© Nicky Petkov / BSPB
Päivitetty

Kazakstan

Pohjoisimmassa Suomen Lapissa kesällä 1995 pesineen kiljuhanhen (Anser erythropus) satelliittiseurannan tuloksena WWF:n kiljuhanhityöryhmä löysi läntisen Euraasian kiljuhanhien tärkeimmän tunnetun muuttolepäilyalueen Luoteis-Kazakstanista, Kustanain alueelta. Vuodesta 1996 alkaen WWF:n kiljuhanhityöryhmä on tutkinut aluetta useaan otteeseen.

Tutkimusten tuloksena on selvinnyt, että alueella levähtää syys-lokakuussa muutaman viikon ajan valtaosa ns. läntisen populaation eli Pohjoismaiden ja Taimyrin niemimaan välisellä alueella pesivistä kiljuhanhista (noin 7000-12 000 yksilöä) satojentuhansien tundrahanhien (Anser albifrons) joukossa.

Lisäksi alueella lepäilee syysmuutolla valtaosa uhanalaisen punakaulahanhen (Branta ruficollis) maailmankannasta.

Monipuolinen linnusto

Samat kosteikot ovat erittäin merkittäviä paitsi arktisten hanhien, myös mm. arktisten kahlaajalintujen muuttolepäilyalueina. Lisäksi alueen pesimälinnusto on erittäin runsas ja monipuolinen, mukaan lukien monia uhanalaisia lajeja kuten valkopääsorsa (Oxyura leucocephala), arohyyppä (Chettusia gregaria) ja kiharapelikaani (Pelecanus crispus).

Kustanain alueella, erityisesti Naurzumin luonnonsuojelualueella, on pieninä saarekkeina jäljellä myös ainutlaatuisia luonnontilaisia mäntymetsiä laajojen arojen ympäröiminä. Nämä metsälaikut keräävät pesiviä petolintuja kuten keisarikotkia (Aquila heliaca) ja aavikkohaukkoja (Falco cherrug).

Kustanain alueen aroilla pesivät yleisenä myös mustakiuru ja valkosiipikiuru (Melanocorypha yeltoniensis, M. leucoptera) sekä monia muita Euroopassa harvinaisia aroalueen lajeja, jotka tekevät alueesta houkuttelevan retkikohteen lintuharrastajille.

Tuntemattomia talvehtimispaikkoja kartoitetaan satelliittiseurannalla

Suurin osa Kustanain alueella muuttomatkoillaan lepäilevistä hanhista pesii Venäjän tundralla, mutta myös osa Pohjolan kiljuhanhikannasta muuttaa tämä alueen kautta. Kustanain alueen järvet jäätyvät tavallisesti lokakuun lopulla tai marraskuun alussa, jolloin kiljuhanhet siirtyvät eteenpäin Kaspianmeren suuntaan edelleen tuntemattomille talvehtimispaikoille.

Vuosien ponnisteluista huolimatta kiljuhanhien muuttoreiteistä Kustanain alueelta etelään päin ei ole tarpeeksi tietoa, mikä on tehokkaan suojelutyön suurimpia esteitä. Tähän asti pisimmälle päässyt satelliittilähettimellä varustettu kiljuhanhi ammuttiin marraskuussa 1998 Dagestanissa, Kaspianmeren länsirannalla.

Luontomatkailua kehittämään

Seuraavana askeleena kohti kiljuhanhen ja muiden Kustanain aroalueen kosteikoilla viihtyvien lajien suojelua Suomen WWF käynnisti vuonna 2000 Ulkoministeriön tukemana kolmevuotisen kehitysyhteistyöhankkeen näiden kosteikkojen suojelun edistämiseksi sekä luontomatkailun mahdollisuuksien selvittämiseksi yhteistyössä paikallisen luonnonsuojelujärjestön kanssa. Hnake päättyi vuonna 2003.

Hankkeen tavoitteena oli laatia arvokkaimmista kosteikoista hyvin perustellut suojelualue-ehdotukset paikallisille viranomaisille, ja toisaalta laatia perusteellinen selvitys siitä, mitä alueella on tarjottavana erityisesti länsimaisille lintu- ja luontoturisteille.

Luontoturismin kautta on ainakin periaatteessa mahdollisuus vähentää mm. kiljuhanheen kohdistuvaa metsästyspainetta alueella siirtämällä matkailun painopistettä pois metsästysmatkailusta. Turistien harjoittaman metsästys aiheuttaa nykyisin hyvin merkittävän ja nopeasti kasvavan osan hanhiin kohdistuvasta metsästyspaineesta alueella.

WWF:n Kazakstan-projekti järjesti syys-lokakuussa 2000 sekä touko-kesäkuussa 2001 Kustanain alueelle matkat, joiden päätavoitteena oli luontomatkailun edellytysten kartoittaminen.

Merkittäviä tuloksia WWF:n hankkeesta

Kazakstanin hallitus vahvisti keväällä 2004 hankkeen tärkeimmän yksittäisen suojelusaavutuksen, Naurzumin luonnonsuojelualueen laajentamisen noin 103.000 hehtaarilla, eli suunnilleen Inarinjärven kokoisella alueella. Tällä päätöksellä alun perin 1930-luvun alussa perustettu, monia vaiheita läpikäynyt suojelualue laajenee yli kaksinkertaiseksi.

Laajennusalue tuo erittäin merkittävän täydennyksen Naurzumin luonnonsuojelualueeseen sekä pinta-alallisesti että ennen kaikkea elinympäristötyyppien kirjon kannalta. Laajennus sisältää eri tyyppisten luontaisten arojen lisäksi useita tärkeitä lintujärviä ja -kosteikkoja. Näihin sisältyy esimerkiksi järvi, jolla on vielä 2000-luvullakin lähes vuosittain lepäillyt äärimmäisen uhanalaisia lumikurkia (Grus leucogeranus). Lisäksi laajennuksen myötä Naurzumin suojelualueeseen saatiin lisää ainutlaatuisia aroalueen metsäsaarekkeita, jotka ovat tärkeitä pesimäpaikkoja mm. petolinnuille kuten keisarikotkalle (Aquila heliaca) ja aavikkohaukalle (Falco cherrug).

Toisena tärkeänä suojelutavoitteena WWF:n hankkeessa edistettiin Naurzumin alueen liittämistä UNESCO:n maailmanperintökohteiden listalle. Tässäkin tavoitteessa on edetty, ja päätöstä maailmanperintökohteen statuksesta odotetaan lähivuosina. Muita merkittävimpiä suojelutuloksia päättyneessä hankkeessa olivat useiden mm. kiljuhanhien ja punakaulahanhien (Branta ruficollis) sekä kurkien kannalta kaikkien tärkeimpien kosteikkojen liittäminen Kazakstanin kansalliseen suojelualueverkon kehittämisohjelmaan, sekä muutamien linnustoltaan arvokkaimpien järvien suojelupäätösten valmistelu aluetasolla.

Kiljuhanhen suojelun kannalta merkittävää on myös se, että hanhien ja vesilintujen kevätmetsästys kiellettiin kevääksi 2003 koko puolen Suomen kokoisella Kostanain hallinnollisella alueella. Tavoitteena on saada kevätmetsästyskiellosta pysyvä, mutta voitettavana on vielä metsästäjäjärjestöjen vastustus. Talven yli selvinneisiin, pesimään valmistautuviin lintuihin kohdistuva kevätmetsästys on lintukannoille hyvin vahingollista, aivan erityisesti uhanalaisille lajeille kuten kiljuhanhelle. Vesilintujen ja hanhien kevätmetsästys on edelleen sallittua ja yleistä suuressa osassa entistä Neuvostoliittoa. Myös kevääksi 2004 vesilintujen metsästys kiellettiin Kostanain alueella.

Lisää WWF:n Kazakstan-hankkeen toiminnasta ja tuloksista voit lukea Fennoscandian kiljuhanhensuojeluprojektin raporteissa julkaistusta artikkeleista. Niitä pääset lukemaan alla olevan "Kiljuhanhi"-linkin kautta.

WWF:n Kazakstan-hankkeen koordinaattorina toimi Petteri Tolvanen.