© Jari Luukkonen/WWF
Päivitetty

Mitä puustoiset perinneympäristöt ovat?

Puustoisia perinneympäristöjä ovat erilaiset metsän ja niityn välimuodot kuten metsälaitumet, hakamaat, lehdes- ja lepikkoniityt ja kaskimetsät.

Puustoiset perinneympäristöt ovat syntyneet perinteisen karjatalouden ja kaskeamisen, lehdesniittytalouden, laiduntamisen ja heinänteon seurauksena. Niille on tyypillistä harva lehtipuusto ja niittymäisten kasvillisuuslaikkujen esiintyminen.

Niittyjä, hakamaita ja laitumia oli ennen huomattavasti enemmän kuin peltoja. 1960-luvulla metsälaitumia oli Suomessa vielä yli miljoona hehtaaria, mutta niiden määrä on romahtanut. Tähän on vaikuttanut maatalouden muutos sekä laiduntamisen ja niittämisen loppuminen.

Hakamaita arvioidaan olevan Suomessa noin 1 900 – 3 300 hehtaaria. Niitä esiintyy etenkin Lounais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Kainuussa. Metsälaitumia arvioidaan olevan noin 5 000 – 9 000 hehtaaria, joista suurin osa on Etelä-Suomen keski- ja itäosissa (Luontotyyppien uhanalaisuusarvio 2008).

Puustoisten perinneympäristöjen kasvi- ja eläinlajisto on monimuotoista. Niissä elää moniin eri valo-olosuhteisiin sopeutuneita kasveja, eläimiä ja sieniä. Hakamaiden kasvillisuus on usein jopa monipuolisempaa kuin avointen niittyjen, sillä niiden kasvilajistoon kuuluvat niin niitty- kuin lehtometsien kasvit.

Puustoisten perinneympäristöjen taantuminen on vakava ongelma Suomen luonnon monimuotoisuudelle. Perinnebiotoopeilla useimpien luontotyyppien pinta-ala on vähentynyt yli 90 prosenttia viimeisen 50 vuoden aikana.

Hakamaiden, metsälaitumien ja lehdesniittyjen turvaaminen luontotyyppinä vaatii kunnostustöitä ja hoidettavien ympäristöjen pinta-alan kasvattamista.