Rakennuksia_pääkuva © Kata Kreft-Burman / WWF
Päivitetty

Kimmo Neihumin kolumni: Ekologinen jälleenrakennus tarvitsee yrityksiltä tahtoa, toimintojen muutosta ja uutta kulttuuria

Minkälaisia toimenpiteitä ja muutoksia yrityksissä tarvitaan, jotta maapallomme tulevaisuuden kannalta elintärkeät ilmastoon ja kestävään kehitykseen liittyvät tavoitteet saadaan täytettyä riittävän nopeassa aikataulussa? Yrittäjä ja aktivisti Kimmo Neihum kirjoittaa kolumnissaan yritysten näkökulmasta tästä mullistavasta muutoksesta ja siihen liittyvistä valtavista haasteista.

Viime syksyn IPCC-raportti nosti esiin kiireellisen tarpeen jatkaa ja lisätä ilmastotekoja kaikin keinoin. Aikaa tälle työlle on vain vuosikymmenen verran ja tarvittavat päästövähennykset isoja. YK:n Kestävän kehityksen tavoitteiden (Agenda 2030) saavuttamiseen on kirjoitushetkellä aikaa 3911 päivää. Niin yksilöiden, yritysten ja muiden organisaatioiden kuin kokonaisten yhteisöjenkin täytyy tässä ajassa tehdä iso suunnanmuutos, ja rakennemuutos, koska emme halua menettää ainoaa elinympäristöämme, luontoa ja sen monimuotoisuutta. Tämä suunnanmuutos pitää tehdä sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

Yritykset, muut organisaatiot ja yksilöt toimivat melkein kaikkialla kehittyneessä maailmassa rahatalouden ehdoin ja olemassa olevan talousjärjestelmän sisällä. Tämä muodostaa muutokselle ison esteen. Kukaan ei yksinään voi muuttaa järjestelmän pelisääntöjä. Yksilöiden tai yritysten omat teot eivät riitä muutoksen aikaan saamiseksi, vaikka ne ovatkin oikeita ja hyödyllisiä. Tarvitaan myös poliittista ohjausta, pakottavaa lainsäädäntöä ja kansainvälistä yhteistyötä.

Olemme yrityksissä usein jo omaksuneet tiedon siitä, miten ison muutostilanteen sisällä nyt olemme. Saatamme kuitenkin kokea myös ahdistusta eri sidosryhmien asettamissa ristipaineissa: osakkeenomistajat haluavat tuottoa, yritysjohto ja esihenkilöt haluavat voitollista tulosta, yhteiskunta edellyttää vastuullisuutta ja aktivistit vaativat toiminnoilta välittömiä muutoksia ilmastotuhon estämiseksi. Henkilöstö haluaa, yleensä, palkankorotuksia. Koko järjestelmä haluaa, ja samanaikaisesti pakottaa tuottamaan, talouskasvua. Olemme myöhässä vaihtoehtojen löytämisessä talouskasvupakolle.

Tämä koko vaadittava järjestelmämuutos on niin iso, että sitä voidaan verrata kokonaisten yhteiskuntien jälleenrakennukseen. Miten sitten yksittäinen yritys voi parhaiten ennakoida oman toimintaympäristönsä muutosta ja varautua siihen? Avain tähän on omaan yrityskulttuuriin vaikuttaminen niin, että kaikki omassa tiimissä ja sidosryhmissä ovat tietoisia siitä, mikä tilanne on ja mitä muutos merkitsee meille. Mitä pitää tehdä yrityksen sisällä, että sen toiminnot olisivat kestäviä ja vastuullisia? Mitä voidaan tehdä asiakkaiden ja muiden kumppanien suuntaan, että omalla toiminnalla voidaan lisätä myös heidän ekologista kestävyyttään ja vastuullisuuttaan? Mitä toimintoja on ajettava kokonaan alas, mitä tehtävä oleellisesti vähemmän kuin ennen, mitä toimintoja voidaan kestävästi lisätä? Mitä uutta voimme alkaa tekemään?

Iso suunnanmuutos toteutuu yrityksissä niin, että samanaikaisesti kun jostain joudutaan luopumaan, pitää tilalle luoda jotain uutta. Samalla talousjärjestelmää täytyy koko ajan uudistaa niin, että se tukee tätä yritysten ja myös yksilöiden tekemää työtä. Energian tuotanto ja käyttö, sekä asuminen, liikkuminen ja syöminen, koko yhteiskunnallinen infra, pitää viedä kohti ekologisesti kestävää, päästötöntä ja oikeudenmukaista tulevaisuutta. Tässä yrityksillä on iso mahdollisuus osallistua jälleenrakentamiseen, jos niillä on siihen sopivat toiminnot, organisaatio ja kulttuuri, sekä vahva tahto onnistua tässä tehtävässä.

Kolumnin kirjoittaja Kimmo Neihum on yrittäjä ja aktivisti, joka on syksyllä käynnistämässä eri osa-alueiden asiantuntijoiden ohjauksessa työskentelevää Ekologisen jälleenrakennuksen ammattilaisryhmää. Tutustu Ekologisen jälleenrakennuksen ammattilaisryhmän Facebook-ryhmään täällä.

Neihum on myös yksi maksuttoman PlanetAction -mobiilisovelluksen kehittäjistä. PlanetAction on tarkoitettu organisaatioiden planeettatekojen jakamiseen siten, että kaikki muut voivat hyödyntää ja käyttää niitä vapaasti.