Riistakamerat tallensivat elämää Lapin avotuntureilla – kuviin eksyi muun muassa Suomen uhanalaisin nisäkäs ja sen pahin vihollinen

Metsähallitus on asentanut Tunturi-Lappiin riistakameroita, joiden avulla naalin esiintymisestä saadaan arvokasta lisätietoa. Olemme rahoittaneet kameroiden hankintaa. Kokosimme yhteen parhaat kuvat viime vuosien ajalta.

Naali on Suomen uhanalaisin nisäkäs. Se on pesinyt edellisen kerran varmuudella maassamme vuonna 1996. Lajista tehdään kuitenkin vuosittain näkö- ja jälkihavaintoja, joiden perusteella Metsähallitus seuraa naalikannan kehittymistä. Tässä seurannassa rahoittamamme riistakamerat ovat tärkeässä osassa, sillä niiden avulla naalin esiintymisestä saadaan arvokasta lisätietoa. Esimerkiksi vuonna 2016 riistakameraan tallentuneet kuvat antoivat viitteitä pesintäyrityksestä.

Riistakamerat räpsähtävät aina havaitessaan liikettä. Tässä artikkelissa esittelemme mielenkiintoisimpia kuvia muutaman viime vuoden ajalta.

Naali Tunturi-Lapissa WWF:n rahoittaman ruokinta-automaatin edessä.

Naali tallentui riistakameran kuviin viime toukokuussa. Riistakamera on asennettu taustalla näkyvän ruokinta-automaatin yhteyteen. Keinoruokinta on tärkeää naalille erityisesti niinä vuosina, kun luontaisesti vaihtelevat sopuli- ja myyräkannat ovat alhaalla. Tänä vuonna aiomme lisätä ruokinta-automaattien lukumäärää yhdessä Metsähallituksen kanssa. Tavoitteemme on palauttaa naali pysyvästi Suomen luontoon.

Vaikka riistakamerat on asennettu naalien kuvaamiseksi, kuviin voi tallentua myös kutsumattomia vieraita. Yksi yleisimmistä linssiluteista on kettu. Se on naalin kannalta huono asia, sillä tässä tapauksessa suku on pahin.

Kettu, naalin isokokoinen ”serkku”, on viime vuosikymmeninä levittäytynyt yhä ylemmäs tuntureille, ja samaan aikaan Suomen naalikanta on romahtanut. Kettu syö samankaltaista ravintoa kuin naali ja valtaa aiemmin naalin käytössä olleita pesäpaikkoja. Naalilla ei ole asiaa ketun kertaalleen valtaamille alueille. Ketun esiintymisalueen laajentumiseen on luultavasti monia syitä, jotka liittyvät ilmaston lämpenemiseen ja ihmisen toimintaan.

Kettujen poistaminen on tärkeää naalin suojelun kannalta. Metsähallitus pyytää kettuja tunturialueilla jatkuvasti. Pyyntiä voidaan myös kohdentaa, jos naalin pesinnästä on epäilyjä jollain alueella.

Kettuja WWF:n rahoittamalla naalin ruokinta-automaatilla.

Kettu on tuttu näky riistakameroiden kuvissa. Naalin ruokinta-automaatit on kuitenkin suunniteltu niin, ettei kettu mahdu sisään.

Kettua harvinaisempi vieras kuvissa on tanakkarakenteinen ahma. Ahma on Suomen suurin näätäeläin ja kömpelö saalistaja, joka syö pääasiassa haaskoja. Ahmaa on kutsuttu elintapojensa johdosta ”arktisten alueiden hyeenaksi”. Suomessa elää noin 300 ahmaa. Se tarkoittaa, että laji on Suomessa harvinaisempi kuin saimaannorppa. “Naalialueella”, eli pohjoisimmassa Lapissa, ahmoja elää vain noin 40–60.

Ahma ei ole ihmiselle vaaraksi, mutta se aiheuttaa porovahinkoja. Viime vuosina ahmoja on tapettu Suomessa porovahinkojen vähentämiseksi. Tänäkin vuonna maa- ja metsätalousministeriö sallii kahdeksan yksilön tappamisen. Mielestämme erittäin uhanalaisen lajin tappaminen ei ole oikea ratkaisu, mutta porotaloudelle aiheutuneet vahingot pitää korvata oikeudenmukaisesti.

Ahma Tunturi-Lapissa WWF:n rahoittaman naalin ruokinta-automaatin edessä.

Pyynti – eli laiton ja laillinen metsästys – on Suomen ahmakannan suurin uhka.

Yllättävin riistakamerakuvissa esiintyvä laji on ilves. Ilves on Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin. Tupsukorva oli kadota kokonaan maastamme 1900-luvun alussa metsästyksen seurauksena, mutta viime vuosikymmeninä ilveskanta on elpynyt. Poronhoitoalueella elää vain noin 45–60 ilvestä, eli pari prosenttia koko Suomen kannasta.

Ilves on ihmisarka yksineläjä, joka liikkuu yleensä öisin tai hämärän turvin. Lisäksi se viihtyy parhaiten vaikeakulkuisessa louhikko- ja mäkimaastossa, jonne ihmisillä on harvoin asiaa.

Ilves Tunturi-Lapissa WWF:n rahoittaman naalin ruokinta-automaatin edessä.

Ilves on ahman, suden ja karhun ohella yksi neljästä suurpedostamme. Suurpetojen tilanne Lapissa on huono, sillä niitä metsästetään sekä laillisesti että laittomasti. Se on ongelma myös naalin kannalta, sillä se käyttäisi petojen kaatamat haaskat mielellään hyväkseen.

Suojelemme Lapin luontoa ja siellä eläviä lajeja esimerkiksi vastustamalla suurpetojen vainoamista ja rahoittamalla naalin ruokinta-automaatteja. Tärkeintä on kuitenkin ilmastonmuutoksen hillitseminen. Torjumme ilmastonmuutosta muun muassa vaikuttamalla kotimaiseen ja kansainväliseen ilmastopolitiikkaan ja edistämällä ilmastonmuutosta hillitsevää sijoittamista yhteistyössä finanssialan kanssa.

Maapallon sydän lyö tyhjää, kun yksikin laji häviää

Ilmastonmuutos kuihduttaa elinympäristöjä ja kiihdyttää lajien sukupuuttoa. Nyt on kiire pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen. Ole kanssamme ratkaisemassa maailman vakavinta ympäristökriisiä.

Auta WWF-kummina

Maapallon sydän lyö tyhjää, kun yksikin laji häviää

Ilmastonmuutos kuihduttaa elinympäristöjä ja kiihdyttää lajien sukupuuttoa. Nyt on kiire pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen. Ole kanssamme ratkaisemassa maailman vakavinta ympäristökriisiä.

Sinua saattaa kiinnostaa