©Kevin Schafer / WWF-Canon

Kestävän kalastuksen periaatteet eivät valitettavasti toteudu maailmassa riittävästi. Yli puolta maailman kalakannoista kalastetaan suurimmalla mahdollisella paineella. Kalakannoista jo kolmannes on joko ylikalastettuja, romahtaneita tai elpymässä romahduksesta.

Mittavan ylikalastuksen takia kaupallisesti tärkeimpien kalakantojen on ennustettu romahtavan jo meidän elinaikanamme. Toteutuessaan kalakantojen romahdus olisi yksi suurimmista ympäristökatastrofeista ihmiskunnan historiassa.

Kalankulutus on kasvanut kolmanneksen viimeisen 20 vuoden aikana, ja väestönkasvu lisää painetta kalastaa yhä enemmän. Teknologisen kehityksen johdosta kaloille ei jää mahdollisuutta paeta kalastusta. Yli 99 prosenttia maapallon merien pinta-alasta on kaupallisen kalastuksen piirissä.

Mittavat vaikutukset

Kanadan Newfoundlandin edustalla Pohjois-Atlantilla oli viime vuosisadalla eniten turskaa koko maailmassa. Vielä 1970-luvulla saaliit olivat satoja tuhansia tonneja, kunnes 1990-luvun alussa turskakannat romahtivat täysin. Kymmenet tuhannet ihmiset menettivät toimeentulonsa. Edes kalastuksen lopettaminen ei tuonut turskaa takaisin. Vielä tänäkin päivänä turskakanta on liian pieni kalastuksen aloittamiseksi. Surullista on, että ongelma tunnettiin hyvin jo 1980-luvulla, mutta kalastusta ei lopetettu. Sitten lopettaminen olikin jo myöhäistä.

Väestönkasvu ja kalankulutuksen raju lisääntyminen eivät ole ainoita ongelmia: Jopa kolmannes maailman kokonaissaaliista heitetään takaisin mereen kuolleena, ei-toivottuna sivusaaliina. Samalla monet pyyntimenetelmät, kuten pohjatroolaus, tuhoavat kalojen lisäksi myös muuta meriluontoa.

Kalankasvatuskaan ei nykyisellään pysty ratkaisemaan ongelmaa, sillä yhden lohikilon kasvattamiseen tarvitaan useita kiloja villiä kalaa, joka voitaisiin yhtä hyvin käyttää suoraan ihmisravinnoksi.

Kuolleena mereen

Sivusaalis tarkoittaa ei-toivottua saalista. Sivusaaliin osuus maailman kokonaiskalansaaliista on noin 40 prosenttia. Vuosittain jopa 30 miljoonaa tonnia kalaa heitetään kuolleena takaisin mereen. Kalojen lisäksi myös merinisäkkäät, merikilpikonnat ja linnut ovat vaarassa. Lähes 300 000 pientä valasta, delfiiniä ja pyöriäistä kuolee joka vuosi  yksi joka toinen minuutti takertuessaan kalanpyydyksiin. 

Noin kolmannes maailman kalansaaliista käytetään kalajauhon ja kalaöljyn valmistamiseen. Niitä käytetään pääasiassa eläinten rehuksi. Sen sijaan, että söisimme pientä kalaa itse, muutamme sitä toiseksi kalaksi tai lihaksi huonolla hyötysuhteella vesiviljelyssä ja lihakarjantuotannossa. Erityisesti kehitysmaissa suurten länsimaisten kalastuslaivastojen pyytämät rehukalat heikentävät suoraan paikallisten asukkaiden ruokaturvaa.

Voidaanko maailman kalakannat pelastaa?

Kalakantojen säilymiseen on mahdollista vaikuttaa. Himoituimpien lajien, kuten tonnikalojen, kalastusta voitaisiin vähentää, mikäli söisimme monipuolisemmin eri kalalajeja. Hyvä esimerkki on  silakkasaalis, josta valtaosa menee turkiseläinten ruuaksi. Keskiverto suomalainen syö vain kaksi annosta silakkaa vuodessa. Suomessakin suosituimmat kalat ovat kasvatetut lohikalat ja tonnikala.

 


 Video: Kalat menee. Oletko valmis?

Maailman kalakannoille kuuluu huonoa: Ylikalastuksen takia kaupallisesti tärkeimpien kantojen ennustetaan romahtavan jo meidän elinaikanamme. Katso, mitä legendaarisen merentutkijan Jaques Cousteaun poika Pierre-Yves Cousteau sanoi asiasta vieraillessaan Helsingissä. WWF Suomen meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhunen puolestaan kertoo, miten sinä voit vaikuttaa tilanteeseen. Katso video YouTubessa (2:40).