Afrikan sarvikuonojen määrä kasvussa
WWF:n ja IUCN:n tänään julkaiseman arvion mukaan suippohuulisarvikuonon ja leveähuulisarvikuonon kannat ovat kasvussa Afrikassa. IUCN:n Afrikan sarvikuonojen asiantuntijaryhmän tekemä arvio osoittaa, että Afrikassa on nyt enemmän sarvikuonoja kuin koskaan 1980-luvun alun jälkeen.
Vuonna 1992 sarvikuonoja oli 8300, ja v. 1999 määrä oli noussut 13 000:een. Suurin osa kasvusta johtuu leveähuulisarvikuonon alalajin etelänleveähuulisarvikuonon kannan nopeasta kasvusta. Tasapaino leveähuulisarvikuonon ja suippohuulisarvikuonon kantojen koon välillä on muuttunut: v. 1984 vain 30 % Afrikan sarvikuonoista oli leveähuulisarvikuonoja, v. 1999 jo 79 %.
”Vaikka sarvikuonojen määrä on ilahduttavan suuri, tilanne on edelleen huolestuttava”, tri. Martin Brooks, IUCN:n Afrikan sarvikuonojen asiantuntijaryhmän puheenjohtaja muistuttaa. ”Kahden Afrikan sarvikuonon alalajin (yht. 6 kpl) kanta on pysynyt pienenä. Sotaveteraanit ja uudisasukkaat ovat tunkeutuneet Zimbabwessa yksityiselle maalle, mikä aiheuttaa vakavan uhan useille merkittäville populaatioille.”
Kansainvälinen laiton sarvikauppa on johtanut tuhansien sarvikuonojen salametsästykseen. Sarvia käytetään perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä ja koristeellisissa tikarinkahvoissa Lähi-idässä. Intensiiviset suojeluponnistelut ovat kuitenkin tehonneet: luonnossa elävien suippohuulisarvikuonojen määrä on noussut v. 1992 2450 yksilöstä 2700 yksilöön v.1999. Lisäksi 234 suippohuulisarvikuonoa elää vankeudessa. Suippohuulisarvikuonon kannan jatkuva kasvu sitten v. 1995 on rohkaisevaa, mutta yhden alalajin, lännensuippohuulisarvikuonon tulevaisuus on huolestuttava. Kannan jäljellä olevat 10 yksilöä elävät hajallaan Pohjois-Kamerunissa.
Etelänleveähuulisarvikuono pelastettiin sukupuuton partaalta sata vuotta sitten. Sen pelastaminen on luonnonsuojelun suurimpia menestystarinoita. Etelänleveähuulisarvikuonoja oli v. 1895 vain 20, v. 1999 yli 10 300 ja lisäksi 721 yksilöä eläintarhoissa. Toisaalta pohjoisenleveähuulisarvikuonon tilanne on kriittinen: Kongossa elävään populaatioon kuuluu vain 24-31 yksilöä. Lisäksi 10 elää eläintarhoissa.
Viime vuosina tehokkaiden – hallitusten, paikallisyhteisöjen, järjestöjen ja yksityisten maanomistajien yhteisten – suojelustrategioiden toimeenpaneminen on auttanut vakiinnuttamaan ja vahvistamaan sarvikuonopopulaatioita esim. Etelä-Afrikassa, Namibiassa, Zimbabwessa, Keniassa, Swazimaalla ja Tansaniassa. Etelä-Afrikka vastaa 83%:sta Afrikan sarvikuonojen suojelusta. Siellä yhdistelmä WWF:n ja muiden lahjoittajien tarkoin kohdistamia toimenpiteitä auttaa korvaamaan vähentyneen valtion rahoituksen aiheuttamaa vajausta. Menestyksellinen suojelutyö maksaa kuitenkin paljon, jopa 1000 $/km2/vuosi. Koko Afrikassa rakennesopeutusohjelmat ovat aiheuttaneet hallitusten tuen jatkuvaa vähenemistä, mikä vaikeuttaa suojeluviranomaisten mahdollisuuksia tehdä välttämätöntä suojelutyötä kentällä. Laiton sarvikauppa, työttömyys, köyhyys, maantarve, sodat, aseistuminen ja sisäiset levottomuudet uhkaavat jatkuvasti sarvikuonoja.
”Eräs sarvikuonojen tulevaisuutta koskevista merkittävimmistä haasteista sekä Afrikassa että Aasiassa on ohjata jatkuvasti riittävästi varoja käytännön suojelutyöhön”, tri. Martin Brooks toteaa.
Lisätietoja:
IUCN/Richard Emslie, puh. +27 33 8451472 tai 33 3434065, sähköposti remslie@kznncs.org.za
IUCN/Martin Brooks, puh. +27 33 8451471, sähköposti mbrooks@kznncs.org.za
WWF/Kyla Evans, puh. +41 22 364 9550, sähköposti kevans@wwfint.org