© Daniel Strömborg / WWF
Päivitetty

Suomen luonto on antanut mahtavia kokemuksia

Vieläkö lapsenlapsemme saavat nauttia niistä?

WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen kertoo ikimuistoisimmista luontokokemuksista Saimaalta Saaristomerelle.

Jari LuukkonenHuhtikuinen Saimaan jää väreilee iltapäivän auringonpaisteessa. Eletään vuotta 1978. Hieno keväinen talvipäivä, kun jäät sulavat ja voi kuulla, kuinka jäähileet risahtelevat jään pinnassa. Teräsjää on kuitenkin vahvaa alempana ja olo on turvallinen, kun suuntaan pilkille Puumalan Selkäsaaren lähettyville. Mökin rannassa oli iso sileäreunainen avanto, jonka halkaisija oli lähes puolimetrinen. Saimaannorppa on talvella käynyt loikoilemassa jäällä tai mikä syy sillä onkaan ollut avannon tekemiseen. Isoisän ja isän tarinat saimaannorpista muikun nuottauksen yhteydessä joskus 1950 -luvulla alkavat kuulostaa uskottavilta.

Ismo Marttinen / WWF
© Ismo Marttinen / WWF

Joudun kuitenkin odottamaan vielä 15 vuotta ennen kuin näen ensimmäisen saimaannorppani. Olen aloittanut työt tammikuussa WWF:ssä ja samana keväänä pääsen saimaannorppalegenda Kaiku Marttisen kanssa saimaannorpan pesäinventointeihin Lietvedelle – taas Puumalassa. Ensimmäinen norpan talvipesä löytyy Kaikun vanhojen tietojen perusteella helposti ja kolmannesta pesästä elämäni ensimmäinen poikasvilla – kuutti on syntynyt helmi-maaliskuussa lumiluolaan. Vajaan viikon aikana näemme myös jäällä köllötteleviä norppia. Lähimmillään vain noin 50 metrin päässä meistä yksi kaveri katselee touhujamme kaikessa rauhassa.

"Vaelluspäivänä törmäsimme sarvistaan rautalankaan kietoutuneeseen isoon hirvasporoon. Rodeotyyliin sain paksun rautalangan poikki ja poro nelisti matkoihinsa."

Saimaa sulki minut vuosiksi syliinsä ennen kuin läksin tutkimaan Suomen luontoa kauempana. Syyskuinen retki Käsivarren Ropi-tunturin maastoon vaimoni syntymäpäivän aikaan 1980 -luvun lopulla oli ensimmäinen oikea Lapin kokemus ruskan aikaan. Vaelluspäivän jälkeinen uinti raikkaassa purossa ja ruskan kirjavoittama tunturimaisema. Tuntureilla oli myös ylimääräistä tavaraa. Vaelluspäivänä törmäsimme sarvistaan rautalankaan kietoutuneeseen isoon hirvasporoon. Rodeotyyliin sain paksun rautalangan poikki ja poro nelisti matkoihinsa. Naalia emme sillä matkalla onnistuneet näkemään ja naalien mahtavia pesäkumpuja löysin vasta vuosituhannen vaihteessa Utsjoen tuntureilta.

Päivi Larikko / WWF
© Päivi Larikko / WWF

Itämeri oli järvien äärellä kasvaneelle eksoottinen luonnonympäristö. Saaristomeren talkooleireillä tulivat tutuiksi vapaaehtoisten talkooleiriläisten ja Metsähallituksen sekä Ahvenenmaan maakuntahallituksen asiantuntevien virkamiesten opastuksella mm. Boskärin ja Björkörin lehdesniiyt ja muut perinneympäristöt. Mieleenpainuva oli myös lempinimen Extralånskär saanut yhteensä 10 päivän leiri Ahvenanmaalla saaressa, jossa ei ollut minkäänlaista rakennusta sen paremmin kuin vesipaikkaakaan. Katajan raivaamista ja polttamista tuli tehtyä riittävästi. Leirillä oli mukana tähtiharrastajia ja elokuun pimeinä iltoina opiskeltiin taivaan tähtikarttoja. Savuahventakin leirillä syötiin säännöllisesti, sillä leirikonkarit Tuure ja Martti osasivat töiden lisäksi myös kalastuksen ulkosaariston puhtaissa ja kalaisissa vesissä.

"Olimme juuri perustaneet vapaaehtoiset öljyntorjuntajoukkomme ja Inkoosta tarvittiin apua öljyyntyneiden joutsenten kiinniottamiseksi."

Valitettavasti Itämerellä törmäsin myös ensimmäisiin öljyyntyneisiin lintuihin – kyhmyjoutseniin. Olimme juuri perustaneet vapaaehtoiset öljyntorjuntajoukkomme ja Inkoosta tarvittiin apua öljyyntyneiden joutsenten kiinniottamiseksi. Toimiston asiantuntijoiden lisäksi paikalle piti hälyttää merikotkan suojelutyössä pitkään mukana ollut Hannu Ekblom, joka on asiantuntija myös muiden lintujen rengastamisessa. Hannun ja paikallisten mökkiläisten avulla saimme kolme neljästä joutsenesta kiinni ja pestyä paloaseman tiloissa. Kaikille uusi kokemus, mutta joutsenet selvisivät hengissä ja lähtivät viikon hoitojakson jälkeen innokkaasti takaisin luontoon.

Tero Laakso / Flickr
© Tero Laakso / Flickr

Toivottavasti sinäkin olet saanut nauttia Suomen luonnon tarjoamista kokemuksista ja ehkä jopa ollut mukana auttamassa. Nyt jos koskaan on meidän vuoromme antaa takaisin. Yhdessä voimme varmistaa, että tulevat sukupolvet saavat nauttia monipuolisesta suomalaisesta luonnosta.

Tuttu ympäristömme muuttuu valitettavasti nopeammin kuin päättäjät tuntuvat ymmärtävän. Metsät, meri, sisävetemme, tunturiluonto ja muut elinympäristöt ja niissä elävät lajit tarvitsevat nyt vahvoja puolestapuhujia ja tukijoita.

Paras lahjaehdotus 100-vuotiaalle Suomelle: Anna WWF:n tehdä töitä suomalaisen luonnon hyväksi. Ryhdy kuukausitukijaksi tai tee kertalahjoitus. Pienikin lahja luonnolle on arvokas.

Tule mukaan!