© Katja Nuorvala / WWF Suomi
Päivitetty

Mallikohteet

Mallikohteilla esitellään hankkeen tavoitteita ja toimenpiteitä. Niillä saa tietoa esimerkiksi laitumen raivauksesta, kunnostamisesta ja laiduntamisen järjestämisestä.

Nystun nauta- ja lammastila

Nystun nauta- ja lammastila on Korppoon Wattkastissa sijaitseva maatila, jonka mailla on puustoisia perinneympäristöjä satojen hehtaarin verran. Nimensä mukaisesti tilalla kasvatetaan sekä lihakarjaa että lampaita.

Sijainti: Parainen, Korppoo, Wattkast

Omistaja: maanviljelijät Thomas Johansson ja Johanna Franzen

Pinta-ala: Tilan omia perinneympäristöjä ja luonnonlaitumia yhteensä noin 50 hehtaaria, josta puustoisia 40 hehtaaria. Vuokrattuja perinneympäristöjä, joista suurin osa metsälaitumia, on satoja hehtaareita

Luontotyypit: metsälaitumia, hakamaita, ketoja, niittyjä ja rantaniittyjä

Historia: Tila on ollut nykyisen suvun omistuksessa 80 vuotta. Omia metsälaitumia on laidunnettu jo ennen omistajanvaihdosta. Vuokratut perinneympäristöt ovat olleet laidunkäytössä 1960–70 luvulle asti, ja taas uudelleen 1990-luvulta lähtien. Ennen laidunnukseen ottoa alueet ovat olleet joko talousmetsiä, umpeenkasvaneita perinneympäristöjä tai vanhoja peltoja.

Hoito: Perinneympäristöjä hoitavat etupäässä tilan omat lihanaudat ja lampaat. Tilalla on Hereford- ja Aberdeen angus -rotuisia emolehmiä 120 kappaletta. Lisäksi tilalla on vaihtelevia määriä myös vasikoita, hiehoja ja sonneja. Lampaita tilalla on kesäisin yhteensä noin 200–250 kappaletta, joista uuhia on 80. Kaikki eläimet laiduntavat kesällä perinneympäristöissä.

Kunnostus: Kunnostuksen tärkein vaihe on raivaus. Sitä tilalla tehdään yhä vuosittain, kun kedoilta raivataan katajaa ja, kun nykyisiä metsälaitumia sekä entisiä niittyjä muokataan hakamaiksi. Raivauksen jälkeen hakamailla täytyy tehdä vuosittain vesakonpoistoa, sillä eläimet eivät syö tervaleppää.

Perinneympäristöille saatavat tuet: Suurin osa alueista saa erityisympäristötuen perinnebiotooppien hoidon -tukea, vähän myös erityisympäristötuen luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen -tukea

Käytännön kokemuksia: Hoidosta on hyötynyt useampikin kasvilaji, mm. harvinaiset isolinnunruoho (Polygala vulgaris) ja valkolehdokki (Platanthera bifolia), rauhoitettu seljakämmekkä (Dactylorhiza sambucina) ja perinneympäristöiltä tutut nurmitatar (Bistorta vivipara), niittyräpelö (Briza media), kevätesikko (Primula veris) ja jäkki (Nardus stricta).

Jos haluat saada lisätietoja tai tutustua kohteeseen paikan päällä, ota yhteyttä tilalla työskentelevään Jukka Tobiassoniin, 0400 127686. Jukka toimii myös metsälaidunhakkeen neuvojana.

Koivulan tila

Koivulan tila on Merikarvialla sijaitseva maatila, joka kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuurimaisema-alueeseen. Perinteisen karjatalouden piirteitä on säilynyt paikoitellen, vaikka laidunnuksesta onkin aikaa. 

Sijainti: Merikarvia, Köörtilä

Omistaja: Jouni ja Katja Tuomela sekä Marko Svensberg, perinnebiotooppien hoidosta vastaa omistajien perustama yhdistys

Pinta-ala: Tilan alueista 26 hehtaaria kuuluu perinneympäristöjen hoidon piiriin. Nämä ovat pääosin vanhoja perinneympäristöjä tai vanhaa peltoa, joista noin 20 hehtaaria on puustoisia.

Luontotyypit: metsälaitumia, hakamaita, niittyjä ja merenrantaniitty

Historia: Nykyiset omistajat ostivat tilan vuonna 2010. Tilan entinen omistaja oli lopettanut maatalouden noin 20 vuotta aikaisemmin ja laidunnuksesta on kulunut nyt 20–30 vuotta. Tilan metsät sekä entiset laitumet ja pellot ovat luonteeltaan hakamaan ja niityn kaltaisia. Ne ovat voimakkaasti umpeenkasvaneita, mutta selviä laidunnuksen jälkiä on kuitenkin paikoitellen nähtävissä. Laidunnuksesta kertoo mm. se, että vanhoja piikkilanka-aitoja löytyy edelleen metsistä ja tilan rajoilta. 

Hoito: Perinneympäristöjä tulevat pääasiallisesti hoitamaan kuusipeurat. Tilalle tulee noin 40 kuusipeuraa viimeistään ensi kesänä. Lisäksi merenrantaniitylle on tulossa joko vuokrattuja tai omia lampaita.

Kunnostus: Tilan perinneympäristöillä on täytynyt tehdä paljon raivausta, joka jatkuu vieläkin. Alueet olivat päässeet kasvamaan pahasti umpeen ja jopa puolet puustosta on täytynyt poistaa. Puuston raivauksen lisäksi alueille täytyy kaivaa tai padota ojia, jotta eläimille olisi aina tarjolla vettä. Korkeaa ja tukevaa hirvieläinaitaa on täytynyt vetää alueelle paljon.

Perinneympäristöille saatavat tuet: Perinneympäristöjen kunnostusta ja hoitoa varten perustettiin yhdistys, jonka kautta saadaan ei-tuotannollista investointitukea perinnebiotooppien kunnostamiseen. Investointituen jälkeen siirrytään erityisympäristötuen perinnebiotooppien hoito -tukeen. Osa alueista kuuluu pelkästään hoitotuen piiriin.

Käytännön kokemuksia: Kunnostukseen ja hoitoon soveltuvien kohteiden tunnistaminen voi olla todella vaikeaa varsinkin, jos umpeenkasvu on voimakasta. Tällaisessa tilanteessa kunnostukseen menee myös paljon aikaa, joten tulevat hienot maisemat kannattaa pitää mielessä. Laidunnuksesta höytyvät kasvilajit voivat säilyä paikallisesti pitkiä aikoja laidunnuksen loppumisen jälkeen, sillä tilan mailla kasvaa vielä mm. kedoille tyypillistä ketoneilikkaa (Dianthus deltoides).

Jos haluat saada lisätietoja tai tutustua kohteeseen paikan päällä, ota yhteyttä Jouni Tuomelaan, puh. 0500 182 779.

Ukkonen Highland cattle

Ukkonen Higland cattle on Säkylässä sijaitseva maatila, jolla ei ole omia maita kuin muutama hehtaari. Ukkosten ylämaankarja onkin laiduntanut reilun kymmenen vuoden ajan vuokratuilla luonnon monimuotoisuuskohteilla. Yhteensä Ukkoset ovat kunnostaneet kahdeksan aluetta, joten osaamista tältä saralta löytyy. Tällä hetkellä hoidossa on kaksi aluetta Säkylässä ja kaksi Turun Ruissalossa.

Sijainti: Säkylä, Karhusuo

Omistaja: maanviljelijät Pauliina ja Jari Ukkonen

Pinta-ala: Omia maita tilalla on muutama hehtaari. Vuokrattuja maita on lähes 40 hehtaaria, jotka ovat enemmän tai vähemmän puustoisia luonnon monimuotoisuuskohteita.

Luontotyypit: merenrantaniittyjä, kostea heinämaa, vanhoja peltoja, puustoisempia alueita

Historia: Nykyisistä laitumista Ruissalon luonnonhoitoalueet ovat olleet hoidon piirissä yhdeksän vuoden ajan. Tätä ennen ne olivat 20 vuotta luonnonsuojelualueita ja siksi pahasti umpeutuneita. Säkylän kohteita Ukkoset ovat vuokranneet kolmen vuoden ajan. Näistä toinen on kymmenen vuotta vanha pelto, jota on käytetty viljelyn lopettamisen jälkeen laitumena. Toinen alue on entinen järvenpohja nykyinen kostea heinämaa, jolta on aikaisemmin niitetty heinää eläimille rehuksi, jos maa ei ole ollut liian märkää.

Hoito: Hoitona kohteilla käytetään pääasiallisesti laidunnusta. Tilalla on noin kolmekymmenpäinen ylämaankarjalauma, joka laiduntaa koko kesän. Laidunhehtaaria kohden eläimiä tulee olla 1,5-2 kappaletta, jotta ruokaa riittää koko laidunkaudeksi. Ihmisen tehtäväksi jää kasvillisuuden ajoittainen raivaus aidan ulkopuolelta, jotta sähkönkulku aidassa ei esty. Lisäksi eläimiä täytyy käydä valvomassa säännöllisesti ja aitaa korjata tarvittaessa.

Kunnostus: Ukkoset raivaavat uudelta kohteelta puuston aluksi vain aitojen kohdalta. Aitojen pystytyksen sekä veden ja sähkön järjestämisen jälkeen ylämaankarja päästetään alueelle pariksi kesäksi. Ylämaankarja on todella tehokas ryteikön tuhoaja, joten lisäraivausta ei välttämättä tarvitse tehdä ollenkaan. Mahdollinen lisäraivaus tulee tehdä maltillisesti, jotta vältytään turhilta tuulenkaadoilta.

Vuokraaminen: Alueita on vuokrattu vuosien aikana niin yksityisiltä kuin kaupungiltakin. Yksi tärkeimmistä tekijöistä vuokrauksessa ovat kirjallisten sopimusten teko. Niissä tulee määritellä muun muassa kuka on vastuussa mistäkin asiasta.

Saatavat tuet: Kohteet saavat erityisympäristötuen luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen -tukea, koska alueita ei ole määritelty varsinaisiksi perinneympäristöiksi. Luonnon monimuotoisuuden kannalta ne ovat kuitenkin merkittäviä.

Käytännön kokemuksia: Luonnon monimuotoisuus lisääntyy: niin kukkien, perhosten kuin lintujenkin lajikirjo runsastuu hoidon seurauksena. Vuokrattavien alueiden kannattaa olla maksimissaan 100 kilometrin päässä kotitilalta ja mieluiten alle 50 kilometrin, sillä muuten ajamiseen kuluu paljon turhaa aikaa.

Jos haluat saada lisätietoja tai tutustua kohteeseen paikan päällä, ota yhteyttä Pauliina Ukkoseen, puh. 050 536 9300. Pauliina toimii myös metsälaidunhankkeen neuvojana.

Jokelan Lammastila

Jokelan Lammastila sijaitsee Lohtajalla. Tilalla on omaa peltoa ja lisäksi useita perinnebiotooppikohteita saaristossa. Laiduntaminen tapahtuu tilan omilla lampailla. Kohteiden ennallistamisessa on nähty paljon vaivaa ja sen tulokset näkyvät muun muassa eläin- ja kasvilajien lisääntymisenä.

Sijainti: Kokkola/Lohtaja

Omistaja: Sari ja Janne Jokela

Pinta-alat: Perinnebiotooppeja yhteensä 140 hehtaaria

Luontotyypit: Avoimet rantaniityt n. 50 ha, puustoiset hakamaat n. 45 ha, metsälaitumet n. 45 ha

Historia: Tilalle tuli ensimmäiset perinnebiotoopit vuonna 1998, aluksi noin 30 ha, vuoteen 2005 saakka pinta-ala oli 30 ha. Sen jälkeen uusia hoitokohteita on tullut lisää vuosittain, ja tänään pinta-ala on 140 ha. Kohteista 110 ha sijaitsee Kalajoella Rahjan saaristossa, alue kuuluu Natura-rantojen suojelu ohjelmaan. 30 ha sijaitsee Kokkolan Lohtajalla Ruohokarin saaressa, joka kuuluu lintujen suojeluohjelmaan.

Hoito: Laiduntaminen tapahtuu tilan omilla lampailla, tilalla on 200 suomenlammasuuhta. Eläimet ja pellot (40 ha) ovat luomussa.

Kunnostus: Kohteilla on käytetty moottorisahaa, raivaussahaa, mininiitokonetta ja voimasaksia. Haastavin kohde on ollut 10 ha:n järviruovikon hävitys. Siinä on kokeiltu erilaisia menetelmiä: mininiittokonetta kivettömillä alueilla, suurin urakka on tehty raivaussahalla kolmioterällä. On myös kokeiltu ruovikon kulotusta hyvällä menestyksellä. Hakamaat on pääasiassa ennallistettu moottorisahatyönä. Katajien poistossa on käytetty myös voimasaksia.

Hoidon tuet: Kaikissa kohteissa on hyödynnetty maatalouden erityisympäristötukia (perinnebiotooppi).

Käytännön kokemuksia: Kohteiden ennallistaminen on vaatinut valtavasti työtä: on palkattuja metsureita, talkooporukoita ja töiden ohjauksesta vastaa suunnittelubiologi. Hoitotyö on onnistunut tavoitteiden mukaisesti, ja alueella on vieraillut useita tutkijoita, ryhmiä ja muita alasta kiinnostuneita. Palaute kohteista on ollut positiivista. Ruovikkoalueella Ruohokarissa pesivien lintujen määrä on lisääntynyt selvästi ja Rahjan saaristosta voisi mainita esimerkiksi ruijanesikon selvästi hyötyneen laidunnuksesta.

Jos haluat saada lisätietoja tai tutustua kohteeseen paikan päällä, ota yhteyttä Janne Jokelaan, puh. 044 0876530.

Lammastila SikkaTalu

Lammastila SikkaTalu sijaitsee Naantalin Rymättylässä. Tilalla kasvatetaan rodultaan harvinaisia ahvenanmaanlampaita, jotka saavat kasvaa alkuperäisympäristössään. Tilalla on metsälaidun sekä meren- ja järvenrantaniittyjä.

Hoito: Tilalla on 150 uuhta, joista noin 100 karitsoi keväällä. Karitsamäärä on keskimäärin 2,2 karitsaa uuhta kohden. Metsälaitumien alkuraivaustöihin on hankittu kaksi härkää. Aiemmin kaikki eläimet laidunsivat luonnonlaitumilla, mutta nyt suuntaus on osittain muuttumassa. Lypsyyn käytettävät uuhet laiduntavat lypsyaseman lähettyvillä ja pässikaritsoiden kasvua tehostetaan ottamalla ne peltolaitumille kesäkuussa. Eläimiä on aiemmin vuokrattu muiden ylläpitämiin kohteisiin, mutta se on lopetettu kannattamattomana.

Kunnostus: Metsälaitumesta raivattiin ensimmäisenä talvena puustoa rajoja pitkin, jotta sähköaidan vetäminen helpottui. Seuraavana kesänä alueella laidunsi kaksi hevosta ja laidunnusta jatketaan kahdella härällä. Alueella on niukasti ravintoa, joten muutama joutilas eläin sopii sinne hyvin ja painavat eläimet rikkovat hyvin maapohjaa. Alueelta poistetaan seuraavina talvina noin 30–40 prosenttia puustosta, lähinnä kuusta ja hieman mäntyä. Kaikki lehtipuut ja kelot jätetään. Puustoa poistetaan laikuittain, raivaten esiin ojanreunat, suuret haavat, kivenjärkäleet ja lampareet. Rantalaitumia hoidetaan pääasiassa laiduntamalla. 

Hoidon tuet: Erityisympäristötuet; perinnebiotooppi ja lumo

Käytännön kokemuksia: Luonnonlaitumet olivat tärkeässä osassa tilan aloitusvaiheessa, kun peltoalaa talven rehustukseen oli vähän. Tilakoon maltillisen kasvun myötä on syntynyt halu tehostaa eläinten kasvua, ja luonnonlaitumista saatava hyöty suhteessa tehtyyn työmäärään ei enää motivoi niin kuin alussa. Laidunten valvonnassa auttaa suuresti yhteistyö paikallisten paimenkoiraharrastajien kanssa, jotka käyvät laskemassa eläimet laitumilla neljä kertaa viikossa.

Lammas on mainettaan parempi ruovikon hävittäjä, mutta se vaatii silloin suuren laidunpaineen. Alueiden hoito on tasapainottelua eläinten ja ympäristön välillä ja vuosittaista oppimista. Laidunnuksen tuloksiin vaikuttavat suuresti mihin aikaan keväästä eläimet viedään laitumelle, laidunpaine, eläinlaji ja niiden ikä sekä sääolosuhteet. Keväällä laidunpaineen pitäisi olla suurempi, mutta kasvavien karitsojen myötä paine suuntautuu juuri väärin päin. Tämä aiheuttaa valtavaa työtä eläinten siirtelyssä.

Tavoitteellinen työ luonnonlaitumilla vaatii tekijältään vahvaa tahtotilaa arvomaailman kautta. Heikkojen kasvutulosten takia laidunnuksen kannattavuus on kyseenalaista, ja joutilaita eläimiä ei taas kannata ylläpitää pelkästään laitumien takia. Syyskaritsoinneilla voitaisiin järkeistää laidunnusta, mutta se ei sovi tilan muuhun työrytmiin. Metsälaitumet kiinnostavat, koska ne sijaitsevat talouskeskuksemme välittömässä läheisyydessä, mikä helpottaa eläinten valvonta- ja siirtotyötä. Metsälaitumen laidunpaine voi myös olla paljon pienempi kuin ruovikkoisilla merenrannoilla, mikä tekee työtä kannattavammaksi. Myös puuston raivaaminen osuu hyvin talviaikaan, jolloin ei ole muita laiduntöitä. 

Harjun perinnemaisematila

Hartolassa sijaitsevan Harjun perinnemaisematilan perinneympäristöjä on hoidettu suunnitelmallisesti 1990-luvun puolivälistä asti. Pääasiallinen hoitomuoto on laidunnus omilla lampailla.

Sijainti: Vuorenkylä, Hartolan kunta, Päijät-Hämeen maakunta (Joutsan ja Keski-Suomen rajalle 2 km)

Omistajat: Tapio ja Marja Mattlar

Pinta-alat: Perinneympäristönä hoidettava alue on 31 hehtaaria, josta puustoista on noin 26 hehtaaria. Kokonaisalasta hyväkuntoista perinneympäristöä on arviolta puolet. Osalla alasta palauttaminen istutuskuusikosta perinneympäristöksi on vasta alkuvaiheessa.

Luontotyypit: Runsaimpia ovat koivu-, kuusi- ja sekametsälaitumet sekä koivu- ja sekapuustoiset hakamaat. Avoimet alueet ovat enimmäkseen tuoreita pienruoho-, suurruoho- ja heinäniittyjä. Pieninä laikkuina esiintyy myös mm. ketoa ja haapavaltaista metsälaidunta.

Historia: Harjussa uskotaan olleen asutusta ja harjoitetun maataloutta ainakin vuodesta 1675 lähtien, joten laidunnuksenkin voi olettaa alkaneen viimeistään silloin. Lypsykarjatalous päättyi vuonna 1967, mikä merkitsi todennäköisesti satojen vuosien laidunjatkumon päättymistä. Tila siirtyi Harjun suvulta uusille omistajille kesäasunnoksi. Oltuaan vielä toisella omistajalla kesäasuntona tila päätyi taas myyntiin, ja nykyiset omistajat ostivat sen vuonna 1980. Entiset luonnonlaitumet olivat tuolloin jo ehtineet pahasti pusikoitua. Niille oli myös istutettu laajamittaisesti kuusentaimia, ja kosteimmat lohkot oli ojitettu. Alueita ryhdyttiin vähitellen raivaamaan, ja avuksi hankittiin lampaita vuonna 1985. Harjun maiden perinneympäristöarvoista omistajat tulivat kuitenkin tietoisiksi vasta 1990-luvun puolivälissä, jolloin hoito alkoi muuttua suunnitelmalliseksi luontoarvojen vaalimiseksi.

Hoito: Pääasiallinen hoitomuoto on laidunnus omilla lampailla (noin 18 aikuista ja 20–30 karitsaa). Luonnonlaidunkausi kestää toukokuulta elokuulle, jolloin lampaat pyritään päästämään lähes koko 31 hehtaarin alueelle. Niille ei kuitenkaan kannata antaa kaikkia lohkoja yhtä aikaa, koska silloin ne helposti laiduntavat vain siellä missä parhaiten viihtyvät. Laidunnusta täydennetään hylkylaikkuja niittämällä. Lisäksi pientä osaa hoitoalueesta hoidetaan pelkästään niittämällä.

Kunnostus: Tärkein kunnostustoimi on puuston poisto, koska laitumet pääsivät 1960-luvun jälkeen kasvamaan pahasti umpeen sekä kuusentaimien istuttamisen että luontaisen taimettumisen myötä. Hakkuita on teetetty lukuisia sekä moto- että metsurityönä. Lisäksi puustoa, erityisesti kuusta ja harmaaleppää, on pidetty kurissa omana työnä moottori- ja raivaussahoilla. Muita kunnostustoimia ovat olleet vanhojen piikkilankojen kerääminen pois sekä pienimuotoinen ojien täyttäminen kosteilla lohkoilla.

Hoidon tuet: Perinnebiotoopin hoidon tuki vuodesta 1996 lähtien. Hoitoalueen pinta-alaa on kasvatettu kaksi kertaa sopimuskauden vaihtuessa. Nykyään perinnebiotoopin hoidon tuki on koko maatilan tärkein tulonlähde.

Käytännön kokemuksia: Laitumet ovat muuttuneet vuosi vuodelta hienomman näköisiksi. Monet perinneympäristöjen kasvilajit ovat runsastuneet, ja uusia lajejakin on löydetty joka kesä jo vuosikymmenen ajan. Uhanalaisia kasvilajeja on nykyään yhdeksän, joukossa erittäin uhanalainen saunionoidanlukko ja vaarantunut suikeanoidanlukko. Haasteena on ainakin se, että puuston poiston myötä elinvoimaa saavat myös lampaiden hylkimät lajit, kuten kastikat, nurmilauha ja vadelma, jotka valtaavat suuria pinta-aloja. Niiden niittämiseen joka paikasta ei riitä aikaa.

Harjun perinnemaisematila on järjestänyt opastettuja kasviretkiä ja tilakierroksia joka kesä vuodesta 2005 lähtien. Vuosittain on kolme kaikille avointa retkeä, minkä lisäksi järjestetään tilausretkiä sopimuksen mukaan. Retkillä on ollut yhteensä jo yli 500 vierailijaa. Lisätietoja tilan sivuilta.

Kosken kartano, Koskis gård

Kosken kartanon maiden laidunnuksen historia ulottuu 1800-luvulle asti. Alueita on ennallistettu ympäristötukien avulla 1990-luvun puolivälistä asti. Salon ja Raaseporin rajalla sijaitsevan tilan perinneympäristöissä laiduntaa Hereford-karja.

Sijainti: Salon ja Raaseporin rajalla Kiskonjoen varrella

Omistaja: Fredrik von Limburg Stirum

Pinta-alat: Noin 50 ha puustoisia perinneympäristöjä (joista noin 30 ha omia). Noin 40 ha avoimia niittyjä (joista noin 25 ha omia). Lisäksi noin 15 ha ns. "peltoja", jotka ovat olleet pelkässä laidunnuksessa vuosikymmeniä eli käytännössä perinnebiotooppimaisia.

Historia:  Osalla alueista laidunnusta enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisesti 1800-luvulta saakka. Suurella osalla 30–50 vuoden tauko 1960-luvulta eteenpäin, jolloin kartanon mailla metsitettiin yli 100 ha niittyjä. 1990-luvulta lähtien näitä on ennallistettu ympäristötukien avulla. Vuoteen 1962 saakka tilalla oli maitokarjaa, vuodesta 1967 lähtien lihakarjaa.

Hoito: Hoidetaan omalla Hereford-luomupihvikarjalla.

Kunnostus: Suuri osa hakattu ja harvennettu metsäkoneella, osa moottorisahalla, osa raivaussahalla ja osa pelkällä karjalla. Osan on annettu sen jälkeen heinittyä 1–2  kesää, jonka jälkeen on aloitettu laidunnus.

Hoidon tuet: Olemme käyttäneet luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseksi tarkoitettua maatalouden erityisympäristötukea.

Käytännön kokemuksia: Rantaniityillä erityisesti kahlaajat ja vesilinnut ovat hyötyneet. Yksi rantaniitty on tärkeä muuttolintujen levähdyspaikka. Kattohaikara on jokavuotinen vieras, joka on myös yrittänyt pesiä vuonna 2004. Riistanisäkkäät käyttävät perinnebiotooppeja laidunmainaan. Osa kasvipuolen niittylajistosta on palautunut, esimerkiksi kurjenkellot ja päivänkakkarat. Tuulihaukka ja nuolihaukka metsästävät Kiskonjoen avoimilla rantalaitumilla.

Leppä vaatii uudelleenraivausta tietyin väliajoin.

Jos haluat saada lisätietoja tai tutustua kohteeseen paikan päällä, ota yhteyttä tilan henkilökuntaan. Yhteystiedot tilan sivuilla.