© Carlos Grury Santos
METSÄNHOITO-OPAS
Päivitetty

Pellon ja pihapiirin reunat

Peltojen ja pihapiirien reunametsät ovat yleensä vanhoja hakamaita ja metsälaitumia. Laidunnuksen loputtua ne ovat metsittyneet, kasvaneet umpeen ja kuusettuneet. Tämä on johtanut perinneympäristöjen määrän romahtamiseen.

Ketojen, niittyjen ja hakamaiden pinta-ala on enää alle prosentti sadan vuoden takaisesta. Perinneympäristöistä riippuvaiset lajit ovat laajasti uhanalaistuneet. Esimerkiksi niittykasvit ja niiden seuralaislajit ovat taantuneet tai hävinneet varjostuksen vuoksi. Maan siemenpankissa voi kuitenkin olla yhä jäljellä niittykasvien siemeniä, joten kasvillisuus voi palautua.

Perinneympäristöille ominaista lajistoa voidaan säilyttää paisteisilla pellonreunoilla. Tämä edellyttää alueiden aktiivista hoitoa siten, että niittykasveille ja monilajiselle puu- ja pensaslajistolle syntyy kasvutilaa.

Myytti:

Joka neliö on saatava tuottamaan viljaa tai puuta, muuten maa on vajaakäytöllä.

Todellisuus:

Pellon ja pihan reunat kannattaa varata rikkaalle ja monimuotoiselle luonnolle. Se tuo viihtyisyyttä ja hyötyä myös sinulle. Pölyttäjät ja tuholaisten luontaiset viholliset viihtyvät monipuolisissa reunametsissä.

 

WWF:n Metsänhoito-opas on tehty yhteistyössä kestävän metsätalouden asiantuntijaorganisaatio Tapion kanssa Suomen Kulttuurirahaston tuella.