Päivitetty

Näin suositukset määräytyvät

Kalaoppaan suositukset perustuvat WWF:n tilaamiin laajoihin taustaselvityksiin. Oppaan suositukset saattavat muuttua kalakantojen kehityksen ja uusimpien tutkimustulosten myötä.

WWF:n tilaamissa taustaselvityksissä tarkastellaan kalakannan tilaa, kalastuksen vaikutuksia muuhun meriluontoon sekä kalastushallinnon toimivuutta. Kasvatetun kalan osalta taustaselvityksessä huomioidaan tuotannon vaikutukset kohdealueen ekosysteemiin, rehuksi käytettävän kalan ja kasvisraaka-aineen määrä, alkuperä ja ekologinen kestävyys sekä hallinnon toimivuus. Kalastuksen ekologinen kestävyys on pisteytetty WWF:n ja muiden kansainvälisten ympäristöjärjestöjen yhdessä laatiman metodologian mukaan. Selvityksessä saatu pistemäärä määrittää suosituksen ”liikennevalon”. Taustaselvitykset kootaan WWF:n kansainvälisen verkoston yhteiseen tietopankkiin, josta jokainen WWF:n maatoimisto laatii alueensa kalavalikoimaa vastaavan oppaan.

Ulkomaisten lajien arvioinneissa käytetyt tiedot perustuvat mm. Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) virallisiin arvioihin kalakantojen tilasta ja kalastuksen kestävyydestä. Kotimaisten paikallisten kalakantojen osalta tausta-aineistona käytetään pääasiassa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen seurantatietoja ja tutkimuksia. Taustaselvitykset tekee kolmas, riippumaton osapuoli, mutta jokaisella WWF-toimistolla on velvollisuus tarkistaa, että suositukset vastaavat kunkin alueen erityispiirteitä.

Kalaoppaan taustaselvitykset tehdään kootusti tietylle alueelle ja pyynti- tai kasvatusmenetelmälle. Kalakantojen tila ja kalastuskäytännöt voivat kuitenkin vaihdella tutkittavan alueen sisällä, joten suositukset eivät aina tarjoa tyhjentävää tietoa esimerkiksi yksittäisten kalastajien toimintatavoista tai paikallisista kalastuksen säätely- ja hoitotoimenpiteistä.

Koska mukana on myös paikallisia kalakantoja, voi Suomessa vihreän luokituksen saanut paikallisesti elinvoimainen laji saada muualla maailmassa esimerkiksi punaisen valon. Suositukset muuttuvat kalakantojen kehityksen ja uusimpien tutkimustulosten myötä.

Lisätietoja kalastuksesta ja kalakannoista voit lukea täältä.

Kriteerit pyydetylle kalalle

1. Kalakannan tila

Tässä osassa selvitetään, mikä on kalakannan tila ja miten arvioinnin kohteena oleva kalastus vaikuttaa kalakantaan. Parhaat pisteet saavat elinvoimaiset lajit, joita pyydetään varovaisuusperiaatteen mukaisesti heikentämättä kalakannan tuottavuutta. Huonoimmat pisteet taas saa kalakanta, joka on heikentynyt tai jopa uhanalainen ja jota kalastetaan liikaa suhteessa kalakannan kestokykyyn.

2. Kalastuksen ekosysteemivaikutukset

Tässä osassa tarkastellaan, miten kalastus vaikuttaa meriympäristöön ja esimerkiksi lajien välisiin runsaussuhteisiin. Keskeisiä selvitettäviä asioita ovat kalastuksen vaikutukset merten ravintoketjuihin sekä ei-toivotun sivusaaliin, kuten alamittaisten kalojen, merilintujen tai merinisäkkäiden, osuus saaliissa. Lisäksi selvitetään, miten kalastus vaikuttaa fyysiseen meriympäristöön, kuten merenpohjaan ja koralliriuttoihin. Parhaat pisteet saa sellainen kalastus, 1) joka ei horjuta lajien välisiä runsaussuhteita, 2) jossa ei-toivottua sivusaalista saadaan mahdollisimman vähän ja 3) jossa käytetyt kalastusmenetelmät eivät vaurioita meriympäristöä. Huonoimmat pisteet taas saa kalastus, 1) joka kohdistuu liian voimakkaana esimerkiksi suuriin petokaloihin, 2) jossa kuolleena pois-heitettävän sivusaaliin osuus on suuri ja 3) jossa kalastusmenetelmä tuhoaa esimerkiksi koralliriuttoja.

3. Kalastuksen säätely ja hallinto

Tässä osassa selvitetään, onko kalastuksen säätely ja kalastushallinto riittävää 1) säilyttämään kohteena olevan ja sivusaaliiksi saatavien saalislajien kannat elinvoimaisina ja 2) varmistamaan, ettei kalastus aiheita haittaa muulle meriluonnolle. Paras tilanne on silloin, kun kalakannalla on selkeä ja varovaisuusperiaatteen mukainen käyttö- ja hoitosuunnitelma ja kalakannan tilaa seurataan säännöllisesti. Huonoimmat pisteet taas tulevat niissä tapauksissa, joissa kalastuksen ohjaus ei ota huomioon kalakannan tilasta kertovaa tietoa tai kalakantaa hoidetaan kyseenalaisin toimenpitein, kuten harkitsemattomilla kalan istutuksilla. Monessa tapauksessa myös kaupallisesti tärkeät kalakannat ovat täysin puutteellisesti hallinnoituja, eikä kalakannan tilasta tai kalastuksesta kerätä riittäviä tietoja.

Kriteerit kasvatetulle kalalle

1. Tuotantotapa

Tässä osassa selvitetään, miten tuotantotapa vaikuttaa paikalliseen luonnonympäristöön, ekosysteemeihin ja vesivarantoihin sekä selvitetään, levittääkö kasvatus kalatauteja ja loisia luonnonkalakantoihin.

2. Rehu

Tässä osassa selvitetään kalankasvatuksen rehutehokkuus sekä rehuun käytettävien raaka-aineiden jäljitettävyys ja vastuullisuus. Rehu on olennainen osa vesiviljelyn kestävyyttä. Eri kalalajien välillä on suuria eroja tarvittavan rehun määrässä, koostumuksessa ja alkuperässä. Esimerkiksi karppikalojen ja muiden kaikkiruokaisten lajien kasvatuksessa rehun kalaraaka-aineen tarve on huomattavasti pienempi kuin petokalojen, kuten lohen, kasvatuksessa. On olennaista varmistaa, että rehukalan kalastus ei vaurioita kalakantoja eikä esimerkiksi soijan kasvatus tuhoa sademetsiä.

3. Tuotannon ekologiset vaikutukset

Tässä osassa selvitetään, leviääkö kasvatuslaitoksilta ympäristöön vierasaineita, kuten lääkkeitä tai muita kemikaaleja. Lisäksi selvitetään kasvatuksessa käytettävien kalanpoikasten alkuperä ja voiko ympäristöön levitä kasvatuksen kautta vierasta alkuperää olevia kalakantoja, jotka vaikuttaisivat haitallisesti paikallisiin eliölajeihin. Ylipäänsä tämän osion tavoitteena on selvittää, mitkä ovat tuotannon ekologiset vaikutukset ympäröivään luontoon.

4. Hallinto

Tässä osassa selvitetään tuotantoa ohjaavan hallinnon laajuutta ja toimivuutta. Tarkastelussa huomioidaan muun muassa, ohjataanko tuotantoa ekologisesti sopivimmille alueille ja onko ravinnekuormitukseen, vierasaineisiin, eläinten hyvinvointiin sekä karkulaisten, loisien ja tautien ehkäisyyn riittävät ja ennaltaehkäiset hallinnolliset toimenpiteet.

Yleisesti ottaen parhaat pisteet saa sellainen kalankasvatus, jota ohjaa varovaisuusperiaatteen mukainen ympäristöhallinto, ja jonka vaikutukset ekosysteemiin esimerkiksi vierasaineiden, ravinteiden sekä tautien ja loisien osalta on minimoitu. Pisteitä nostaa myös mahdollisimman pieni rehukalan määrä ja se, että rehun raaka-aineet ovat jäljitettävissä ja tuotettu kestävällä tavalla.