Päivitetty

Luonnoltaan rohkeat - katso ja lue

Vapaaehtoiset nuoret tekevät arvokasta työtä WWF:n suojelukohteissa kotimaassa ja paikalliset vapaaehtoiset ulkomailla.

Sisältö

Mochammad Khoetiem, orankien pesälaskija
Niraj Yogi, salametsästyksen vastainen partio
Shakuntala Praja, palomies
Teemu Honkanen, merikotkien rengastaja
Emilia Raunio, öljyntorjuja

 

Mochammad Khoetiem, orankien pesälaskija

Nimeni on Khoetiem ja olen indonesialainen biologian opiskelija Tanjungpuran yliopistosta Borneon saarelta. Olen liittynyt WWF:n vapaaehtoisiin joukkoihin kaksi vuotta sitten ja meidän ryhmämme laskee orankien pesiä. Motivaationi tähän työhön lähtee siitä, että pidän seikkailusta ja tietysti siitä, että monet lajit ovat uhanalaisia sademetsien häviämisen, elinympäristön pirstoutumisen ja laittoman hakkuun vuoksi. Haluan olla mukana suojelemassa lajeja sukupuutolta – erityisesti erittäin uhanalaista borneonorankia.

Orangit asuvat puissa ja laskeutuvat harvoin maahan. Ne elävät yleensä yksin ja rakentavat uuden pesän joka yö. Orangit ovat hitaita lisääntymään. Orankinaaraat saavuttavat sukukypsyyden 10-15 vuoden ikäisinä. Ne synnyttävät kerrallaan yleensä vain yhden poikasen korkeintaan viiden vuoden välein.

Etäisyydet tekevät tämän työn meille vapaaehtoisille haasteelliseksi. Matkaa jalan kertyy useita kilometrejä vaikeakulkuisessa sademetsässä. Lisäksi alueella asuu dayak iban -alkuperäisheimo, jonka kanssa meidän on tultava toimeen, jotta saamme työmme tehdyksi. 

Joka kuukausi suuntaamme ryhmämme kanssa Peninjaun kukkulalle laskemaan orankien pesiä. WWF selvittää pesälaskennalla alueella elävien orankien määrän ja suunnittelee tiedon pohjalta suojelutoimintaa. Toimimme WWF:n asiantuntijoiden ohjauksessa ja saamme paljon lajitietoutta ja kokemusta tutkimustyöstä, joten yhteistyö on kaikille osapuolille antoisaa. WWF osallistuu matka-, majoitus- ja muonituskustannuksiin kentällä ollessamme.

 

Niraj Yogi, salametsästyksen vastainen partio

Olen 18-vuotias Niraj Yogi Nepalista. Olen kotoisin pienestä kylästä Terain maaseudulta. Opiskelen kahdennellatoista luokalla. Perheemme on suuri ja asumme kaikki saman katon alla. Minulla on monia sisaruksia, tätejä ja setiä.

Toimin vapaaehtoisena 22-henkisessä salametsästyksen vastaisessa partiossa. Liikumme aina isossa ryhmässä, koska se on turvallisinta. Olen valmiudessa metsään lähdön varalta joka päivä. Teemme parin tunnin vartiointikierroksen vähintään kahdesti viikossa ja etsimme merkkejä epäilyttävästä toiminnasta. Olemme ilmiantaneet monia salametsästäjiä ja laittomia puiden kaatajia. Bardian kansallispuiston vartijat ja Nepalin armeija kutsutaan tarvittaessa apuun, sillä me olemme aseettomia.

Tiedämme, että naapureinamme asuvat tiikerit, elefantit ja sarvikuonot ovat uhanalaisia, ja haluamme säilyttää ne myös jälkipolville. Ne tarvitsevat metsiä yhtä paljon kuin mekin. Tunnen tekeväni tärkeää työtä yhteisömme ja ympäristön hyväksi. Raha ei ole koskaan tärkeintä. Haluaisin myös kouluttaa ikätovereitani ja maamme kansalaisia luonnonsuojeluasioissa. Uskon että koulutus on ainoa tapa, jolla voimme saavuttaa suuria tuloksia luonnonsuojelussa. Salametsästyksen vastainen työ ja koulutus alueellamme on aloitettu WWF:n toimesta. 

 

Shakuntala Praja, palomies

Olen 22-vuotias Shakuntala Praja Nepalista. Olen kotoisin pienestä kylästä, joka sijaitsee Chitwanin historiallisen kansallispuiston puskurivyöhykkeellä. Suoritan parhaillaan opettajan kandidaatin tutkintoa läheisessä yliopistossa. Koko perheemme asuu yhdessä ja meitä on yhteensä kaksitoista henkeä.

Toimin vapaaehtoisena palomiehenä Tikauli Buffer Zone Community Forest Users Groupissa. Meitä on kaiken kaikkiaan 24 henkeä ja olen ollut mukana jo yli kymmenessä metsäpalon sammutusoperaatiossa.

Yhteisömme muodostaa tärkeän siteen metsän kanssa. Pyrimme pitämään metsästä hyvää huolta, jotta se toimisi kestävänä polttopuun sekä ruuan lähteenä niin ihmisille kuin karjallekin. Yhteisömme metsä on monien uhanalaisten eläinten, kuten tiikerien, sarvikuonojen ja elefanttien koti. Metsäpaloilla on suoria vaikutuksia näiden eläinten elinympäristöön, joten torjumalla metsäpaloja suojelemme myös niitä.

Työni alkaa puhelimen soidessa. Lähialueen kylien ihmisillä on puhelinnumeromme johon he soittavat, jos he havaitsevat metsäpalon. Puhelun saatuamme keräämme joukkomme nopeasti ja lähdemme välittömästi metsään. Kokoonnumme ensin toimistollamme, jossa suunnittelemme operaation ja jakaudumme pienempiin ryhmiin. Samalla puemme paloasut päällemme ja keräämme sammutuskalustomme, jotka olemme saaneet WWF:ltä.  WWF käynnisti vapaapalokuntatoiminnan ja koulutti meidät. Työ on kuumaa ja raskasta ja onnettomuuksia sattuu ilman koulutusta ja hyviä varusteita.

Olen osa yhteisöäni ja muiden lailla tunnen, että minulla on oma roolini meihin vaikuttavien asioiden hoidossa. Haluaisin työskennellä opetusalalla, jotta voisin parantaa yhteisöni koulutustasoa ja lukutaitoa. Hyvän koulutustason omaava yhteisö on vahvempi ja valmiimpi toimimaan kehittämistä vaativien asioiden, kuten luonnonsuojelun parissa. 

 

Teemu Honkanen, merikotkien rengastaja

Olen Teemu Honkanen Turusta, ammatiltani muusikko, kapellimestari ja kuoronjohtaja.

Toimin WWF:n Varsinais-Suomen merikotkatyöryhmässä vapaaehtoisena rengastajana eli nk. "kiipijänä". Lintuharrastus vei minut opiskeluaikanani kertaheitolla mukanaan, kun pääsin mukaan staijaamaan keväistä kurkimuuttoa. Se oli unohtumaton konserttikokemus.

Merikotkia olen rengastanut merikotkatyöryhmän keväisten kotkainventointien yhteydessä viiden vuoden aikana lähes 100 yksilöä. Pesintöjen inventointi sijoittuu loppukevääseen ja alkukesään, jolloin tulee tehtyä useita retkiä Saaristomerelle.

Varsinais-Suomen merikotkatyöryhmällä on tapana suorittaa kotkanpesien inventointeja kootusti, jolloin liikkeellä on samanaikaisesti useampiakin venekuntia. Niissä on jokaisessa veneen kipparin lisäksi rengastaja sekä yleensä myös valokuvaaja. Aamuisin lähdetään liikkeelle aikaisin ja kierretään kotkareviireitä koko päivä. Illalla kokoonnutaan majapaikkaan, saunotaan ja syödään sekä vaihdetaan kuulumisia päivän tapahtumista. Vastaan on saattanut tulla poikaspesiä, jolloin niille kiivetään ja poikaset rengastetaan, jos ne ovat sopivan kokoisia. Joskus reviirin kaikki tunnetut pesät voivat olla täysin autioita, jolloin yritetään mahdollisuuksien mukaan "kompata" (ts. etsiä) vaihtopesää. Myös tuhoutuneet pesät eli pesät, joissa pesintä on syystä tai toisesta keskeytynyt, pyritään kiipeämään ja selvittämään onko niihin munittu. Jos on, ja niistä löytyy kuoriutumattomia munia, ne otetaan talteen jatkotutkimuksia varten. Myös kaikki pesältä löytyvät emolintujen höyhenet ja sulat otetaan talteen DNA-analyysejä ja eri yksilöiden tunnistamista varten.

Merikotkan paluu Saaristomerelle on tunnetusti suomalaisen luonnonsuojelun menestystarina. WWF aloitti sukupuuton partaalla olevien merikotkien suojelutyön vuonna 1973 perustamalla merikotkatyöryhmän. Vaikka kanta on 40 vuodessa elpynyt elinvoimaiseksi, merikotkissa riittää tutkittavaa ja niiden elinympäristössä, Itämeressä, suojeltavaa. Ajat ja niiden myötä uhkakuvatkin muuttuvat. Uskon, että pitkäaikaisaineistoon perustuvien tutkimustulosten avulla voidaan parhaiten tehdä päätöksiä, joilla Itämeri voidaan säilyttää sekä merikotkan että ihmisten elinympäristönä. Tähän suojelutyöhön haluan kantaa omankin korteni merikotkatutkimuksen kautta - saipa siitä sitten vain hyvän mielen ja mahtavia elämyksiä ilman rahallista korvausta. 

Vapaaehtoisia merikotkatyöryhmiä toimii eri puolilla Suomen rannikkoa. WWF järjestää kokoukset, tuottaa raportit ja osallistuu tutkimusmatkojen kustannuksiin sekä maalla että merellä. Moottoriveneillä kertyy mittava määrä merimaileja vuoden aikana. WWF:n vapaaehtoiset on vakuutettu tapaturmien varalta.

 

Emilia Raunio, öljyntorjuja

Olen Emilia Raunio Helsingistä. Olen yksi 6500:sta WWF:n öljyntorjuntajoukkojen vapaaehtoisesta. Olen käynyt WWF:n järjestämän öljyntorjujan peruskurssin, ryhmänjohtajakurssin ja öljyyntyneiden lintujen hoitokurssin. Käytännön harjoituksissa puhdistimme öljyisiä lintuja ja rantoja öljynkestävät varusteet päällä. Jos öljyonnettomuuden sattuessa viranomaisten voimat eivät riitä, WWF kutsuu meitä paikalle. Onnettomuuden uhka on kasvanut öljy- ja henkilöalusten määrän lisääntyessä varsinkin Suomenlahdella.

Itämeri on erityisen haasteellinen, herkkä ja hidas uusiutumaan mataluutensa ja rosoisen rannikkonsa ja saaristonsa vuoksi. Nopea toiminta on ensiarvoisen tärkeää. Vapaaehtoinen öljyntorjuja on aina valmiudessa.  Jos pääsen mukaan, vastaan tekstiviestikutsuun heti. Uskon, että työnantajani antaisi minun lähteä.

Öljyntorjujan työpäivän pituus on 8,5 tuntia ja siihen sisältyy tunnin lounas ja kaksi taukoa. Työ on hyvin raskasta, joten sitä jaksaa tehdä vain pari päivää kerrallaan. Niinpä vapaaehtoisia käsipareja tarvitaan paljon, sillä puhdistustyö voi kestää kuukausia.

WWF hankkii varusteet öljyntorjujille. Hyvä varustus suojaa paitsi öljyltä myös lintujen nokkimiselta. Varusteisiin kuuluu: öljynkestävät saappaat, sadeasu ja kumihanskat, suojalasit, kertakäyttöhaalarit sekä tarvittaessa hengityssuojain. Öljynkeräyksessä käytetään ämpäreitä, äyskäreitä, harjoja, haaveja, lapioita ja muovipusseja. Oikeat ja turvalliset työtavat opitaan WWF:n järjestämissä koulutuksissa.

Itämeri on meidän ainoa meremme ja meritie maailmalle. Jos se voi huonosti, mekin kärsimme. Olen harrastanut sukeltamista 15-vuotiaasta ja sukeltanut paljon Itämerellä. Harrastus ja halu auttaa veivät öljyntorjuntajoukkoihin.  Toivon, että pieni tyttäreni jakaa kiinnostukseni luontoon. Haluan vaikuttaa siihen, minkälaisen maapallon jätämme lapsillemme. Olen toiveikas Itämeren tulevaisuuden suhteen.

<Palaa päivätyökeräys -sivulle