© WWF arkisto
Päivitetty

Historia

WWF Suomen perustava kokous pidettiin lokakuussa 1972. Yli 40-vuotiseen taipaleeseemme mahtuu monta suojeluvoittoa ja mielenkiintoista tarinaa.

WWF Suomen toiminnan käynnisti kansanedustaja Pertti Salolainen vuonna 1972. Hän kutsui kansainvälisen WWF:n silloisen johtajan Fritz Vollmarin Suomeen neuvottelemaan WWF Suomen perustamisesta. Käynnin jälkeen WWF:n päämaja nimesi Salolaisen WWF Suomen kunniaperustajaksi ja toiminta Suomessa alkoi ripeästi.

Jo loppuvuodesta 1972 perustettiin edelleen toimintaansa jatkava työryhmä uhanalaiseksi käyneen merikotkan suojelemiseksi. Eri alojen asiantuntijoista koostuvat, vapaaehtoispohjalta toimivat lajityöryhmät ovat aina olleet keskeisessä asemassa WWF:n toiminnassa.

Alkuaikoina työnsä aloittivat myös muuttohaukan ja metsäpeuran suojelutyöryhmät. Myöhemmin perustettiin muiden muassa saimaannorppa-, valkoselkätikka-, kiljuhanhi- ja merihyljetyöryhmät.
Osa lajien suojelun kenttätyöstä on sittemmin siirtynyt ympäristöhallinnon hoidettavaksi.

Lajeista elinympäristöihin

Pian WWF laajensi toimintaansa lajien suojelusta uhanalaisten elinympäristöjen vaalimiseen. Ajoimme vahvasti muun muassa Ilomantsin Kesonsuon, Parikkalan Siikalahden ja Oulun kupeessa sijaitsevan Liminganlahden suojelua.

Vuonna 1977 aloitimme työn perinneympäristöjen ja muiden harvinaisiksi käyneiden luontotyyppien kunnostamiseksi ja järjestimme ensimmäisen talkooleirin Linnansaaren kansallispuistossa Saimaalla. Leirejä on sittemmin pidetty vähintään 5-6 joka vuosi, ja niihin oli vuoteen 2014 mennessä osallistunut kaikkiaan jo yli 3 200 vapaaehtoista.

2000-luvulla saimme ensimmäisenä suomalaisena ympäristöjärjestönä vetovastuun EU:n Life-hankkeesta. Hankkeessa kunnostettiin yli 300 hehtaaria arvokkaita perinneympäristöjä Suomessa, Ruotsissa ja Virossa.

..ja luontokokonaisuuksiin


1990-luvulla eliölajistomme uhanalaisuudesta ja sen syistä saatiin paljon lisää tietoa. Viime vuosikymmenet harjoitettu metsätalous osoittautui pääsyyksi monien metsissä elävien lajien ahdinkoon. Suojelun vaikuttavuuden lisäämiseksi WWF keskittyi entistä enemmän metsäluonnon ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen. Olemme muun muassa vaikuttaneet metsälakeihin, vanhojen metsien suojeluun, METSO-ohjelmaan, talousmetsien käsittelyohjeisiin ja ajaneet vahvasti ajaneet FSC-sertifioinnin käyttöönottoa Suomessa.

Toinen tärkeä luontokokonaisuus on Itämeri, jonka tervehdyttämiseksi olemme tehneet pitkäjänteistä työtä. Pääosin maataloudesta johtuva rehevöityminen ja sen seurannaisvaikutukset ovat tuhoisia vesi- ja rantaluonnolle. Öljy- ja kemikaalikuljetusten jatkuva lisääntyminen Itämerellä puolestaan aiheuttaa vakavan onnettomuusriskin.

Itämeren suojelemiseksi teemme poliittista vaikutustyötä, toimimme yhteistyössä yritysten kanssa, järjestämme kampanjoita ja toimimme kentällä. 2000–luvulla olemme muun muassa itse tehneet ja auttaneet perustamaan kymmeniä maatalouskosteikkoja, jotka auttavat rehevöitymisen torjunnassa. Vuonna 2003 perustimme vapaaehtoiset öljyntorjuntajoukot, joihin oli vuoteen 2014 mennessä liittynyt noin 6 800 ihmistä. Olemme kouluttaneet heidän joukostaan ryhmänjohtajia, jotka onnettomuustilanteessa ohjeistavat vapaaehtoisia.

2000-luvun alussa aloitimme yrityksille suunnatun Operaatio Merenneidon, jolla kerätään varoja Itämeren suojeluun. Operaatio Merenneito on edelleen yritysten suosima lahjoituskohde.

Koska Itämerta ei mikään valtio voi yksin pelastaa, WWF-toimistot aloittivat yli rajojen ulottuvan yhteistyön meren suojelemiseksi 1990-luvun alkupuolella.


Ilmastonmuutos


WWF ryhtyi työskentelemään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja kestävän tuotannon ja kulutuksen edistämiseksi 1990-luvun alussa. Toimimme ilmastokriisin estämiseksi vaikuttamalla päättäjiin, osallistumalla kansainvälisiin ilmastokokouksiin, solmimalla kumppanuuksia tutkimuslaitosten, kuntien ja kaupunkien kanssa ja kansalaiskampanjoin. Kampanjoista näkyvin on kansainvälinen Earth Hour – tempaus, jonka järjestämiseen olemme osallistuneet vuodesta 2009.

Vuonna 1998 perustimme toimistoille tarkoitetun Green Office –ympäristöjärjestelmän, jonka avulla toimistot voivat vähentää kasvihuonekaasupäästöjään ja säästää energiaa. Suomessa verkostoon kuului vuonna 2013 vajaat 200 organisaatiota, joissa oli yhteensä yli 67 000 työntekijää. Kehittämämme järjestelmä on laajentunut myös muiden maiden WWF-toimistoihin ja sitä kautta ulkomaisiin yrityksiin. Toimintaa oli muun muassa Kiinassa ja Turkissa.

Ekologinen jalanjälki

Vuonna 2009 perustetun ekologinen jalanjälki – ohjelmamme tavoitteena on pienentää ihmisten toiminnasta aiheutuvia kielteisiä ympäristövaikutuksia. Työskentelemme tiiviisti teollisuuden ja yritysten kanssa, sillä niillä on avainrooli kulutuksen ja tuotannon ohjaamisessa. Vaikutamme yritysten kautta erityisesti puun, soijan ja palmuöljyn tuotannon kestävyyteen.

Kuluttajille tarjoamme muun muassa ruokaan, liikkumiseen, asumiseen ja energiaan liittyviä ratkaisuja, joilla voi keventää omaa ekologista jalanjälkeään. Vuonna 2012 esimerkiksi toteutimme vaikuttavan kalakampanjan, jonka tavoitteet kestävään kalantuotantoon ja -kulutukseen siirtymiseksi Suomessa ovat hyvää vauhtia toteutumassa.

Ympäristökasvatus

WWF alkoi vuonna 1992 tuottaa koulujen käyttöön ympäristökasvatusmateriaalia. Aloitimme myös tiiviin yhteistyön koulujen kanssa edistääksemme ympäristökasvatuksen asemaa. Nature Watch -ympäristökasvatusohjelma toimi eri maissa Itämeren ympärillä. Suomi liittyi ohjelmaan mukaan vuosituhannen vaihteessa vuonna 1999 ja sai kymmenet koulut innostumaan lähiluonnon tutkimisesta.

Vuonna 2009 aloitettiin WWF-lähettilästoiminta. Lähettiläiden tekemien kouluvierailujen kautta tavoitetaan yli kymmenentuhatta lasta ja nuorta joka vuosi. Uutena toimintamuotona 2013 aloitettiin nuorten vapaaehtoistoiminta, joka tarjoaa mahdollisuuden oppia ympäristökansalaisuutta omassa elämässä itse toimimalla. Ympäristökasvatus on keskeinen keino myös WWF Suomen kehitysyhteistyöhankkeissa.

Kansainvälinen työ lisääntyy


WWF Suomen toiminnassa alkoi kansainvälistymisen kausi 1980-luvun puolivälissä. Oman sysäyksensä tälle antoi WWF:n kansainvälisen puheenjohtajan Prinssi Philipin vierailu Suomeen vuonna 1985. Pari vuotta myöhemmin WWF oli ensimmäisen kerran mukana rahoittamassa ulkomaisia suojeluprojekteja Keniassa, Sambiassa, Tansaniassa ja Sri Lankassa. Vuonna 1997 Suomi aloitti ensimmäisen oman kehitysyhteistyöhankkeensa Brasilian rannikkosademetsien suojelemiseksi.

2000-luvun alusta lähtien WWF Suomen suojeluohjelmat on laadittu sellaisiksi, että ne tukevat WWF:n kansainvälisten suojeluohjelmien tavoitteita. WWF Suomen omat kehitysyhteistyöhankkeet valitaan samalla perusteella. Niissä tehdään työtä esimerkiksi lajien, kuten tiikereiden, lumileopardien, jokidelfiinien ja sarvikuonojen ja niiden elinympäristöjen – kuten metsien – suojelemiseksi. Myös ihmisten hyvinvointi on tärkeässä asemassa.

Kansainvälisen suojelutoiminnan osuus työstämme kasvaa jatkossakin. Tätä tukee vuonna 2013 saavutettu kumppanuusasema Suomen ulkoministeriön kanssa.

Voittoja 1970-luku

1972: WWF Suomi perustettiin.

1973: Merikotkan pesimäsaaren rauhoittamiseksi sitä myytiintukijoille 1 mk/neliö.

1974: Kuusi takavarikoitua suomalaista kanahaukkaa palautettiin Englannista.

1975: Ensimmäisen keräyksen tuotolla rauhoitettiin saari Ahvenanmaalla.

1976: 23 000 valokuvaa lähetettiin WWF:n ja Suomen Kuvalehden Ihminen ja luonto -valokuvakilpailuun

1977: Merikotkille vietiin 29 000 kg puhdasta ruokaa.

1978: Panda-vene opasti veneilijöitä Uudenmaan saaristossa.

1979: Metsäpeuran takaisinistutus alkoi.

1980-luku

1980: Liminganlahden ainutlaatuiselle kosteikkoalueelle rakennettiin ensimmäinen lintutorni.

1981: Siikalahden WWF opastuskeskus avattiin.

1982: Lepakkokantojen inventointi alkoi.

1983: WWF osallistui Merenkurkun öljyonnettomuuden siivoustalkoisiin.

1984: Etelä-Suomen lehdot kartoitetaan.

1985: 18 kuuttia löytyi poikaslaskennoissa Saimaalla.

1987: WWF Suomi alkoi rahoittaa kansainvälisiä projekteja Keniassa, Sambiassa, Tansaniassa ja Sri Lankassa

1989: Kiljuhanhen pesivä kanta löydettiin Lapissa.

1990-luku

1990: Amazonia-keräys Mika Kaurismäen Amazon-elokuvan yhteydessä ja saimaannorppakeräys Renny Harlinin Pidä norppa pinnalla -huutokaupassa.

1992: Ympäristökasvatusmateriaalin tuottaminen aloitettiin.

1993: WWF:n jokihelmisimpukkatyöryhmä selvitti virolaisten kanssa Pärlijoen tilannetta.

1994: Yleisradio näytti TV-1:ssä 10-osaisen sarjan WWF:n työstä.

1995: 14 metsätilalle ensimmäistä kertaa Suomessa ekologisen metsänhoidon kriteerit täyttävät metsäsuunnitelmat

1996: Kiljuhanhien muuttoaikainen levähdysalue Kazakstanista löydettiin.

1998: Julkistimme Green Office –ympäristöhallintajärjestelmän pilottivaiheen.

1999: Käynnistimme Perintömetsähankkeen arvokkaiden metsien vapaaehtoiseksi suojelemiseksi.

2000-luku

2000: WWF järjesti kansainvälisen taidevalokuvanäyttelyn ilmastonmuutoksen vaikutuksista Sanomatalolla Helsingissä.

2001: Tuhansia sademetsäpuiden taimia kasvoi Suomen WWF:n projektissa Ecuadorissa.

2002: Pandapassi otettiin käyttöön, ensimmäinen kampanjakohde oli Itämeren saaminen luokitelluksi erityisen herkäksi merialueeksi.

2003: WWF Suomi perusti vapaaehtoiset öljyntorjuntajoukot.

2004: Kaksi äärimmäisen uhanalaisen suippohuulisarvikuonon poikasta syntyi suojelualueella Malawin Liwondessa.
Ympäristöministeri Jan-Erik Enestamin verestä löytyi suuri määrä kemikaaleja WWF:n kemikaalikampanjaan kuuluneessa testissä.

2005: Itämeri luokiteltiin erityisen herkäksi merialueeksi (PSSA).
WWF sai rahoituksen EU:n LIFE –rahastosta kiljuhanhen suojeluprojektille.

2006: Dialogineuvottelut Metsähallituksen kanssa päättyivät ja Metsähallitus siirsi 55 000 ha vanhoja metsiä pois hakkuiden piiristä. Indonesia, Malesia ja Brunei allekirjoittivat aiesopimuksen laajan sademetsäalueen suojelusta Borneon saarella. WWF hahmotteli Suomelle kestävän energiatulevaisuuden Virtaa tulevaisuuteen –raportissaan.

2007: 13 varustamoa Itämeren maissa ilmoitti sitoutuvansa olemaan päästämättä laivoiltaan jätevesiä Itämereen WWF:n laajan vetoomuksen tuloksena. Merikotkille vaarallisia sähköpylväitä suojattiin yhteisessä projektissa Energiateollisuus ry:n kanssa.

2008: Teimme selvityksen ahman laittoman pyynnin laajuudesta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista Itämeren rehevöitymiseen.
Käynnistimme uuden kenttähankkeen Borneon sademetsien suojelemiseksi. Kiljuhanhi LIFE -hanke sai valmiiksi esityksen kiljuhanhen suojeluohjelmaksi. WWF:n edistämä öljyyntyneiden lintujen puhdistusyksikkö vihittiin käyttöön. WWF kampanjoi energiansäästön puolesta Motivan ja YleX:n kanssa.

2009: TV-yhtiö Nelonen keräsi Operaatio maa –kampanjassaan rahaa WWF:n suojelukohteille. Öljyisten lintujen puhdistusyksikköä käytettiin ensimmäistä kertaa WWF:n öljyntorjuntaharjoituksissa. Julkistimme WWF:n Kuluttajan kalaoppaan Suomessa ensimmäistä kertaa.
Järjestimme Earth Hour –ilmastotempauksen ensimmäistä kertaa. WWF ja Luonnontieteellinen keskusmuseo käynnistivät merikotkien satelliittiseurannan. Suomen Green Office -toimistot säästivät yhteensä 2230 tonnia kasvihuonekaasupäästöjä aiempaan vuoteen verrattuna kulutustaan vähentämällä

2010-luku

2010: WWF laati ohjeen merikotkan huomioon ottamiseksi tuulivoimahankkeissa. M-Real, Stora-Enso ja UPM julkistivat ensimmäisten joukossa ympäristöprofiilinsa WWF:n ympäristöindeksin avulla. Vuorikiipeilijä Carina Räihä vei Everestin huipulle WWF:n viestin Himalajan suojelemisesta.
Julkaisimme raportin soijan tuotannon ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista.

2011: Ensimmäinen Itämeren kala sai MSC-ympäristömerkinnän.  Saimaannorppa synnytti ensimmäistä kertaa kuutteja ihmisten tekemiin apukinoksiin WWF:n rahoittamassa tutkimuksessa. Bhutan, Nepal, Intia ja Bangladesh allekirjoittivat WWF:n tuella alueellisen Himalajan ilmastosopimuksen. EU päätti kieltää fosfaatit pesuaineissa.
WWF ja Väestöliitto käynnistivät yhteisen hankkeen Nepalissa.
Yhtään sarvikuonoa ei tapettu hankealueillamme Nepalissa.

2012: WWF selvitti ensimmäisenä Suomessa kuluttajan päästöihin eniten vaikuttavat yksittäiset ilmastoteot. Käynnistimme Kalakampanjan. Kehotimme päivitetyssä Kuluttajan kalaoppaassa välttämään muun muassa Itämeren villin lohen ja vaellussiian ostamista ja syömistä.
Toimittaja Kimmo Ohtonen ui Saimaalla Savonlinnasta Lappeenrantaan ja keräsi rahaa WWF:n saimaannorpan suojelutyölle. WWF Suomen Green Office –ympäristöjärjestelmä otettiin käyttöön Kiinassa. MMM asetti työryhmän pohtimaan siian kalastuksen kestävyyttä. WWF:n ja Tapion metsälaidun -hanke alkoi, yhtenä tavoitteena puustoisten perinneympäristöjen suojelu. WWF otti osaa kansainväliseen Balex Delta -öljyntorjuntaharjoitukseen Itämerellä. WWF Suomi täytti 40 vuotta.

2013: Kampanjoimme salametsästyksen lopettamiseksi maailmassa: norsunluun myynti luvattiin lopettaa Thaimaassa kampanjamme ja Avaazin vetoomuksen tuloksena. Merikotkan poikastulos oli 40-vuotisen suojeluhistorian paras. Parantuneen suojelun tuloksena vaellussiika vaihtoi Kuluttajan kalaoppaassa väriä punaisesta keltaiselle. Uhanalainen Saimaan nieriä rauhoitettiin kokonaan kalastukselta. Tarja Halosesta tuli WWF:n hallintoneuvoston puheenjohtaja. WWF, Nepalin valtio ja useat järjestöt asensivat ensimmäistä kertaa Nepalissa lumileopardille satelliittipaikantimen.