© Vivek R. Sinha / WWF-Canon
Päivitetty

Usein kysyttyä salametsästyksestä

Miksi tiikereitä, sarvikuonoja ja norsuja salametsästetään?

Lajeja salametsästetään niiden ruumiinosien takia. Esimerkiksi monissa kulttuureissa – sekä erityisesti perinteisessä itämaisessa lääketieteessä – tiikereiden osilla uskotaan edelleen olevan onnea tai parannusta tuovia vaikutuksia. Vaikka sarvikuonon sarvella ei ole todistettu olevan lääketieteellistä vaikutusta, siitä valmistetaan rohdoksia erityisesti Vietnamin ja Kiinan markkinoille. Sarvi koostuu pääosin keratiinista, joka on muun muassa hiusten ja kynsien rakennusaine. Norsuja salametsästetään niiden syöksyhampaiden takia. Norsunluusta valmistetaan muun muassa koriste- ja käyttöesineitä. Norsunluun pääasialliset markkinat ovat Aasiassa, jossa norsunluusta tehdyt esineet koetaan statussymboleiksi.

Salametsästyksessä liikkuu iso raha. Se on jo neljänneksi suurin laittoman kaupan muoto maailmassa. Organisoitunut rikollisuus ja ihmiset laittoman villieläinten osilla käytävän kaupan taustalla tekevät tässä laittomassa bisneksessä isoimmat tuotot.

Köyhyydellä on vaikutusta salametsästykseen, sillä vaikka itse salametsästyksen tekevä ihminen saa vain murto-osan koko tuotosta, pienikin palkkio on paikalliseen elintasoon nähden tuntuva. Täten salametsästäjiä on helppo houkutella paikallisten parista mukaan laittomaan toimintaan. Lajeja salametsästetään myös, jotta ne eivät aiheuttaisi vahinkoa karjalle tai ihmisille. Lisäksi pula ruoasta ajaa ihmisiä salametsästämään eläimiä niiden lihan takia. Sen takia työskentelemme myös paikallisten ihmisten kanssa, jotta heille saataisiin muita lähteitä tuloille ja ruualle, eikä eläinten tappaminen olisi houkutteleva keino hankkia elantoa.

Voiko sarvikuonoja, norsuja ja tiikereitä metsästää laillisesti?

Osissa Afrikkaa norsuja ja sarvikuonoja voi metsästää, jos hankkii tarvittavat metsästysluvat. Yleensä metsästys on sallittua vain tietyillä siihen osoitetuilla alueilla, joilla lajien kannan arvioidaan kestävän metsästyksen. Joskus metsästystä toteutetaan myös ekosysteemin tilaa uhkaavan liian suuren kannan säätelemiseksi. Tiikerin metsästäminen ei ole laillista.

Onko kaupankäynti uhanalaisten eläinten osilla laitonta?

Uhanalaisten eläinten osien kansainvälistä kauppaa säätelevät CITES-säädökset, joiden mukaan norsunluun, tiikerin osien ja sarvikuonon sarven kansainvälinen kauppa on kiellettyä. Poikkeuksena ovat osissa Afrikkaa metsästettyjen norsujen ja sarvikuonojen osat, joiden kansainvälinen kauppa on sallittua, mutta se vaatii vientiluvan vientimaasta. Joissakin maissa tuotteiden myynti on sallittua, mutta siihen tarvitaan viranomaisten lupa.

Onko ”trophy hunting” eli trofeemetsästys laillista?

Trofeemetsästys tarkoittaa metsästystä, jota harrastetaan metsästysmuiston vuoksi. Trofee on tavallisimmin eläimen pää, talja tai esimerkiksi sarvet. Joissain Afrikan maissa sarvikuonojen ja norsujen metsästys on paikoin laillista, mutta tiukasti säädeltyä ja luvanvaraista toimintaa. Trofeenmetsästyksestä saatavia sarvikuonon sarvia tai norsun syöksyhampaita saa viedä laillisesti maasta (pois lukien EU:n kieltämät maat) matkamuistona ei-kaupalliseen tarkoitukseen, mutta se vaatii paikalliselta viranomaiselta CITES-vientiluvan ja viennin kohdemaan CITES-tuontiluvan.

Onko uhanalaisten eläinten osista valmistettujen tuotteiden ostaminen laitonta? Onko Suomeen laillista tuoda sarvikuonon sarvia, entä norsun syöksyhampaita tai tiikerin osia?

Lait vaihtelevat maittain. Suomi noudattaa CITES-yleissopimusta, joka säätelee uhanalaisten villieläinten ja kasvien kansainvälistä kauppa, sekä EU:n yhteistä CITES-lainsäädäntöä. Sopimuksen toimeenpanosta vastaavat Suomessa ympäristökeskus (SYKE) ja Tulli. Esimerkiksi norsunluusta tehdyn tuotteen ostaminen voi olla laillista, mutta sen tuominen Suomeen tarvitsee luvan viranomaisilta. Suomessa ilman asianmukaista todistusta myyty tai ostettu uhanalaisen eläimen osa tai siitä tehty tuote on laiton.

Suomeen voi tuoda ei-kaupallisiin tarkoituksiin norsun, sarvikuonon ja tiikerin osia matkamuistoina, mutta se vaatii tuotteen laillisen alkuperän selvitettävyyden ja CITES-vientiluvan vientimaan viranomaiselta ja CITES-tuontiluvan Suomen Ympäristökeskukselta. Afrikannorsun metsästysmuistojen tuontikielto Mosambikista, Tansaniasta ja Sambiasta tuli voimaan EU:ssa heinäkuussa 2015 ja on voimassa toistaiseksi. Aikaisemmin toukokuussa 2015 astui voimaan afrikannorsun metsästysmuistojen tuontikielto Kamerunista. Tuonti ja vienti ilman asianmukaisia asiakirjoja ja lupia tai muu CITES-säädöksien rikkominen johtaa tavaran pidättämiseen tullin haltuun ja mahdolliseen rikostutkintaan.

EU:n yhteisen CITES-lainsäädännön perusteella Suomessa ei saa käydä kauppaa tiikerin, norsun tai sarvikuonon osilla muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta: isosarvikuonojen Etelä-Afrikan populaatiot, sekä tietyt norsuista saadut tuotteet, kuten karvat Botswanasta, Namibiasta, Etelä-Afrikasta ja Zimbabwesta. Erityistapauksissakin kaupallinen toiminta vaatii hyväksytyn CITES-vientiluvan vientimaan viranomaiselta ja CITES-tuontiluvan Suomen ympäristökeskukselta.

Laittomia villieläinten osia tulee Suomeen nykyään hyvin harvoin ja epäsäännöllisesti, mutta esimerkiksi vanhojen vinttien tyhjennyksen yhteydessä tulee silloin tällöin esiin Suomeen kauan sitten tuotua norsunluuta. Toisinaan matkailijalle voidaan kaupitella norsunluusta tehtyjä tuotteita kuten šakkinappuloita, tai muita laittomia villieläinten osista tehtyjä tuotteita, mutta epäilyttävissä tilanteissa kauppiaalta tulisi selvittää tuotteen alkuperä ja kieltäytyä laittomien tai epäilyttävien tuotteiden ostamisesta. Suomen viranomaisten toimintaa siinä, ettei maahan tulisi laittomasti villieläinten tai kasvien osia, voidaan pitää luotettavana.

Lue lisää SYKEn sivuilta.

Millaisia rangaistuksia salametsästäjät saavat jäädessään kiinni?

Lainsäädäntö villieläinrikoksiin ja siten myös rangaistukset vaihtelevat eri maiden välillä. Joissain maissa syöksyhampaiden hallussapidosta tai salametsästyksestä voi saada vuosia vankeutta, kun toisissa maissa salametsästys saattaa johtaa vain mataliin sakkoihin. Lisäksi syytettyjen syyllisyys voi olla vaikeaa selvittää ja todistaa. Yleensä salametsästykseen osallistuu useita henkilöitä, osa ampujia ja osa jäljittäjiä, minkä lisäksi salakuljetus- ja kaupankäyntiverkostot ovat laajoja, joten pidätysten määrä koko ketjussa on vähäinen. Lisäksi kiinni jääneet salametsästäjät on helppo korvata, sillä salametsästys houkuttelee köyhiä paikallisia mukaan toimintaan nopean tulon toivossa. Viime aikoina monet maat ovat kuitenkin tehostaneet toimiaan salametsästyksen vastaisessa työssä ja monia korkean luokan rikollisia on saatu kiinni.

Miksi WWF kampanjoi salametsästyksen ja uhanalaisten eläinten laittoman kaupan pysäyttämiseksi?

Tiikereiden, norsujen ja sarvikuonojen salametsästys uhkaa ajaa lajit sukupuuttoon. Esimerkiksi Itä-Afrikassa norsujen kannat ovat romahtaneet viime vuosina salametsästyksen takia. Myös Etelä-Afrikassa sarvikuonon salametsästys on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosina.

WWF kampanjoi salametsästyksen pysäyttämiseksi, jotta nämä harvinaiset lajit säilyisivät elinvoimaisina omissa elinympäristöissään. Lajien häviäminen vaikuttaisi haitallisesti luonnon koko ekosysteemiin – yhden lajin sukupuutolla olisi haitallisia vaikutuksia myös muille lajeille. Villieläimet ylläpitävät myös monen paikallisen yhteisön elinkeinoa alueilla, joille turismi on tärkeä toimeentulo. WWF tukee ekomatkailun kehittämistä, jotta turismi olisi kestävää myös luonnon kannalta ja siitä saadut varat ohjattaisiin koko yhteisöä tukeviin hankkeisiin.

Mitä WWF tekee salametsästyksen pysäyttämiseksi?

WWF taistelee salametsästystä vastaan muun muassa poliittisella vaikuttamistyöllä, salametsästyksen vastaisilla partioilla ja tutkimuksella. Kampanjoimalla pyrimme vähentämään uhanlaisten villieläinten osien, kuten sarvikuonon sarven tai norsunluun, käyttöön kohdistuvaa kysyntää erityisesti Aasiassa.

Toimimme kansainvälisesti yhteistyössä uhanalaisten lajien tilaa tarkkailevan kansainvälisen asiantuntijaorganisaation TRAFFIC:n kanssa. Järjestöjen yhteisen Wildlife Crime Initiative -ohjelman tarkoituksena on lopettaa uhanalaisten lajien salametsästys ja laiton kauppa. Ohjelma toimii muun muassa edistämällä tutkimusta sekä julkisen tiedon saatavuutta salametsästyksestä ja laittomasta villieläinkaupasta. Ohjelman avulla vaikutetaan myös jälleenmyyjiin ja kuluttajiin erityisesti Aasiassa sekä vaaditaan valtioilta ja päättäjiltä tiukempaa lainsäädäntöä ja sen toimeenpanoa – kuten rangaistuksia sekä salametsästäjille että kauppaa käyville tahoille. Aasiassa on toteutettu yhteistyötä muun muassa lentoyhtiöiden, kuljetusalan sekä Kiinan suurimman nettikaupan kanssa laittoman villieläinkaupan tunnistamiseksi ja lopettamiseksi. Lisäksi olemme tukeneet viranomaisten, kuten tullityöntekijöiden sekä poliisien, koulutusta havaitsemaan laitonta kauppaa.

WWF toteuttaa tutkimusta ja selvityksiä uhanalaisten lajien määrästä alueittain sekä kansainvälisesti, jotta niiden kantaa pystytään seuraamaan mahdollisimman tarkasti. Tiedon avulla huomataan, jos lajimäärät vähentyvät. Jos kannat laskevat, voi se olla merkki lisääntyneestä salametsästyksestä. Lisäksi WWF tukee säännöllisiä selvityksiä muun muassa norsunluutakavarikoiden määrästä maailmalla.

Salametsästäjät ovat raskaasti aseistautuneita ja heillä voi olla käytössään jopa helikoptereita. Paikallistasolla WWF tukee metsänvartijoiden ja vapaaehtoisten salametsästyksen vastaisten partioiden koulutusta ja varustamista sekä kehittää käytännön ratkaisuja ihmisten ja villieläinten välisiin konflikteihin. 

Myös WWF Suomi tukee Nepalissa hankkeita, joissa on esimerkiksi perustettu tiikereiden ja sarvikuonojen suojaksi suojelualueita ja niiden välisiä metsäkäytäviä. Rahoitamme myös tiikereiden ja sarvikuonojen kameraseurantaa ja tutkimusta sekä kyläläisistä koostuvia salametsästyksen vastaisia partioita. Nämä partiot purkavat metsiin viritettyjä ansoja ja ilmoittavat viranomaisille salametsästäjistä. Nepalissa Bardian sekä Chitwanin kansallispuistoissa puistonvartijat voivat seurata salametsästäjien liikkeitä rahoittamamme lennokkikameran avulla. Lisäksi WWF Suomi on tukenut reaaliaikaista paikkatietoa hyödyntävän Smart-partioinnin käyttöönottoa muun muassa Nepalissa ja Bhutanissa, mikä tehostaa salametsästyksen vastaista partiointia huomattavasti.

Olemme tukeneet Nepalin valtiota perustamaan salametsästyksen vastaisia paikallisia toimistoja, jotka toimivat yhteistyössä Nepalin keskuspoliisin kanssa. Toimistot tutkivat ja valvovat salametsästystä ja villieläinten osilla käytävää kauppaa. Autamme myös luomaan vaihtoehtoisia ansaitsemiskeinoja paikallisille ihmisille, jotta heidän ei tarvitsisi turvautua salametsästykseen turvatakseen elantonsa. Ekoturismin avulla autamme paikallisia kyläläisiä hyötymään villieläimistä ja edistämme samalla kestäviä elinkeinoja. Lisäksi olemme perustaneet vakuutusrahastoja villieläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi paikallisille asukkaille.

Panda.org-sivuilta löytyy valtavasti tietoa WWF:n työstä tiikerin, sarvikuonon ja norsun suojelemiseksi. Täältä löydät lisätietoa WWF:n Wildlife Crime Initiative -ohjelmasta.

Mitä WWF tekee Tansaniassa salametsästyksen pysäyttämiseksi?

Salametsästyksen ja villieläinten osilla käytävän kaupan vastainen työ on myös Tansaniassa monitasoista. Tansaniassa on käynnissä salametsästyskriisi: maa on menetti norsuistaan jopa 60 prosenttia vuosien 20092014 aikana. 

WWF tekee yhdessä TRAFFIC-järjestön kanssa salametsästyksen vastaista työtä Tansaniassa esimerkiksi tukemalla salametsästyksen vastaisia partioita Selous’n luonnonsuojelualueella. Selous on yksi salametsästyksen hot spoteista Tansaniassa: tämä luonnonperintökohde on menettänyt 40 vuodessa 90 prosenttia norsuistaan. Selous'n virallisten vartijoiden palkat tulevat valtiolta, kyläläisistä muodostetut partiot toimivat puiston suojavyöhykkeillä ja he saavat palkkiot ja varusteet WWF:ltä. Selous’n kansallispuistoon on rakennettu asema, josta käsin voidaan valvoa erityisesti sarvikuonoja. Puistoon on hankittu eläinten seurantaan mutta myös salametsästäjien havaitsemiseen kameroita. Myös Ruahan kansallispuistoon, joka on toinen salametsästyksen hot spoteista Tansaniassa, on WWF:n tuella sekä asennettu kameroita että koulutettu vartijoita niiden käyttöön.

Ruahassa tehdään kuivalla kaudella pienlentokoneella joen rannalla valvontalentoja salametsästyksen havaitsemiseksi. Alueet kartoitetaan kahdesti päivässä, ja jos lentokone havaitsee salametsästäjiä, paikalle hälytetään valtion nopean toiminnan joukko. Tämä on osoittautunut erittäin tehokkaaksi ja tarpeelliseksi menetelmäksi. Viranomaisia on myös koulutettu pienlennokkien käyttöön. Valtio on taannut, että pienlennokkien alueella on nopean toiminnan joukko, joka reagoi heti, kun kamerat havaitsevat salametsästäjiä. Uusimmissa lennokeissa on myös infrapunaominaisuus, eli niitä voidaan käyttää myös yöllä. Alustavien lentojen perusteella joka neljännellä tarkkailulennolla on löydetty salametsästäjiä tai laittomia kaivoksia.

Luonnonsuojelualueiden suojavyöhykkeillä ehkäistään WWF:n tuella ihmisten ja villieläinten välisiä konflikteja. Lisäksi paikalliset pyritään puskurivyöhykkeillä elävissä kyläyhteisöissä saamaan mukaan villieläinten suojelutyöhön. Muun muassa Selous’ta ympäröivällä alueella on tuettu salametsästyksen vastaisten kyläpartioiden perustamista. Jotta kyläläiset saadaan sitoutettua suojelutyöhön, pitää heidän hyötyä myös taloudellisesti tekemästään partioinnista. WWF on mukana tukemassa sitä, että kyläläiset voisivat saada turismin kautta tuloja yhteisölleen ja salametsästyksen vastaiselle työlle.  

WWF on myös kouluttanut Dar es Salaamin lentokenttähenkilökuntaa tunnistamaan norsunluusta tehtyjä tuotteita. WWF Tansanian maajohtaja on mukana Tansanian omassa instituutiossa (Multi Agency Task Force), joka toimii laittoman kaupan lopettamiseksi. Tämä instituutio oli mukana pidättämässä niin kutsuttua ”norsunluukuningatarta”.

TRAFFIC-järjestö tutkii WWF:n rahoittamana linkkejä puukaupan ja norsunluukaupan välillä. Järjestö tutkii Tansanian ja Mosambikin välistä puukauppaa. Paikat, joissa puu ja norsunluu ylittävät rajan tiedetään jo, ja nyt näihin kohteisiin yritetään saada viranomaisvalvontaa. TRAFFIC kouluttaa tulliviranomaisia yhdessä CITES-viranomaisten kanssa laittomaan villieläinkauppaan liittyen. TRAFFC on WWF:n ja IUCN:n yhdessä perustama uhanalaisten lajien tilaa tarkkaileva kansainvälinen asiantuntijaorganisaatio.

Vain yhdessä voimme pysäyttää salametsästyksen. Sinäkin voit vaikuttaa. Kerro Tansanian presidentille, että Selous'n norsut on pelastettava: bit.ly/vetoa_norsujen_puolesta.

Millaisia tuloksia WWF:n tuella on saatu salametsästettyjen lajien suojelussa?

Muun muassa tiikereiden määrä on lähtenyt kasvuun onnistuneen suojelutyömme ansiosta Intiassa, Nepalissa, Bhutanissa ja Venäjällä. Tavoitteenamme on tuplata tiikereiden määrä vuoteen 2022 mennessä, ja kaikki 13 tiikereiden elinalueilla sijaitsevaa ”tiikerivaltiota” ovat sitoutuneet tähän tavoitteeseen.

Salametsästyksen vastainen työ on WWF:n tuella tuottanut hyviä tuloksia Nepalissa: 2016 saavutettiin jo neljäs 365 päivän seurantajakso ilman ainuttakaan sarvikuonon salametsästystapausta. Nepalissa sarvikuonojen määrä on kasvanut ja vuonna 2015 niitä oli noin viidennes enemmän kuin vuonna 2011.

Nepalissa ja muualla Aasiassa saavutetut hyvät toimintatavat tulisi nyt siirtää muihin maihin, varsinkin Eteläiseen- ja Itäiseen Afrikkaan, mutta muutos on hidasta muun muassa erilaisten toimintatapojen, tahtotason ja maissa olevan korruption takia.

Miten voin luottaa siihen, että tukeni menee varmasti perille?

WWF:ää tukevat henkilöt voivat luottaa siihen että varat käytetään siihen tarkoitukseen, mihin ne on lahjoitettu. Käytämme mahdollisimman suuren osan tuloistaan suojelutyöhön: tilikaudella 2014–2015 suojelutyön osuus kaikista menoista oli 80 prosenttia.

WWF Suomen varainkäyttöä valvovat oma hallitus ja hallintoneuvosto sekä kansainvälinen WWF. Julkishallinnon rahoittamia hankkeita valvovat lisäksi ulkoministeriö, Suomen ympäristökeskus ja ELY-keskukset. EU:n ja ulkoasiainministeriön rahoittamista hankkeista tehdään erityistilintarkastukset ja raportit. WWF Suomen tilintarkastuksen tekevät vuosittain PriceWaterhouseCoopersin KHT-tilintarkastajat. Lisäksi säätiöiden toimintaa valvoo Patentti- ja rekisterihallitus.

Vuosikertomuksen sekä tasekirjan löytää täältä. Kerromme WWF Suomen rahoittamasta työstä ja tutkimuksesta verkkosivuillamme muun muassa tiedottein. Lisäksi tästä tiivistelmästä voi tarkastella työmme tuloksia kumppanimaissamme vuonna 2014. Kansainvälisestä työstämme salametsästykseen liittyen saa lisätietoja esimerkiksi kansainvälisen WWF:n verkkosivuilta. Kerromme lisäksi kuukausittain uutiskirjeellä työstämme. Kirjeen voi tilata tästä. Työmme tuloksista voit lukea myös neljä kertaa vuodessa ilmestyvästä WWF-lehdestä.

Sarvikuonojen, norsujen ja tiikereiden salametsästys on usein järjestelmällisesti suunniteltua rikollista toimintaa, jota vastaan taisteleminen vaatii runsaasti resursseja sekä rahaa aivan paikallistasolta kansainväliselle tasolle asti. Tukea tarvitaan muun muassa säännölliseen partiointiin ja partiointivarusteisiin sekä teknologiaan, koulutuksiin, tietoisuuskampanjoihin, paikallisten kyläläisten elinkeinojen kehittämiseen, tutkimukseen, metsänvartioiden palkkoihin sekä kameraseurantaan ja välineisiin.

Jos kuuden euron lahjoittajia on esimerkiksi viisi, saadaan heidän tuellaan ruokaa ja varusteita kymmenen päivän partiointiin metsänvartijalle. Kolmellakymmenellä eurolla saadaan lamput ja sadevarusteet salametsästyksen vastaiselle vapaaehtoiselle kyläpartiolle, viidelläkymmenellä eurolla polkupyörä metsänvartijalle ja sadalla eurolla kuukauden palkka metsänvartijalle. Kolmellatuhannella eurolla voidaan hankkia kameralla ja gps-paikantimella varustettu kauko-ohjattava lennokki valvomaan salametsästystä vaikeakulkuiseen maastoon.

Paljonko tiikereitä on jäljellä ja miksi niitä pitäisi suojella?

Tiikerikanta on romahtanut 97 prosenttia sadassa vuodessa. Maailmassa on jäljellä enää 3 890 villiä tiikeriä. Varsinkin Kaakkois-Aasian eteläosien maissa tiikereiden tila on huolestuttava, ja osa populaatioista ja alalajeista on jo kadonnut. Kolme tiikerin alalajeista on jo kuollut sukupuuttoon.

Kuinka monta norsua on jäljellä? Kuinka paljon niitä salametsästetään?

Afrikannorsujen populaatio on noin 470 000 yksilöä, luonnonvaraisia aasiannorsuja arvioidaan olevan noin 30 000–35 000 yksilöä. Salametsästys on kasvanut viime vuosina voimakkaasti etenkin Itä- ja Keski-Afrikassa, mikä uhkaa paikallisia populaatioita vakavasti. Arvioiden mukaan norsuja salametsästetään tällä hetkellä noin 30 000 vuodessa – eli lähes 100 päivässä – ja valtaosa salametsästyksestä tapahtuu Afrikan maissa. Norsuja salametsästetään jonkin verran myös Aasiassa.

Paljonko sarvikuonoja on jäljellä? Miten paljon sarvikuonoja salametsästetään?

Afrikassa esiintyvää penssarisarvikuonoja arvioidaan olevan jäljellä noin 5 000 kappaletta ja isosarvikuonoja noin 20 000 kappaletta. Aasiassa sarvikuonoja on jäljellä huomattavasti vähemmän: intiansarvikuonoja on jäljellä noin 3 500 kappaletta, kun sumatransarvikuonoja uskotaan olevan enää alle 100 ja jaavansarvikuonoja vain 60. Vietnamissa elänyt jaavansarvikuonon alalaji kuoli sukupuuttoon 2011 ja luonnonvaraisten Afrikassa eläneiden zairenleveähuulisarvikuonojen arvioidaan kuolleen sukupuuttoon. Vankeudessa niitä elää enää kaksi yksilöä. 

Vuonna 2007 Etelä-Afrikassa salametsästettiin 13 sarvikuonoa, kun vuonna 2014 salametsästyksen uhriksi joutui jo 1 205 sarvikuonoa. Tämä tarkoittaa sitä, että salametsästys kasvoi huimat 9 300 prosenttia!

Voidaanko tiikerit, sarvikuonot ja norsut pelastaa sukupuutolta?

WWF uskoo, että norsut, tiikerit ja sarvikuonot voidaan vielä pelastaa täydelliseltä sukupuutolta. Suojelutoimia on tehostettava, ja tämä vaatii voimakasta työtä esimerkiksi paikallistasolla. Lisäksi nykyistä tiukemmat kansalliset ja kansainväliset lait sekä niiden tehokas toimeenpano ovat äärimmäisen tärkeitä. Myös ihmisten tietotason nostaminen on välttämätöntä, jotta esimerkiksi vanhat uskomukset uhanalaisten eläinten osien lääketieteellisistä vaikutuksista saadaan kitkettyä. Esimerkiksi Nepalissa WWF:n ja muiden tahojen pitkäjänteisen salametsästyksen vastaisen työn seurauksena maan sarvikuonokanta on saatu nousuun, eikä maassa ole useana vuonna salametsästetty yhtäkään sarvikuonoa. Myös tiikereiden määrä on vakiintunut tai nousussa tiukkojen suojelutoimien ansiosta Venäjällä, Nepalissa, Intiassa, ja Bhutanissa.


Yhdessä voimme antaa näille upeille eläimille tulevaisuuden! Liity kummiksi jo tänään

Jaa tämä sivu: