Talo Helsingissä 2_pääkuva © Kata Kreft-Burman / WWF
Päivitetty

Sopivatko energiatehokkuus ja hyvä sisäilma samaan lauseeseen: ”Asiat täytyy tehdä kunnolla”

Energiatehokkuus ja laadukas sisäilma ovat asioita, joiden yhteensovittaminen koetaan usein haastavaksi. Energiatehokkuusremonttien ja hyvän sisäilman ajatellaan pahimmillaan jopa olevan suoranaisessa ristiriidassa. Vaan onko asia näin? Kysyimme asiaa suoraan alan asiantuntijoilta.

Ovatko energiatehokkuuteen liittyvät korjaus- ja rakentamistoimenpiteet ristiriidassa hyvän sisäilman kanssa?

Mervi Ahola, Sisäilmayhdistys, toiminnanjohtaja

Mielestäni ne eivät ole ristiriidassa, kunhan asiat tehdään oikein ja tarkoituksen mukaisesti. Se, että rakenteet tehdään ilmatiiviiksi, on sekä energiatehokkuuden että hyvän sisäilman kannalta oleellista. Tästä asiasta tuntuu olevan myös virheellisiä käsityksiä.

Harri Heinaro, Motiva, Johtava asiantuntija

Ristiriitaa voi tulla siitä, että asiat toteutetaan huonosti. Esimerkiksi sisäilmaongelmiin tai lämpötilojen ja ilmavaihdon muihin haasteisiin liittyvillä energiatehokkuustoimenpiteillä voidaan jopa parantaa sisäilmaa, kun asiat tehdään suunnitelmallisesti ja hyvin.

Asiaan liittyvien ennakkoluulojen taustalla voi olla tiettyjä kokemuksia. Törmään itse tyypillisesti siihen, että ilmanvaihtoa syytetään helposti ongelmista, vaikka oikeasti vikaa on rakenteissa tai muualla. Huonot jutut leviävät kaverilta tai ammattilaiselta toiselle, eivätkä todelliset ongelmat välttämättä päädy tietoisuuteen.

Katja Outinen, Ympäristöministeriö, yli-insinööri

Mielestäni ristiriitaa ei ole. Energiatehokkuussäädöksissä on pohjana se, että energiatehokkuuden nojalla ei saa heikentää sisäilmaa. Asetuksessa uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta todetaan, että suunnittelun ja rakentamisen keskiössä on hyvä sisäilma, josta ei tule tinkiä energiatehokkuuden vuoksi. Perussääntönä on siis: ensin tulee hyvä sisäilma, sitten katsotaan miten hyvään sisäilmaan päästään energiatehokkaasti.

WWF:n toimistorakennus syksyisessä säässä_artikkelikuva Kata Kreft-Burman / WWF
© Kata Kreft-Burman / WWF

Energiatehokkuustoimenpiteet ovat kuitenkin joissain tapauksissa tuoneet mukanaan esimerkiksi sisäilmaongelmia. Mistä tämä johtuu?

Mervi Ahola, Sisäilmayhdistys, toiminnanjohtaja

70-luvun energiakriisin aikaan taloja tiivistettiin esimerkiksi tukkimalla korvausilmareitit, minkä johdosta ilmanvaihto oli puutteellista. Tämä voi aiheuttaa kosteuden kertymistä ja sitä kautta paikallisia vaurioita. Sama on saattanut käydä myös, jos korvausilman saantia ei olla kunnolla varmistettu esimerkiksi uusien tiiviimpien ikkunoiden asennuksen yhteydessä. Puutteellinen ilmanvaihto voi myös tuoda selkeämmin esiin rakenteelliset vauriot, jotka johtuvat rakennefysikaalisesti virheellisistä ratkaisuista tai muuten huonosta toteutuksesta. Ennen kaikkea puutteellinen ilmanvaihto heikentää sisäilman laatua, mikä sinänsä on sisäilmaongelma.

Energiatehokkuudesta on alettu puhumaan enemmän samaan aikaan, kun vanhat ja ei energiatehokkaat rakennukset ovat tulleet ikään, jossa korjauksien tekemättä jättäminen on johtanut vaurioihin rakenteissa tai muihin sisäilmaongelmiin. Tämä ajallinen yhteys näiden asioiden välillä on varmaan aiheuttanut myös epäilystä, että energiantehokkuustoimenpiteet olisivat riski sisäilman laadulle. Uusissa energiatehokkaissa rakennuksissa ilmenneet sisäilmaongelmat ovat pääsääntöisesti kuitenkin johtuneet rakentamisen laadun puutteista, ei niiden rakennusten energiatehokkuudesta.

Harri Heinaro, Motiva, Johtava asiantuntija

Ongelmiin voi johtaa esimerkiksi resurssien puute. Ei ole riittävästi aikaa toteuttaa asioita hyvin tai hankkeille laitetaan liian tiukat aikataulut. Ei mietitä, että asioihin pitää varata aikaa ja tietyt asiat pitää tehdä oikeina ajankohtina. Toinen resurssi on valitettavasti raha. Kun asiat ovat tappiin asti kilpailutettuja, se saattaa näkyä toteutuksessa siten, että toteuttajaksi valikoituu sitten hieman huonompi aliurakoitsija.

Katja Outinen, Ympäristöministeriö, yli-insinööri

Kyse saattaa olla joko huonosta suunnittelusta tai toteutuksen aikana tehdyistä virheistä. Suunnittelussa painotetaan liiaksi hyvää energiatehokkuutta, eikä rakennusta huomioida kokonaisuutena. Tämä on tärkeä asia erityisesti korjausrakentamisessa. Korjaustoimenpiteet pitää suunnitella siten, että koko rakennus ja sen kunto huomioidaan. Esimerkiksi lisäämällä pelkästään lämmöneristystä tai tehostamalla taloteknisiä järjestelmiä ei huomioida sitä, mikä vaikutus tehostamisella on koko rakennuksen toimintaan.

Terttu Vainio, VTT, erikoistutkija

Mielikuva siitä, että energiatehokkuusparannukset pilaavat sisäilman ja koko rakennuksen lähtevät 1970-luvulta. Siihen aikaan rakennuksista huomattavassa osassa oli omia kiinteistökohtaisia öljylämmityskattiloita. 1970-luvulla öljykriisi iski kahdesti, jolloin öljyn hinta nousi yhtäkkiä todella paljon. Siinä kohtaa tehtiin paniikkiratkaisuja, joilla pyrittiin hillitsemään öljyn kulutusta. Tehtiin korjauksia, jotka olivat riskialttiita ja ne riskit laukesivat. Rakennuksissa oli paljon painovoimaista ilmanvaihtoa ja ne paikat, joista rakennuksiin saadaan korvausilmaa, tukittiin.

Seuraava aalto tuli, kun modernisaatio valtasi alaa. Vanhoihin painovoimaisella ilmanvaihdolla varustettuihin rakennuksiin alettiin tehdä koneellista poistoa. Koneelliseen poistoon yhdistettiin ulkovaipan tiivistyksiä tai tiivistäviä korvauksia. Koneellinen poisto ottaa korvausilman pakostakin jostain. Se saattoi sitten ottaa sen sellaisista paikoista, mistä ei olisi kuulunut.

Rakennus Helsingissä_artikkelikuva Kata Kreft-Burman / WWF
© Kata Kreft-Burman / WWF

Minkälaisia neuvoja antaisit korjaus- ja rakentamistoimenpiteiden yhteydessä energiatehokkuus- ja sisäilma-asioita pohtiville tahoille?

Mervi Ahola, Sisäilmayhdistys, toiminnanjohtaja

Ensimmäinen neuvo olisi, että käytä asiantuntijaa, jos et itse ole asioista hyvin perillä. Monet talot on remontoitu pilalle siten, että on vain lähdetty tekemään ilman suunnittelua tai asiantuntijana on käytetty rautakaupan myyjää. Pitäisi olla ymmärrystä siitä, miten rakenne muuttuu, jos lähdetään esimerkiksi tekemään lisäeristystä.

Toinen nyrkkisääntö voisi olla ilmanvaihdon toimivuuden varmistaminen korjaustoimenpiteiden yhteydessä. Ikkuna- tai julkisivuremonteissa kaikki paikat on laitettu tiiviiksi eikä olekaan huomattu, että aiemmista epätiiviyskohdista tuli aiemmin korvausilmaa. Korvausilmaa ei saadakaan enää riittävästi ja sillä on vaikutusta sisäilman laatuun. Ilma ei pääse vaihtumaan kunnolla tai tulee paikoista, joista ei pitäisi. Ulkoilman sisääntulo on väärä paikka säästää energiaa.

Harri Heinaro, Motiva, Johtava asiantuntija

Suunnittelu ja suunnitelmallinen toiminta on syytä muistaa. Kannattaa lähteä tekemään johdonmukaisesti ja miettimään asioiden oikeita toteutusjärjestyksiä. On hyvä tehdä laajaa kartoitusta siitä, mikä vaikuttaa mihinkin. Tuntemusta aiheesta pitäisi itsekin kerätä. Kannattaa esimerkiksi tutustua laitevalmistajien ohjeisiin.

Korjausrakentamisen kohdalla kannattaa miettiä, miksi korjataan ja mitä ollaan korjaamassa. Voisiko samassa yhteydessä tehdä muutakin kuin alun perin ajateltiin? Usein saatetaan jäädä yksittäisten asioiden korjaamiseen, mikä ei ratkaise koko ongelmaa. Uusimpaan aiheeseen liittyvään tekniikkaan kannattaa tutustua. Kannattaa selvittää, onko tehty muita vastaavia toteutuksia, joista voisi oppia.

Katja Outinen, Ympäristöministeriö, yli-insinööri

Kokonaisuus täytyy säilyttää mielessä. Korjausrakentamisessa on tärkeää tietää ja tuntea korjattava rakennus. Monesti esimerkiksi pelkällä ilmanvaihdon tehostamisella saatetaan aiheuttaa ongelmia, jos ei ole huomioitu, että rakennuksen painesuhteet muuttuvat ja rakenteista saattaa kulkeutua sisäilmaan mikrobipitoista ilmaa.

Perinteisten energiatehokkuusremonttien aikana vanhaan taloon vaihdettavat uudet energiatehokkaammat ja tiiviimmät ikkunat muuttavat rakennuksen toimintaa. Silloin lämmitysjärjestelmät ja ilmanvaihto täytyy säätää ja tasapainottaa uudestaan. Tällaisia remontteja ei voi tehdä niin, että pelkästään vaihdetaan se ikkuna, eikä tehdä mitään muuta.

Terttu Vainio, VTT, erikoistutkija

Aina täytyy huolehtia siitä, että raitista korvausilmaa on riittävästi. Tämä koskee rakennuksia, joissa on paljon ihmisiä, mutta myös tyhjillään olevia rakennuksia, kuten kouluja kesäaikaan ja toimistoja viikonloppuisin. Nykyisin ilmastointeja ei laiteta kokonaan pois. Jos rakennuksissa tehdään ulkovaipan tiivistyksiä, on esimerkiksi uusissa ikkunoissa oltava riittävän suuret kohdat, joista on yhteys ulkoilmaan.

LIFE EconomisE