© Juan Pratginestos / WWF-Canon
Päivitetty

Brasilia

WWF Suomella on ollut Brasiliassa kehitysyhteistyöhankkeita Fernando de Noronhan merikansallispuistossa sekä Sao Paolon lähistöllä rannikkosademetsissä. WWF Suomen työ näissä kohteissa on päättynyt, ja resurssimme on suunnattu uusiin kohdemaihin. WWF Brasilia jatkaa hyvin alkanutta työtä.

Molemmissa hankkeissa luontoa suojeltiin paikallisväestön tuella ja esimerkiksi ekomatkailua kehittämällä. Hankkeisiin saatiin tukea Suomen ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosastolta.

Rannikkosademetsien ja kultaleijona-apinoiden menestyksellistä suojelua

Brasilian rannikkosademetsät ovat omaleimainen sademetsätyyppi, joka on vaarassa kadota kokonaan. Brasilian rannikkosademetsissä elää muun muassa lähes 700 lintulajia. Niistä noin 200 on endeemisiä eli kotoperäisiä. Kasvilajeja on alueella noin 20 000 ja niistä puolet on endeemisiä. Alkuperäisestä rannikkosademetsästä on jäljellä enää seitsemän prosenttia.

Jäljellä olevaa osaa suojellaan erilaisin keinoin, esimerkiksi kehittämällä alueelle matkailukohteita. Tarkoitus on saada rannikkosademetsien säilyttäminen taloudellisesti kannattavaksi käyttämällä alueita ekomatkailukohteina.

WWF Suomen luonnonsuojelu- ja kehitysyhteistyöhankkeessa kehitettiin luontomatkailua Brasilian rannikkosademetsien alueella. Matkailupalvelujen tuottaminen on parantanut alueen työllisyyttä ja tuonut tuloja, joiden ansiosta metsien kaataminen ei enää ole ainoa keino ansaita niillä.

Jotta matkailu saatiin toimimaan sekä ympäristön kannalta kestävällä tavalla että taloudellisesti tuottavasti, hankkeeseen sisällytettiin myös selvitys rannikkosademetsien tilasta. WWF selvitti muun muassa

  • kuinka monimuotoinen lajisto missäkin metsän jäljellä olevista saarekkeista oli,
  • kuinka hyvin mikäkin metsäalue kesti matkailijoita,
  • kuinka helppo niihin oli päästä ja
  • kuinka houkuttelevia ne olivat matkailijan näkökulmasta.

Yksi Brasilian rannikkosademetsien erikoisuuksista on kultaleijona-apina (Leontopithecus rosalia). Kultaleijona-apinan pirstoutuneiden elinalueiden välille on perustettu "käytäviä", jotka mahdollistavat eläinten liikkumisen uusille alueille.

Kultaleijona-apinoiden suojelussa on jatkettu WWF:n aiempien vuosien työtä apinoiden elinalueiden ennallistamiseksi ja laajentamiseksi 25 000 hehtaariin - tavoitteena populaation kaksinkertaistaminen. WWF Suomen hankkeessa määriteltiin Sao Joãon valuma-alueen käytäväverkosto ja sen tärkeimmät yksittäiset kohteet sekä tehostettiin yhteistyötä yksityisten maanomistajien kanssa.

Fernando de Noronha - luontomatkailun lippulaiva

WWF Suomi ja WWF Brasilia käynnistivät yhdessä Fernando de Noronhalla uraauurtavan luontomatkailun kehittämishankkeen jo vuonna 1997. Hankkeen tuloksena kehittyi sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän matkailun mallihanke, josta saatuja kokemuksia käytetään nyt hyödyksi Brasilian muilla luonnonsuojelualueilla.

Fernando de Noronhan saariryhmä sijaitsee hiukan päiväntasaajan eteläpuolella, 400 kilometrin päässä Brasilian rannikosta. Saaristoon kuuluu yhteensä 21 saarta, jotka kaikki ovat vedenalaisten vuorten huippuja. Eristynyt sijainti kaukana rannikosta on johtanut siihen, että saarella on kehittynyt lukuisia sellaisia kasvi- ja eläinlajeja, joita ei esiinny missään muualla. Myös vedenalainen eläimistö on runsas ja omaleimainen. Fernando de Noronha on yksi niistä paikoista, joissa erittäin harvinaiset, sukupuuton uhkaamat liemikilpikonnat (Chelonia mydas) käyvät lisääntymässä.

WWF ryhtyi kehittämään uudenlaista matkailun konseptia, jossa luonnon ja ihmisen edut toteutuisivat yhtä aikaa, koska matkailu uhkasi Fernando de Noronhan herkkää luontoa. Fernando de Noronha on suosittu matkailukohde ja sukelluksen harrastajien paratiisi.

Fernando de Noronhan mereisessä idyllissä on väistämätöntä, että matkailu muodostaa tärkeän osan elinkeinorakenteesta. Siksi ylikuormittumisongelman hallitsemiseen tarvittiin ratkaisumalli, jossa matkailu olisi edelleen tärkeä osa saarten elämänmenoa.

Luonto-opastusta ja -opetusta kehitettiin suuntiin, jotka herättävät mielenkiintoa muissakin kuin erityisesti luonnosta kiinnostuneissa matkailijoissa. Tarjolla on muun muassa yhdistettyjä luonto- ja huviretkiä, ohjelmallisia luontoaiheisia show-iltoja ja mahdollisuus päästä seuraamana tutkijoiden työtä.

Paikalliset matkailualan yrittäjät, kuten majoitusliikkeet ja sukellusyrittäjät, otettiin mukaan suojeluhankkeisiin. Koko matkailuelinkeino ja sen tuoma rahaliikenne siirrettiin kyläläisten hoitoon, jolloin tulot jäävät hyödyttämään heitä.