä, yhtä terve, yhtä sairas.

Kohtu ja pelto eivät ole kaukana toisistaan. Molemmissa kasvaa siemenestä uusi alku ja lopputulos riippuu pitkälti kasvukauden olosuhteista. Mielestäni tarpeeksi moni odottava äiti ei ymmärrä ”puhtaan maaperän” merkitystä: uusi elämä kehittyy äidin luomissa olosuhteissa.

Kun maanviljelijä haluaa siirtyä tavanomaisesta luomutuotantoon, pitää peltoja viljellä luonnonmukaisesti vähintään kolme kasvukautta, ennen kuin satoa saa nimittää luomuksi. Naistenkin kannattaa havahtua ajoissa ennen kuin siemen kylvetään! Eikä kyse ole vain omasta kehosta, vaan myös ympäristöstä: kotikaupungin hengitysilmasta, vesien laadusta, pelloilla käytettävistä kemikaaleista… Meidän jokaisen tulisi olla kiinnostuneita siitä, mitä ympärillämme tapahtuu ja vaikuttaa niihin päätöksiin, joihin voimme ottaa osaa.

Vuosikymmeniä aiemmin käytetyt, nykyään kielletyt kemikaalit vaikuttavat maaperässämme yhä ja näitä aineita löytyy jopa verestämme. Myös odottavan äidin valinnat ja altistumiset vaikuttavat vuosikymmenten ajan lapsen terveyteen. Jopa hänen koko elämäänsä.

Raskaudessa kiteytyy se, kuinka me olemme yhtä ympäristömme ja valintojemme kanssa. Millainen maaperä ja kasvuolosuhteet, sellainen ruoka. Millainen ruoka, sellainen äiti. Millainen äiti, sellainen vauva. Millainen vauva, sellainen tulevaisuus.

Teksti: Noora Shingler