Pääseekö ahma ahdingosta?

Ahma (Gulo gulo) on suurpedoistamme huonoiten tunnettu ja yhdessä suden kanssa niistä vähälukuisin. Aikanaan lähes sukupuuttoon tapettuja ahmoja tassuttelee Suomen kamaralla noin 150 yksilöä. Vaikka ahmojen määrä on viime vuosina hitaasti kasvanut, uusimmassa uhanalaisuusluokituksessa sen asema huononi erittäin uhanalaisesta äärimmäisen uhanalaiseksi. Myös ilveksen ja karhun uhanalaisuusluokka huononi, vaikka niitä on enemmän kuin aikaisemmin. Tämä johtuu siitä, että Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä ei tule meille enää suurpetoja kuten ennen.

Etelän ihmisten näkökulmasta harmittomalta vaikuttava näätäeläin on pohjoisen poromiehille myrkkyä. Ahma saattaa metsästää tilaisuuden saatuaan kerrallaan useammankin poron ja aiheuttaa porotaloudelle suuria vahinkoja.

”Viekas, julma, verenhimoinen, ahmatti”, kuvaavat poronhoitajat ahmaa. Ahma ei kuitenkaan tapa huvikseen, vaan varastoi saalistaan kätköihin varmistaakseen ravinnonsaannin huonompinakin aikoina.

Rauhoitettu vaan ei rauhassa

Ahmasta on aikoinaan maksettu tapporahaa, mutta vuodesta 1982 lähtien se on ollut rauhoitettu. Rauhassa ahma ei silti saa olla; ahmakannan suurimpana verottajana ja uhanalaisuuden ainoana syynä pidetään laitonta pyyntiä.

Viranomaiset eivät ole WWF:n ja muiden tahojen vaatimuksista huolimatta kunnolla selvittäneet suurpetojen salametsästystä Suomessa. Tiedon saanti siitä on vaikeaa.

Uunituore ruotsalais-norjalainen tutkimus kuitenkin osoittaa, että noin puolet Skandinavian susien kuolemista johtuu salametsästyksestä ja kaksi kolmasosaa tapauksista jää paljastumatta. Paljastuneistakin tapauksista vain muutama prosentti tuomitaan.

– Suomeen sovellettuna tämä tarkoittaa sitä, että salakaadot uhkaavat ahmakantaa selvästi, sanoo WWF Suomen ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen.

WWF Suomi on laatinut oman selvityksen ahman laittomasta pyynnistä Suomessa. Se kertoo muun muassa, että viranomaisten raportoimat ahmojen salakaadot on tehty enimmäkseen poronhoitoalueilla. Ahmojen jäljittämiseen on käytetty moottorikelkkaa.

Uusi korvausjärjestelmä auttaisi

Suurpetojen ja porotalouden välistä ristiriitaa voisi WWF:n selvityksen mukaan lievittää muuttamalla nykyistä porovahinkojen korvausjärjestelmää. Nyt poromiehet saavat korvauksia tapetuista poroista niiden määrän perusteella. Pelkästään ensimmäisen vuoden vasojen menetyksistä maksetaan korvauksia vuodessa noin miljoonan euron verran.

– Nykyinen järjestelmä on hankala, sillä poron menehtymisestä petojen hampaissa on oltava näyttö. Se ei myöskään kannusta millään tavalla ahmojen eikä muiden suurpetojen suojeluun, sanoo Petteri Tolvanen.

WWF ehdottaa porovahinkojen korvausmallia, jollaista käytetään maakotkan aiheuttamissa vahingoissa. Siinä korvaus ei ole sidoksissa kotkan tappamien porojen määrään, vaan alueella elävän kotkakannan kokoon.

Ruotsissa on ollut vuodesta 1990 lähtien poronhoitoalueilla käytössä järjestelmä, jossa saamelaisyhteisöt saavat korvausta suurpetojen lukumäärän ja erityisesti alueella syntyvien poikasten määrän mukaan. Tukijärjestelmää pidetään toimivana. Suomessa ollaan puolestaan oltu tyytyväisiä maakotkan korvausjärjestelmään.

Paliskuntain yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Knuuti antaa ajatukselle varovaista tukea.

– Jos asiaa selvitetään ja uusi järjestelmä toimisi, niin miksipä sitä ei voisi muuttaa? Knuuti sanoo. Hän kuitenkin pohtii, miten suhtauduttaisiin niin sanottuihin kulkeviin ahmoihin, jotka siirtyvät paikasta toiseen ilman omaa reviiriä, poroja tappaen.

Kannanhoitosuunnitelmaa odotetaan

Sudelle, karhulle ja ilvekselle on laadittu kannanhoitosuunnitelmat. Ahmalta se puuttuu. Suunnitelmissa eläinkannoille asetetaan tavoitekoot ja niitä käytetään pohjana päätöksenteossa.

Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemi kertoo, että metsästyslain muutokset ja muut merkittävät hankkeet viivästyttivät ahman kannanhoitosuunnitelman tekoa.

– Nyt suunnitelma on melko valmis ja lähetämme sen lausuntokierrokselle. Uskoisin, että se valmistuu ennen kesää.

Niemen mukaan suunnitelmassa otetaan kantaa myös WWF:n esittämään porovahinkojen korvausjärjestelmän uudistamiseen.

Ahma maksaa 16 500 euroa

WWF:n mielestä viime vuosina Suomessa harjoitettu suurpetopolitiikka on epäonnistunut. Yksi osoitus tästä on muun muassa susikannan romahtaminen noin 140 yksilöön. Nyt uusi hallitusohjelma lupaa, että suurpetojen kannat saatetaan kestävälle tasolle ja niiden salametsästykseen puututaan tehokkaasti.

Edellinen hallitus aloitti tämän työn säätämällä rikoslakiin törkeää metsästysrikosta koskevan pykälän, jonka perusteella voidaan määrätä aiempaa ankarampia rangaistuksia. Metsästysrikos on törkeä, jos se on tehty erityisen raa’alla tai julmalla tavalla.

Lisäksi riistaeläinten ohjeellisia arvoja korotettiin myös tuntuvasti. Esimerkiksi ahman arvo nousi aiemmasta lähes kymmenkertaiseksi, 16 500 euroon. Tämä on se hinta, jonka ahman metsästyksestä kiinni jäänyt saa pulittaa valtiolle.

Kestämätöntä lupapolitiikkaa

Maa- ja metsätalousministeriön viime vuosina tekemät päätökset maapetojen ja hylkeiden metsästyskiintiöistä ovat kuitenkin olleet pettymys. Esimerkiksi uusimmat karhun ja ilveksen metsästyskiintiöt ylittävät kestävää pyyntimäärien tasoa koskevat suositukset roimasti.

– Pyyntimäärät ovat kautta linjan liian suuria. Niissä ei oteta riittävästi huomioon esimerkiksi karhun ja ilveksen uhanalaisluokituksen muutoksia sen paremmin kuin salametsästyksen aiheuttamaa kuolleisuuttakaan. Hallitus on luopunut aiemmin noudatetusta kestävän verotuksen periaatteesta, sanoo WWF:n Petteri Tolvanen.

Tolvanen kummeksuu myös sitä, miksi ahma luetaan edelleen riistaeläimeksi, vaikka sitä ei ole ollut liki 30 vuoteen lupa metsästää.

– Ahman paikka on luonnonsuojelulaissa.

Tiesitkö tämän ahmasta?

• Aikuinen ahma on noin metrin pituinen, puolen metrin korkuinen ja painaa 8-28 kiloa.
• Ahma on pääasiassa raadonsyöjä. Sen ruokalistalle kuuluvat hirvieläimet, jänikset, jyrsijät ja linnut. Saalistajana ahma on muihin suurpetoihin verrattuna kömpelö.
• Ahma on utelias eläin. Se tutkii jatkuvasti koloja ja mättäikköjä sekä kiipeää herkästi puuhun, mikäli se vainuaa jotain syötäväksi kelpaavaa. Ahma on ketterä kiipeilijä ja nousee puuhun myös leikkiessään, säikähtäessään tai päästäkseen tähystämään.
• Suomen harvat ahmat elävät Pohjois- ja Itä-Suomen erämaisissa osissa ja satunnaisesti myös maamme sisäosissa. Ahma karttaa asuttuja seutuja ja vaatii laajan elinalueen.
• Ahman poikaset syntyvät maalis-huhtikuussa lumen alle kaivettuun pesään. Poikasia ahma saa 2-4, ja ne seuraavat emoaan syksyyn saakka, joskus jopa seuraavan pentueen syntymään asti.

EU puuttui Ruotsin susijahtiin

Ruotsi jäädyttää kaikki ensi talven sudenkaatoluvat EU-komission kehotuksesta. Samalla Ruotsi poistaa väliaikaisesti susikannalle määritetyn 210 yksilön maksimikoon. Hallitus voi kuitenkin poikkeustapauksissa myöntää lupia esimerkiksi häirikkösusien kaatamiseen.

EU luokittelee sudet uhanalaisiksi eläimiksi ja on moittinut Ruotsia kaatolupien myöntämisestä. Ruotsi aloitti lupien myöntämisen yli 40 vuoden tauon jälkeen vuonna 2009. Kahden vuoden aikana ehdittiin myöntää 47 lupaa.

Metsästyskauden 2010 jälkeen WWF Ruotsi, Ruotsin luonnonsuojeluliitto, Petoeläinyhdistys ja Ruotsin eläinsuojeluliitto jättivät metsästyksestä valituksen EU-komissiolle. Tarkoituksena oli testata, onko suden luvanvarainen metsästys sopusoinnussa EU:n luonnonsuojelulainsäädännön ja uhanalaisia eliölajeja koskevien sääntöjen kanssa.

Susi (Canis lupus) on sekä Ruotsissa että Suomessa erittäin uhanalainen laji, mutta Suomen susikanta on vielä Ruotsiakin pienempi. Ruotsissa oli viime talvena arviolta 217–237 sutta. Suomessa arvioitiin alkukeväästä susikannan kooksi ainoastaan 135–145 yksilöä. Metsästäjät saavat Suomessa ampua tällä metsästyskaudella 20 sutta.

Auta petoa!

Voit tukea WWF:n suojelutyötä suurpetojen hyväksi liittymällä WWF:n yleiskummiksi tai tekemällä kertalahjoituksen: www.wwf.fi/liity

Lue lisää uhanalaisista suurpedoista: www.wwf.fi/lajit

Teksti: Anne Brax