Tutkimusta talkoovoimin

Teksti: Joonas Fritze

Enää ei taida olla kesää jäljellä. Elokuinen aurinko piilottelee pilviverhon takana, ja viereisellä selällä puuskittaisen tuulen nopeudeksi mitataan 26 metriä sekunnissa. Ukkonen on jyrissyt öisin, ja erään leiriläisen tuoretta hankintaa, 15 euron festaritelttaa, on koeteltu toden teolla. Meritutkimusleirille osallistuvat talkoolaiset eivät kuitenkaan hätkähdä. He eivät ole tulleet itäisellä Suomenlahdella sijaitsevalle Ulko-Tammion saarelle viettämään rantalomaa.

Saana Sandholm vaihtaa uimapuvun ylleen ryteikössä ja lampsii mereen räpylät jalassa. Veden lämpötila on laskenut päivä päivältä, mutta se ei Sandholmia tunnu haittaavan. Hänen tehtävänään on noutaa edellisenä päivänä lasketut merrat, joita ei voi nostaa veneestä käsin kovan merenkäynnin takia.

– Eilen miehet laskivat merrat veneestä, tänään naiset uivat ne pois, talkooleirille osallistuva Anu Akkanen vitsailee.

– Kivempaa tämä on kuin Myyrmäen uimahallissa treenaaminen, Sandholm kuittaa.

Mertojen avulla on tarkoitus selvittää vieraslajien, kuten mustatäplätokon ja sirokatkaravun, esiintymistä Itäisellä Suomenlahdella.

Ensimmäinen merta nousee vedestä. Vesiperä. Toinen kerta toden sanoo, ja Saana ui saaliin rantaan.

– Sirokatkarapu. Kirkas sininen väri näkyy hyvin jaloissa. Se on vieraslaji, oletettavasti tullut tänne laivojen painolastivesien mukana, WWF:n meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhunen sanoo ja tarkkailee lasipurnukkaan tallettamaansa äyriäistä.

– Sirokatkarapu on levinnyt hurjasti viime vuosien aikana, mutta sen ekologisista vaikutuksista ei tiedetä vielä tarpeeksi.

Sen mausta sen sijaan tiedetään. Vieraslajin edustajia ei haluta päästää takaisin Itämereen. Niinpä talkoolaiset pääsevät suojelemaan luontoa myös syömällä.

Roskan määrä yllätti

Toisella puolella saarta leirin osallistujat ovat päässeet likaisiin töihin. Heidän tehtävänään on kerätä ja luetteloida rannoilta löytyviä roskia. Ja niitähän riittää.

Muovia. Pakkausmuovia. Epämääräistä muovia. Pullo, ilmapallo ja hammastahnatuubin korkki (muovia).

– Muilla merialueilla on todettu, että peräti 80 prosenttia roskasta on muovia. Niin näyttää olevan täälläkin. Kaiken kaikkiaan kerätyn ja luetteloidun roskan määrä on ollut valtava. Sadan metrin matkalta on voinut löytyä jopa 600 litraa roskaa, Vilhunen sanoo.

Talkoolaiset ovat tehneet myös yksittäisiä hälyttäviä havaintoja. Esimerkiksi haitallista mikromuovia on löytynyt runsaasti.

– Alle 5 millimetrin kokoinen mikromuovi kerää todella tehokkaasti ympäristömyrkkyjä, kuten dioksiineja ja PCP:tä, jotka saattavat rikastua ravintoketjussa. Mikromuovia tulee esimerkiksi teollisuudesta, kosmetiikkatuotteista ja sitä hajoaa isommista muoviroskista, Vilhunen selittää.

Tiedonkeruuta tositarkoituksella

WWF:llä on pitkä historia kesäisten talkooleirien järjestämisessä. Vapaaehtoiset ovat voineet liki 40 vuoden ajan osallistua muun muassa uhanalaisten perinneympäristöjen kunnostukseen. Meritutkimusleiri on kuitenkin uudenlainen kokeilu.

– Erilaiset kansalliset velvoitteet meren tilan seuraamiseksi kasvavat koko ajan, tutkimukseen käytettävät henkilöresurssit eivät. Niinpä syntyi idea tarjota WWF:n talkoolaisia tutkimuslaitosten avuksi, Vilhunen sanoo.

– Tarkoituksena on selvittää, saadaanko tällä menetelmällä käyttökelpoista tietoa. Jos toteamme, että tämä on toimiva muoto, voidaan WWF:n talkoolaisia ohjata jatkossa enemmänkin vastaavaan työhön. Tähän asti kaikki on sujunut mallikkaasti.

Leiriläisiltä ei edellytetä minkäänlaista erityisosaamista. Vieraslaji- ja roskatutkimuksen lisäksi he kartoittavat rakkolevän esiintymisalueita ja tutkivat pohjan happikadon vaikutuksia eliöstöön. Talkoolaiset tekevät myös veden sameusmittauksia ja kirjaavat levähavaintoja Levävahti-sovelluksen avulla.

WWF järjestää leirin yhteistyössä Metsähallituksen ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa, jotka hyödyntävät kerättyä aineistoa omissa tutkimushankkeissaan. Aineistoa kerätään myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Pidä saaristo siistinä ry:n hankkeisiin.

– Tarkoituksena ei ole vain harjoitella tutkimuksen tekoa, vaan kerätä käyttökelpoista tietoa moneen eri tarkoitukseen, Metsähallituksen vastaava suojelubiologi Ari Laine toteaa.

Töiden lomassa talkooleiri on tarjonnut hyviä kokemuksia ja elämyksiä.

– Ystäväni ihmetteli, mikä saa ihmisen lähtemään talkootyöhön ulkosaaristoon. Mutta meidät kuskataan todella kauniiseen paikkaan, meille tarjotaan herkkuruokaa ja mielekästä tekemistä. Tämähän on ihan win-win-win-tilanne, Saana Sandholm sanoo ja lähtee polskimaan kohti seuraavaa mertaa

______________

Motivoitunut ensikertalainen

Kuka olet?

– Olen Saana Sandholm, koulutukseltani folkloristi. Pidän itseäni ruohonjuuritason kansalaisaktivistina. Tekemällä pieniä juttuja yhdessä voimme saada paljon aikaan.

Mitä odotuksia sinulla oli meritutkimusleiriä kohtaan?

– Odotin innolla kaikkea, etenkin roskaantumisen määrää ja laatua selvittävään ryhmään osallistumista. Suomalainen luonto näyttää niin ihanalta ja puhtaalta ja kauniilta, mutta todellisuus voi olla toinen. Roskia kerätessä ja luetteloidessa sen huomasi. Oli järkyttävää nähdä, miten paljon roskaa oikein oli. Rannan siivoamisesta tuli kuitenkin todella hyvä tunne, vaikkei siivottu alue ollutkaan iso.

Oletko osallistunut aiemmin WWF:n talkooleireille?

– Tämä on ensimmäinen WWF-leiri, jolle osallistun. Perheessäni on tehty jo pitkään valintoja ympäristön ehdoilla. Leirille lähtö oli yksi tällainen valinta ja teko muiden joukossa.

Minkälainen kokemus on ollut?

– Leirillä on hyvä porukka ja henki. Ajattelin voivani oppia täällä paljon, sillä saamme työskennellä asiantuntijoiden kanssa. Leiriläistenkin tietotaito on valtava, ja on hienoa päästä oppimaan myös heiltä. Se on motivaationi.