© Gary Roberts photography / Alamy Stock Photo

WWF-LEHTI 3/2016

Nuo urheat norsujen puolustajat

Tansanian suurimman luonnonsuojelualueen norsut ovat vaarassa kadota kuudessa vuodessa. Eturintamassa taistelussa norsujen puolesta ovat metsänvartijat ja paikalliset yhteisöt.

Surulliset kasvot ovat vastassa, kun saavumme etelätansanialaiseen Liwaleen kylään, jossa sijaitsee yksi Selous’n luonnonsuojelualueen metsänvartijoiden toimistoista. Liwalen sektorin metsänvartija Daniel Merinyo kertoo, että aiemmin samana päivänä salametsästäjät ovat ampuneet alas vartiointilennolla Masawan luonnonsuojelualueella olleen helikopterin, ja norsujen suojelulle omistautunut englantilainen helikopterilentäjä Roger Gower on kuollut. Kollega Meshack Meshilieki kommentoi päätä puistellen: ”Työmme, villieläinten suojelu, on tärkeää, mutta perhe on vielä tärkeämpi”.

On kulunut jo kuukausia siitä, kun nämä uhanalaisten lajien suojelijat ovat viimeksi nähneet perheitään. He ovat juuri palanneet kahden viikon partioinnilta, jolla he onnistuivat pidättämään neljä salametsästäjää. Hymy palaa kaksikon kasvoille, kun he kertaavat onnistumistaan. Viime vuonna heidän sektorinsa metsänvartijat pidättivät yhteensä 36 salametsästäjää. Nyt heillä olisi vuorossa kaksi viikkoa toimistotyötä ja katto pään päällä. Mutta Meshilieki yllättää kertomalla, että huomenna on lähdettävä takaisin metsään – ja me pääsemme mukaan.

Villieläinkannat ovat romahtaneet

Selous on ollut Unescon luonnonperintökohde vuodesta 1982 lähtien. Silloin tältä Viron kokoiselta alueelta löytyivät Afrikan merkittävimmät villieläinpopulaatiot: 200 000 puhvelia, 100 000 norsua, 80 000 gnuuta, 18 000 virtahepoa. Sittemmin kannat Tansanian suurimmalla luonnonsuojelualueella ovat romahtaneet: Selous on menettänyt 40 vuodessa 90 prosenttia norsuistaan. Niitä on jäljellä enää 15 000, ja tutkijoiden mukaan norsut voivat kadota alueelta kokonaan kuudessa vuodessa. Norsujen suurin uhka ovat salametsästäjät.

Kansainvälinen yhteisö ja WWF ovat vaatineet Tansanialta järeämpiä toimia salametsästyskriisin pysäyttämiseksi. Vuonna 2014 Selous lisättiin Unescon vaarantuneiden maailmanperintökohteiden luetteloon. On kiire toimia.

Vasen kuva: Metsänvartijat Daniel Merinyo (vas.) ja Meshack Meshilieki ovat kumpikin joutuneet hengenvaarallisiin tilanteisiin partioidessaan Selous’ssa.
Oikea kuva: Jo kuusi vuotta Selous’ssa metsänvartijana työskennellyt Emmanuel Silayo löytää leirin läheisyydestä norsujen jätöksiä.

Mari Pasula / WWF
© Mari Pasula / WWF

Työtä vaikeissa oloissa

Matka on pitkä ja vaikea: poikkeuksellisen rankka kaatosade on syövyttänyt isoja railoja tiehen, jota tuskin enää tieksi tunnistaa. Löydämme vihdoin metsänvartijoiden leirin, ja vastassa on iloisia ja hämmentyneitä kasvoja. He eivät osanneet odottaa meitä. ”Arvasin että olitte jumissa täällä, ja pitihän teidät poloiset tulla pelastamaan”, Meshilieki vitsailee kollegoilleen. Heitä hakemaan tullut auto ei ollut päässyt perille, ja partiolta oli jo ruoka loppu.

”Koska meillä ei ole metsässä minkäänlaisia puhelimia, emme voi ilmoittaa ulkomaailmaan, jos jotain menee pieleen”, metsänvartija Emmanuel Silayo kertoo. Metsänvartijat kantavat mukanaan kaiken tarvittavan kahden viikon pituisille partioille. He kävelevät päivässä kymmeniä kilometrejä ja nukkuvat puissa ja teltoissa.

Myös WWF on tukenut Selous’n metsänvartijoita muun muassa varustamalla joukkoja autoilla, kameralennokeilla, vaatteilla, kengillä ja rakentamalla vartiointiaseman Selous’hun. Metsänvartijat tekevät elintärkeää työtä, mutta yksin he eivät voi pelastaa norsuja. ”Paikalliset kyläyhteisöt ovat avainasemassa. Jos niitä ei saada mukaan villieläinten suojeluun, peli on menetetty”, kertoo Meshilieki. Norsujen salametsästystä pyörittävien liigojen on helppo houkutella elannon puutteessa olevia köyhiä paikallisia norsujen salametsästykseen. Tappamalla yhden norsun voi saada maksettua perheen vuoden kulut.

”Paikalliset kyläyhteisöt ovat hyvin köyhiä, ja ihmiset saavat kaiken ravintonsa ja elantonsa heitä ympäröivistä luonnonvaroista. Jos heille menee kertomaan, että suojelkaa luontoa ja käyttäkää luonnonvaroja toisin, heistä tuntuu siltä, että heiltä viedään pois se vähä, mitä heillä on”, Silayo sanoo. Siksi WWF keskittyykin työssään tukemaan paikallisyhteisöjä ja niiden elinkeinojen kestävää kehittämistä.

Mari Pasula / WWF
© Mari Pasula / WWF

Vaihtoehtoisia tuloja paikallisille

Arviolta miljoona tansanialaista on riippuvaisia Selous’n ja sen puskurivyöhykkeen luonnonvaroista. Yksi heistä on Fatuma Mapuli, joka elää perheensä kanssa Barikiwan kylämetsässä vain muutama kymmenen kilometriä Selous’n luonnonsuojelualueelta. WWF on tukenut Barikiwan kylän kehittämistä, ja kylä sai Wildlife Management Area (WMA) -statuksen vuonna 2009. Nyt yhteisö saa tuloja turismista ja Mapuli toimii WMA-kyläkomiteassa, joka päättää, miten turismista saatuja tuloja käytetään koko kyläyhteisön kehittämiseen. Lisäksi hän kuuluu kyläläisistä koostuvaan salametsästyksen vastaiseen vapaaehtoiseen partioon, joka toimii kahden viikon jaksoissa Selous’n metsänvartijoiden tukemana. Partioihin osallistuvien kyläläisten ruuat ja päiväraha katetaan kylän yhteisistä tuloista.

”Vanhuksille ja vammautuneille on tulojen avulla hankittu terveysvakuutus. Tuloilla on myös rakennettu varastorakennus ja kouluun uusia tiloja sekä hankittu lapsille uusia koulukirjoja. Niistä lapseni ja minä olemme iloinneet erityisen paljon,” Mapuli sanoo.

Teksti ja kuvat: Mari Pasula

Vain yhdessä voimme pelastaa Tansanian norsut. Tue sinäkin metsänvartijoita ja paikallisia yhteisöjä ryhtymällä kummiksi! wwf.fi/salametsästys

Jaa tämä sivu: