© Sami Joronen
Päivitetty

Norppaystävämme

Kirjoittaja on Sami Joronen, joka on kuvannut paljon saimaannorppia. Kuvassa yksisilmäinen.

Tapasin ensikertaa saimaannorppapariskunnan kesällä 2010. Olin tuolloin kaverini kanssa kalalla ja sain ikuistettua kaksi nuorta norppaa leikkimässä keskenään. Viime kesänä olimme tulevan vaimoni kanssa samaisessa lahdukassa ja kohtasimme uuden ystävän, joka oli myös vievä sydämemme. Norppa oli seurassamme pitkän tovin ja ystävystyimme. Istuimme veneessä kuvaten liki kosketusetäisyydeltä. Mieleni olisi tehnyt nousta veneestä ja kahlata tuolle pikku kalliolle. Me katsoimme toisiamme ja vaihdoimme ajatuksia. Tuntui kuin kaksi erilaista maailmaa olisi kohdannut ja minulla ei ollut voimia eikä oikeutta astua heidän maailmaansa. Saimme kuitenkin nauttia toistemme seurasta. Ehkä tämä oli askel johonkin… ehkä ystävämme halusi ihmisten ymmärtävän, että olemme kaikki Jumalan luomia. Norppa oli veikeä ja karismaattinen.

Kävimme useasti tuossa samaisessa lahdukassa ja aina törmäsimme samaan norppaan. Mutta oliko sille tapahtunut jotakin? Miksi se ei enää hymyile? Sen silmät… jokin niissä on? Norpan toinen silmä näytti sokealta, uistimen vai kenties kalaverkon aiheuttama? Vammastaan huolimatta norppa tuntui hyväksyvän meidät ilman katkeruutta. Norppamme oli päättänyt antaa ihmiselle toisen mahdollisuuden. Kuvasimme norppaa pitkään ja tunsimme ystävämme anteeksiantavaisuuden. Ystävämme ei ollut katkera vaan hyväksyi elämän sellaisena kuin se oli hänelle annettu. Toivottavasti tapaamme taas pian – molemminpuolisen perheenlisäyksen merkeissä.

Rakkaudella Sami & Minna Joronen