Kylmää kaipaavat – Kimmo Ohtosen kuvia arktisesta luonnosta
Maapallon pohjoisnapaa ympäröi valtava alue, jossa ihmisen kädenjälki ei näy vielä selvästi. Arktinen luonto ja alueella elävät lajit ovat upeita ja ainutlaatuisia – esimerkiksi majesteettisia jääkarhuja ei tavata missään muualla.
Tämän näyttelyn kuvat on ottanut toimittaja, luontokuvaaja Kimmo Ohtonen. Näyttelyn kuvissa ja kuvateksteissä heijastuu sekä Ohtosen suuri rakkaus arktista luontoa kohtaan että huoli sen tulevaisuuden puolesta.
”Ensikohtaamiseni arktisen kuninkaan kanssa Huippuvuorilla oli unohtumaton kokemus. Useiden jääkarhun sydänmaalle suuntautuneiden matkojeni kautta olen päässyt todistamaan omin silmin, että ilman lunta ja jäätä – Pohjolan keuhkoja – arktinen luonto ei tule selviytymään. Jääkarhu ja arktinen luonto tarvitsevat apuamme, ettei niiden maailma katoa meidän elinaikanamme.”
”Matkasimme keväällä vanhan kalastusaluksen kyydissä Grönlannin länsirannikolla. Jäävuoret kelluivat vedessä kuin kauan sitten hylätyt laivat matkaten päämäärättömästi jonnekin merivirtojen mukana. Hetkessä yhdistyivät luonnon ajaton kauneus ja mielen tiedostama huoli. Näiden jäävuorten alkulähde, Grönlannin mannerjäätikkö, sulaa hälyttävää vauhtia, mikä näkyy jo nyt merenpinnan nousuna.”
”Jääkarhu peilaa koko Pohjolan luonnon hyvinvointia. Kun jääkarhulla menee hyvin, koko arktinen luonto voi hyvin. Meidän elinaikanamme ympäristön muutokset ovat kuitenkin käymässä ylivoimaisen suuriksi. Voimme vielä kääntää kehityskulun suunnan, jotta tulevatkin sukupolvet voivat nähdä näitä majesteettisia eläimiä.”
”Aamun kelmeä valo sai jäätikön hohtamaan satumaisen turkoosina. Kylmyys puri paksujen kerrastojen läpi luihin ja ytimiin. Suuren jääkarhun tassunjäljet kulkivat lahden poikki. Kaukaisuudessa hylkeet lepäsivät merijäällä. Niitäkö jääkarhu oli mennyt vaanimaan? Kunpa tämä ainutlaatuinen näkymä ei koskaan katoaisi.”
”Juhannus oli ovella ja arktinen maailma muuttui hiljalleen. Merijää oli hajonnut lautoiksi Kuninkaanvuonossa, jota Huippuvuorten lumipeitteiset vuoret reunustivat. Partahylje torkkui yöttömän yön auringon alla aamuyön pikkutunneilla. Livuimme eteenpäin pienellä kumiveneellä hylkeen ohi. Se avasi silmänsä ja tarkkaili meitä hetken ennen kuin jatkoi uniaan.”
”Mursu on maalla melko kömpelö ja hidas, mutta vedessä sitäkin ketterämpi ja vaarallinen jopa jääkarhulle. Lisääntymiskauden ulkopuolella urokset, kuten kuvan kaksikko, viettävät aikaa omissa ryhmissään. Nämä kaksi olivat upea ilmestys lepäillessään Huippuvuorten yöttömässä yössä.”
”Olin vaeltanut vuoristossa koko aamun. Yhtäkkiä kuulin tutun haukahduksen. Istahdin jyrkänteelle ja tähystin ympärilleni. Uusi haukahdus, tällä kertaa lähempää. Käännyin ympäri ja näin naalin alempana rinteellä. Olin etsinyt sitä koko aamun, mutta se olikin päättänyt tulla tapaamaan minua. Naali tarkkaili minua hetken uteliaan oloisena ennen kuin katosi takaisin lumen valkeuteen.”
”Keväällä miljoonat muuttolinnut saapuvat pesimään Huippuvuorten rannikolle ja vuorten jyrkänteille. Tämä tarkoittaa lukuisille petoeläimille ravintoa. Kesäkuun alussa, kun lumi suli Longyearbyenin kylän ympäristössä, urosnaali kävi varastelemassa haahkan munia pitkin yötä. Se vei munat läheiseen luolaan, missä sen puoliso ja niiden pennut odottivat nälkäisinä.”
”Minun piti vaeltaa sankan lumisateen keskellä 16 kilometriä Norjan Dovrefjellin kansallispuiston jyrkässä vuoristossa löytääkseni etsimäni myskihärkälauman. Oli upeaa nähdä, miten ne liikkuivat vaivattoman näköisesti vaikeakulkuisessa vuoristossa. Niille hyytävä viima ja paukkupakkanen ovat kotoisat oltavat. Oma kestävyyteni oli tuona talviaamuna koetuksella, mutta matka oli kaiken vaivan arvoinen.”
”Kiirunan selviytyminen on kiinni sen kyvystä naamioitua ympäristöönsä. Petojen, kuten maakotkan tai ketun, on vaikea havaita lumen keskellä paikallaan olevaa lintua. Tämän komean yksilön kuvasin lumen keskellä Huippuvuorilla.”
”Viime talvena vietin kolme vuorokautta kuvaustuvassa itärajan korpimetsässä. 15 asteen pakkanen tuntui luissa ja ytimissä. Lopulta kaikki odotus ja paleleminen palkittiin, kun aamun sarastaessa ahma ilmestyi metsän siimeksestä. Oli upeaa nähdä se talvisessa ympäristössä, nähdä miten lumi oli jäätynyt sen paksulle turkille. Ahma eteni varovaisesti aukion poikki ja katosi jälleen metsän suojiin.”
”Huippuvuorilla porot ovat villejä toisin kuin meillä Suomessa. Ne ovat sopeutuneet elämään äärimmäisen ankarissa olosuhteissa. Poron paksu turkki suojaa sitä jopa 50 asteen pakkaselta. Tämä komeasarvinen uros teki matkaa lumimyrskyn keskellä illan sinisellä hetkellä.”
”Tämä silminnähden laiha ja nälkiintynyt jääkarhu vaelteli rannan tuntumassa pienellä saarella Huippuvuorten itäosassa syyskuisena aamuna. Tuntui pahalta nähdä karhu tällaisessa ahdingossa, etenkin kun tiesin, että se johtuu meidän ihmisten toiminnasta. Minulle kuva on muistutus siitä, että jääkarhun ja monen muun uhanalaisen lajin kohtalo on meidän käsissämme.”
”Syyskuisen auringon noustessa hitaasti horisontin takaa mursu-urosten kolonia lepäili pienen saaren rannalla Huippuvuorten saariryhmän itäosassa. Läsnäolomme ei tuntunut häiritsevän niitä laisinkaan: ne makoilivat kaikessa rauhassa, röyhtäilivät, piereskelivät ja juttelivat möristen keskenään. Mursu ei ole perinteisessä mielessä kaunis ilmestys, mutta sitäkin karismaattisempi arktinen asukki.”
Sinä voit auttaa!
Ilmasto lämpenee arktisella alueella kaksi kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin. Lumesta ja jäästä riippuvaisten eläinten tulevaisuus on vakavasti uhattuna. Olisi kuitenkin sulaa hulluutta luovuttaa! Yhdessä voimme auttaa.