Valkoselkätikan kannankasvu tasaantumassa – tämän kesän kartoituksissa löytyi 220 parireviiriä
Metsähallituksen, BirdLife Suomen ja WWF:n kartoituksissa löytyi noin 220 valkoselkätikan parireviiriä, joilta varmistettiin 140 pesintää. Reviirimäärä laski noin kahdellakymmenellä viime vuodesta. Metsien käytön tehostamisvaatimukset asettavat haasteen lajin suojelulle.
Aktiivisen suojelun ja seurannan ansiosta uhanalaisen valkoselkätikan kanta on saatu hitaasti nousemaan. Vuoden 2015 massavaellus toi Suomeen kymmeniä uusia pesiviä pareja. Suurin uhkakuva on syntynyt siitä, että kasvavalle populaatiolle ei kohta enää löydy riittävästi elintilaa, sopivia lehti- ja lahopuustoisia yhtenäisiä metsäalueita. Laajamittaiset ja aikaisempiin vuosiin verrattuna yhä nuorempien metsien avohakkuut ja harvennukset jatkuvat kiihtyvällä tahdilla, joten jo nyt useiden kymmenien rikkonaisten ja sirpaloituneiden reviirien määrät tulevat lisääntymään.
”Uhanalaistumisen syynä on ollut tehokas metsätalous, minkä seurauksena lehti- ja lahopuustoisten metsien määrä on rajusti vähentynyt. Valkoselkätikalle se on kohtalokasta, sillä ravintoa löytyy runsaimmin lahosta lehtipuusta, ja pesäkolokin koverretaan tavallisimmin lahopökkelöön. Valkoselkätikan elinympäristövaatimukset tulee ottaa huomioon talousmetsien hoidossa, sillä suojelualueet eivät yksinään riitä elinvoimaisen kannan ylläpitämiseksi”, muistuttaa suunnittelija Timo Laine Metsähallituksen luontopalveluista.
Ilmastonmuutos voi myös kääntyä valkoselkätikkaa vastaan. Leudot talvet helpottavat varsinkin nuorten tikkojen selviytymistä ensimmäisestä talvestaan. Nyt toisaalta on jo muutamana talvena koettu rankin pakkastalvi kevään korvalla juuri kun aikuiset tikat valmistautuvat pesintään.
”Valkoselkätikka on aikainen pesijä ja soidin alkaa jo helmikuun lopulla. Varsinkin pitkään viipynyt paksu lumipeite Itä-Suomessa viivytti pesinnän aloitusta, mutta arktinen kevät ei onneksi hyydyttänyt kaikkia pesiviä pareja. Kolean kevään vuoksi osalla pareista pesinnät kuitenkin tuhoutuivat, osa jätti pesinnän väliin ja osa aloitti niin myöhään, että emoja ja poikueita tavattiin vielä pitkälle heinäkuulle asti,” Laine sanoo.
Reviirien ja pesien alueellinen jakautuminen on lähes ennallaan
Valkoselkätikan pesimäalueet painottuvat maan itä- ja kaakkoisosiin. Varmistettuja pesintöjä löytyi eniten Etelä-Karjalasta (35). Muut löytyivät Etelä-Savosta (26), Pohjois-Karjalasta (22), Kymenlaaksosta (14), Päijät-Hämeestä 9), Kanta-Hämeestä (8), Uudeltamaalta (6), Keski-Suomesta (6), Pirkanmaalta (6), Pohjois-Pohjanmaalta (3), Pohjois-Savosta (2), Satakunnasta (1), Pohjanmaalta (1) ja Varsinais-Suomesta (1).
Valkoselkätikkaseurannoissa tarkastetaan lajin tunnettuja esiintymisalueita ja kartoitetaan uusia elinympäristöjä. Vapaaehtoistyön merkitys seuranta-aineiston keruussa on tärkeä. Metsähallituksen oman työn lisäksi seurantaan osallistuu vuosittain kymmeniä vapaaehtoisia avustajia ja valtaisa joukko lintuharrastajia.
”Seuranta saattaa vaatia useita maastokäyntejä ennen kuin lopullinen varmuus parireviiristä tai pesinnästä saadaan. Suomen lintuharrastajat ansaitsevatkin suuren kiitoksen osallistumisestaan kannan seurantatyöhön”, Timo Laine muistuttaa.