Päivitetty

Mitä eroa on Kimmolla ja norpalla?

Norppa ui keskimäärin noin 1-2 m/s nopeudella, mikä on lähes sama kuin ihmisen maksimaaliset suoritukset lyhyillä matkoilla. Miesuimareiden saavuttama maksimaalinen uintinopeus taitaa olla runsaat 2 m/s ja naisilla hieman alempi. Norppa vain jaksaa kauhoa huomattavasti pidempään  lähes  ympärivuorokautisesti, jos on tarpeen. Norppauimari Kimmo Ohtosella taitaa tämän tavoitteen saavuttamiseksi olla vielä treenaamista.

Norppa eroaa Kimmosta myös siinä, että se nukkuu uidessaan tai oikeastaan sukeltaa nukkuessaan tai nukkuu sukeltaessaan – ihan miten vain. Kaikista pisimmät sukellusajat (yli 20 minuuttia) on mitattu unisukelluksista, jolloin norpan aineenvaihduntataso laskee sukeltaessa ja erityisesti unessa, joka mahdollistaa pitkän, letkeän levon aaltojen alla. Kimmon on syytä nukkua rannalla, sillä hänen refleksinsä eivät ehkä toimi niin kuin hylkeellä.

Syntyessään Kimmolla oli sukellusrefleksi, joka sulki hengitystiet silloin, kun hän vauvana oli veden alla esimerkiksi ammeessa. Sukellusrefleksi hävisi Kimmolta kuitenkin jo noin kahdeksan kuukauden iässä. Norpalla se on yhä vahva ja mahdollistaa optimaaliset sukellukset hidastaessaan sydämen sykettä ja ohjatessaan veren virtamaan vain sinne, missä happea todella tarvitaan. Ihmisillä vapaasukelluksen maailmamestari (Stephane Mifsud, Ranska) on pidätellyt henkeään 11 minuuttia ja 35 sekuntia. Tällä tuloksella sijoittuu jo aikuisen norpan keskimääräistä suoritusta paremmalle puolelle sukelluksen kestossa. Keskimääräinen norppa sukeltaa yleensä 4-6 minuuttia kerrallaan

Norppa tekee matkaa sukelluksissa ja Kimmon tyylistä pintauintia se harrastaa yleensä vain tarkkaillessaan jotain tai siirtyessään rannalle makuulle. Norpan hyvän sukelluskapasiteetin mahdollistavat veren ja lihasten hyvät happivarannot ja näiden varantojen säästeliäs ja tehokas käyttö. Norpalla on korkea hemoglobiiniarvo, joka on yli 250 g/l, Kimmolla se lienee 135-160 g/l. Jos Kimmon hemoglobiini olisi norpan tasoissa, niin saattaisi olla syytä epäillä dopingia.

Norpalla on myös happea varastoivaa verta ihmistä enemmän. Noin 75-kiloisella Kimmolla verta lienee noin 5 litraa ja vastaavan kokoisella norpalla yli 11 litraa.

Norpalla on vähemmän lihaksia kuin vastaavan kokoisella ihmisellä ja nyt, kun Kimmo on hoikistunut, ero vain kasvaa. Norppa kuitenkin panostaa rasvaan ja niinpä sitä ei palellakaan hyisessäkään vedessä ja ihonalainen rasvakerros tarjoaa mukavan "kuivapuvun". Siinä missä Kimmo hytisee omassa märkäpuvussaan, on norpalla loikoisa olla omassaan. 

Ruumiinrakenteeltaan norppa on Kimmoa hydrodynaamisempi ja joustavampi – veden sulavaliikkeinen akrobaatti. Tassuista on muotoutunut veden kauhomiseen sopivat räpylät  takaräpylöiden toimiessa ajoittain kuin kalan pyrstö. 

Hämärissä vesissä suuntimisessa norppaa auttaa pimeään ja veteen sopeutunut näkö- ja viiksikarva-aisti. Saimaan syvimmätkin sopukat ovat helposti sen saavutettavissa ja siellä se haukkaa huikopalakseen pientä parvikalaa Kimmon evästellessä rannalla.

Norppa viettää ajastaan veden alla jopa 80 prosenttia ja viivähtää sukellusten välillä noin minuutin pinnalla hengittämässä. Tällöin Kimmo voi nähdä norpan pään uintimatkallaan. Aivan viereen se tuskin uimaan tulee, jollei Kimmon reitille osu jotain uteliaista ja huimapäistä kevään kuuttia.

Niin norpan kuin Kimmonkin kannattaa vältellä kalaverkkoja, sillä kevään rauhoitusaika on ohi.


Norpan ja Kimmon eroavaisuuksia selvitti Itä-Suomen yliopiston hyljetutkija Mervi Kunnasranta.  

Lisää norpan elämän kummallisuuksista voi lukea esimerkiksi Heikki Hyvärisen ym. kirjasta Hyle – Saimaan oma norppa (Tammi 2004).

 

<tästä Norppauinti-sivulle