© Janne / Flickr
METSÄNHOITO-OPAS
Päivitetty

Suot ja rannat

Puhdas vesi on tärkein luonnonvaramme. Suomessa vettä sataa maahan enemmän kuin sitä haihtuu. Metsät suodattavatkin valtavan määrän sadevettä vuosittain. Pohjoinen luonto ja sen eliöt ovat sopeutuneet lähes kaikkialla läsnä olevaan kosteuteen.

Metsämaan tilanne vaikuttaa siihen, minkä laatuisena vesi päätyy vesistöihin. Suometsien avohakkuut ja ojitukset heikentävät merkittävästi veden laatua. Yli puolet Suomen soista on ojitettu. Etelä- ja Keski-Suomen korvista ja rämeistä on kuivatettu 70–90 prosenttia. Soiden ja metsien mosaiikkimainen vaihtelu on hävinnyt laajoilta alueilta, ja sitä tarvitseva lajisto on taantunut ja vesien tila heikentynyt.

Kosteusolojen vaihtelu on olennainen osa metsäluonnon monimuotoisuutta. Se synnyttää monia märkiä luontotyyppejä: Kausikosteikkoja, soistuneita kankaita, kosteita lehtoja, korpia, rämeitä, nevoja, suon ja metsän vaihettumisvyöhykkeitä, lähteitä, noroja, puroja, luhtia ja rantametsiä. Useat näistä luontotyypeistä ovat lajistollisesti rikkaita.

Myytti:

Veden vaivaamat alueet kannattaa kuivattaa.

Todellisuus:

Suomen metsiä ei vaivaa liiallinen vesi, vaan kosteusolojen vähäinen vaihtelu. Vesi rikastuttaa metsäluontoa. Kosteusolojen vaihtelu on olennainen osa metsäluonnon monimuotoisuutta.

 

WWF:n Metsänhoito-opas on tehty yhteistyössä kestävän metsätalouden asiantuntijaorganisaatio Tapion kanssa Suomen Kulttuurirahaston tuella.