WWF arvioi hallituksen Itämeren suojeluohjelman toteutuksen

WWF arvioi Suomen valtion Itämeren suojeluohjelman toteutuksen kaikkien kuuden päätavoitealueen osalta. Nämä ovat rehevöitymisen torjunta, Itämeren käytön haittojen vähentäminen, vaarallisten aineiden aiheuttamien riskien vähentäminen, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja lisääminen, ympäristötietoisuuden parantaminen sekä tutkimus ja seuranta.

Itämeren käytön haittojen vähentäminen on parhaiten toteutunut päätavoite Itämeren suojeluohjelmassa. Itämeri on nimetty erityisen herkäksi merialueeksi kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO), Helcomissa on annettu suositus yhtenäisistä talvimerenkulkua koskevista säännöistä, luopuminen yksirunkotankkereista on nopeutunut sekä EU:n että IMO:n piirissä, ja Suomenlahdella otetaan käyttöön tehokkaampi alusliikenteen ohjaus- ja valvontajärjestelmä. Suomelle julistetaan talousvyöhyke, joka parantaa Suomen mahdollisuuksia valvoa laittomia pilssivesipäästöjä, ja tulevaisuudessa pilssivesipäästöön syyllistyneitä aluksia voi pikasakottaa. Seili-väyläalus on muutettu öljyntorjuntakelpoiseksi, ja kahden TURSAS-luokan aluksen muutostyöt ovat tekeillä. Sen sijaan Suomenlahdelta puuttuu tarpeeksi hätähinauskapasiteettia, ja palosammutuskalusto ei riitä. WWF korostaa myös vielä kesken olevan monitoimimurtajahankinnan merkitystä: “Jos hallitus ei tee myönteistä päätöstä uudesta talvioloissa toimivasta, öljy- ja kemikaalisuuronnettomuuden torjuntaan kykenevästä monitoimimurtajasta, tälle osa-alueelle antamamme kiitettävä arvosana tipahtaa”, sanoo WWF:n meriasiantuntija Anita Mäkinen.

Rehevöitymisen torjumiseksi tarvitaan kansaliike – MTK mukaan talkoisiin

Itämeren rehevöitymisongelman ratkaiseminen ei ole edennyt suunnitellulla tavalla. Parannettavaa on kaikilla toimintalohkoilla, erityisesti maataloudessa. Maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteillä on kyetty luomaan lähes kaikkia tuottajia koskeva ravinteiden vähentämisen perustaso, mutta yksinään ne eivät riitä suojeluohjelman edellyttämällä tavalla. Tarvitaan useita toimia: Ympäristötuen tulee kohdentua vesiensuojelua tehokkaimmin edistäviin toimenpiteisiin, joita puolestaan on kohdennettava alueille, joilla niistä on eniten hyötyä, esimerkiksi rannikkoalueille, joilla peltojen kuormituspotentiaalin alenemisesta huolimatta vesistöjen tila ei ole parantunut. Toimenpiteistä maksettavan tuen tulee myös paremmin vastata kuluja, jotta tehokkaimmat toimet otetaan käytäntöön.

“Kosteikkojen perustaminen on tehokas tapa vähentää ravinnepäästöjä. Tuen alhaisuuden takia tämä on kuitenkin lähes pysähdyksissä, vaikka Itämeri-ohjelman mukaan kosteikkoja pitäisi perustaa 20 000 hehtaaria”, sanoo Anita Mäkinen. Kustannustehokkaimpia toimenpiteitä ravinnekuormituksen pienentämiseksi maataloudesta ovat leveämpien suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen perustaminen ja säätösalaojitus.

“Hitaasti hiipivän rehevöitymisongelman ratkaisemiseksi ei ole syntynyt kansanliikettä kuten äkillisen öljyonnettomuuden torjumiseksi, mutta sitä tarvitaan. Erityisesti haluamme haastaa MTK:n aktiiviseen yhteistyöhön WWF:n kanssa Itämeren pelastamiseksi”, WWF:n pääsihteeri Timo Tanninen toteaa.

Ravinnekuormituksen vähentäminen haja-asutuksesta ei näytä sujuvan Itämeren suojeluohjelman edellyttämällä nopeudella, eikä esimerkiksi vuodelle 2005 asetettuja tavoitteita saavuteta. Näin voi käydä jatkossakin, sillä tänä vuonna voimaan astuneessa, haja-asutusalueen jätevesihuoltoa koskevassa asetuksessa vanhoille kiinteistöille annetaan 10 vuoden siirtymäaika saattaa jätevesien käsittelyjärjestelmät kuntoon. Jätevesien ravinnepäästöjen väheneminen riippuu myös siitä, miten kiinteistön omistaja ylläpitää jätevesien käsittelyjärjestelmää. Siksi WWF olisi toivonut, että Ruotsin mallin mukaan ja jätehuollon tavoin kunta vastaisi jätevesihuollon ylläpidosta ja laskuttaisi kiinteistön omistajaa.

Vaarallisten aineiden aiheuttamien riskien vähentämisen päätavoite on lähtenyt toteutumaan. Suomen ympäristökeskus on tehnyt ehdotuksen kansallisten prioriteettiaineiden valinnasta ja ympäristölaatunormien vahvistamisesta kyseisille aineille. Tänä kesänä valmistuvat asiaa koskevat säädösehdotukset.

Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja lisääminen on käynnistynyt kangerrellen, ja rahoitus on puutteellista. Vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma on pilottivaiheessa, eivätkä vedenalaiset luontotyypit lajistoineen ole saaneet erityistä huomiota uusimmissa luonnonsuojeluohjelmissa. Sen sijaan vaelluskalojen elvytys- ja suojelusuunnitelmia on tuettu.

Ympäristötietoisuuden lisäämisen osa-alueella Itämeri-ohjelman toteutuksessa on selkeästi parannettavaa: Asia on lähtenyt käyntiin verkkaisesti joidenkin tietoverkkojen ja yksittäisten tietopakettien luomisella. Myös Itämereen liittyvän tutkimuksen rahoitusta on nostettava, jotta ohjelman tutkimukselle asettamiin haasteisiin voidaan vastata.

“Huolimatta siitä, että kaikilla osa-alueilla ei ole edetty Itämeren suojeluohjelman tavoitteiden edellyttämällä nopeudella, toimet on käynnistetty jokaisella osa-alueella. Selvitys osoittaa myös, että silloin kun kaikki eri tahot puhaltavat yhteen hiileen suojelutavoitteiden toteuttamiseksi, niihin päästään”, WWF:n pääsihteeri Timo Tanninen arvioi.

Itämeren suojeluohjelman toteutuksen arviointi

on luettavissa internetissä pdf-tiedostona. Se perustuu WWF:n keväällä 2004 tekemään haastattelu- ja kyselytutkimukseen, jonka avulla arvioitiin miten hyvin Suomen Itämeren suojeluohjelma on eri hallinnonaloilla tähän asti toteutunut. Selvitystä varten haastateltiin keskeisiä valtionhallinnon aloja, Suomen ympäristökeskusta, rannikkoalueen ympäristö- ja TE- keskuksia ja useita etujärjestöjä. Suomen hallitus sai Itämeren suojeluohjelmasta kansainvälisen WWF:n korkeimman tunnustuksen, Gift to the Earth -palkinnon keväällä 2002. Palkinnon myöntämiseen liittyy palkitun ympäristöteon täytäntöönpanon seurantavelvollisuus, ja WWF arvioi ohjelman toteutumista myös jatkossa.

WWF julkisti Itämeri-ohjelman toteutusta koskevan selvityksen tänään 28.4. Helsingissä tämän vuoden Operaatio Merenneidon avajaisseminaarissa Muistatko meren, jossa voi vielä uida? Seminaari käsitteli Itämeren rehevöitymistä ja sen ratkaisuja.

Lisätietoja:

Suomen WWF, pääsihteeri Timo Tanninen, gsm 040 574 9266, meriasiantuntija Anita Mäkinen, gsm 040 527 1425, viestintäpäällikkö Päivi Rosqvist, gsm 0400 425 666.
Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@wwf.fi

Itämeren suojeluohjelman toteutusta koskevan selvityksen voi ladata pdf-tiedostona.