Metsähallituksen hakkuut uhkaavat kainuulaista metsäluontoa

Hallituksen suunnittelemat mittavat lisäykset hakkuumääriin aiheuttavat suurta huolta Kainuussa, jossa on jo menetetty monia luonnonsuojelun näkökulmasta arvokkaita metsiä. Maakunnan metsistä on suojeltu ainoastaan viisi prosenttia, vaikka Suomi on sitoutunut YK:n tavoitteeseen, jonka mukaan maamme metsistä tulisi suojella alueellisesti kattavasti vähintään 17 prosenttia.

Valtio omistaa Kainuun metsistä yli 40 prosenttia, joten se kantaa ison vastuun metsäluonnon tilasta.

”Kainuussa on liian vähän suojelualueita, ja vanhat metsät ovat huvenneet liki olemattomiin. Metsäluonnon tila maakunnassa on jo nyt niin huono, että arvokkaiden kohteiden hakkaamisen sijaan valtion metsiä hallinnoivan Metsähallituksen pitää keskittyä niiden suojelemiseen”, WWF:n metsäasiantuntija Panu Kunttu sanoo.

Metsäluontoa uhkaavia hakkuita tehdään ympäri maakuntaa: Metsähallitus on suunnitellut hakkuita Oulujärven retkeilyalueen kahteen saareen. Molemmissa, sekä Kaarresalossa että Kuostonsaaressa, on suojeltavia luontotyyppejä, ja niiden puusto on paikoin yli 200-vuotiasta. Lisäksi Kaarresalo on ollut tähän saakka suojeltuna Metsähallituksen omalla päätöksellä.

Paljakan kylän ympäristössä on tehty hakkuita alueella, jonne on ehdotettu kansallispuiston perustamista. Retkeilyn näkökulmasta tärkeällä Vienan reitillä valtion mailla olevista metsistä on jäljellä enää kymmenesosa ja nekin ovat hakkuu-uhan alla.

EU:n tiukasti suojelema liito-orava elää Kainuussa levinneisyytensä pohjoisrajalla. Metsähallituksen laajamittaiset hakkuut Suomussalmella uhkaavat pahentaa lajin ahdinkoa ja jopa pienentää sen esiintymisaluetta.

Hakkuut vaikuttavat luontomatkailuun

Liian suuret hakkuumäärät ja suojelualueiden riittämättömyys vaikuttavat haitallisesti paitsi luontoon myös luontomatkailuun, joka on Kainuussa tärkeä elinkeino. Tutkimusten mukaan aluetalous hyötyy moninkertaisesti valtion panostuksesta luonnonsuojeluun.

”Kainuussa olisi hyvät mahdollisuudet edistää sekä luonnonsuojelua että kestävää paikallista elinkeinotoimintaa. Luontomatkailu ei kuitenkaan tuota unohtumattomia elämyksiä, eikä siten myöskään rahaa, ilman laajoja yhtenäisiä suojelualueita”, WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder sanoo.

Hyvä esimerkki suojelualueiden vetovoimasta on tänä vuonna perustettu Hossan kansallispuisto, entinen retkeilyalue. Sen kävijämäärä on jo kaksinkertaistunut suojelun myötä. Oulujärven retkeilyalue ja Koillismaan puolella sijaitseva Kylmäluoman retkeilyalue olisivat myös erinomaisia ja laajoja suojelukohteita, joissa retkeilyrakenteet olisivat jo valmiina.

Lisätietoja:

Panu Kunttu, metsäasiantuntija, WWF Suomi, 050 3055 086, panu.kunttu@wwf.fi