Julkaistu

Hämmästyttävää uutta tietoa Pohjolan kiljuhanhien syysmuuttoreiteistä

Kreikkaan saapuneista lähetinhanhista tuoreeltaan myös näköhavainto

Pohjolan äärimmäisten uhanalaisten kiljuhanhien muuttoreiteistä on saatu uutta hämmästyttävää tietoa. Hanhet eivät lennä Kreikan talvehtimisalueille vain suoraa Euroopan reittiä pitkin, vaan myös pitkää itäistä kiertotietä Uralin itäpuolelta Ob-joen, Pohjois-Kazakstanin ja Mustanmeren kautta. Tieto on erittäin tärkeää Pohjolan uhanalaisimman pesivän hanhilajin uhkien ehkäisemiseksi.

Kiljuhanhen muuttoreitistä saatu tieto on juuri selvinnyt osana Pohjolan kiljuhanhien satelliittiseurantaa. "Kiljuhanhien suojelutyö on sisukkuutta vaativaa salapoliisityötä. Jotta suojelutoimet osataan kohdistaa oikein, kiljuhanhien muuttoreiteistä ja talvehtimisalueista tarvitaan tietoa. Pala palalta kiljuhanhien jännittävä elämä alkaa valjeta meille", kertoo suojelukoordinaattori Petteri Tolvanen.

Nyt saadut uudet paikannustiedot Pohjois-Kreikasta mullistavat aiempia käsityksiä kiljuhanhiemme syysmuuttoreiteistä. On uskottu, että Pohjolan kiljuhanhilla on kaksi erillistä muuttoreittiä: niin sanottu Euroopan muuttoreitti, jota yli puolet Pohjolan kiljuhanhista käyttää, johtaa Tunturi-Lapin pesimäalueilta Vienanmeren itäpuolelle Kaninin niemimaalle, ja sieltä edelleen Baltian kautta Itä-Unkariin ja Kreikkaan. Toinen reitti vie Kaninin niemimaalta kaakkoon Uralin yli Pohjois-Kazakstaniin ja sieltä edelleen Kaspianmeren alueelle ja jopa Irakin Mesopotamiaan saakka. Finn- ja Nieida-hanhista saatujen paikannusten perusteella voidaan nyt todeta, että reitit eivät olekaan täysin erillisiä, vaan syysmuutolle Kazakstanin suuntaan lähtevä kiljuhanhi voi päätyä Euroopan muuttoreitin talvehtimisalueelle Kreikkaan.

Tämä osoittaa, että kiljuhanhet ovat luultua joustavampia muuttoreittien ja talvehtimisalueiden valinnassa. Kun eri alueilla pesivien hanhien muuttoreitit ovat yhteydessä toisiinsa, linnut voivat myös valita puolisoita laajemmalta alueelta. Geneettisissä tutkimuksissa onkin todettu, että Pohjolan kiljuhanhikannan geneettinen pohja ei ole huolestuttavan kapea.

"On häkellyttävää, miten linnut osaavat suunnistaa. Ihmismaailmassa tarvitaan huippuasiantuntijoita suunnittelemaan navigointilaitteita. Finn on osannut ensin lähteä 3000 km itään Siperiaan Taimyrin niemimaalle alueelle, jonne pesimättömät kiljuhanhet menevät vaihtamaan siipisulkiaan. Sen jälkeen se ei palakaan samaa reittiä takaisin Eurooppaan, vaan lentää Kazakstanin kautta suoraan talvehtimisalueelle Kreikkaan", Petteri Tolvanen ihastelee.

Satelliittiseuranta on osa WWF Suomen johtamaa kansainvälistä Euroopan unionin LIFE-rahaston tukemaa hanketta, joka tähtää lajin vähenemisen pysäyttämiseen Pohjolassa ja Euroopan muuttoreitillä.

Kiljuhanhi (fjällgås, Anser erythropus) on Pohjolan uhanalaisin pesimälintu. Pohjolan kannan kooksi arvioidaan 20-30 pesivää paria. Tärkein uhkatekijä lajille on metsästys muuttomatkojen varsilla.

Taustatietoa satelliittiseurannasta:

Tuoreimpien paikannusten mukaan Finn saapui 31.10. Kerkini-järvelle Pohjois-Kreikkaan. Eilen 1.11. kiljuhanhi-LIFE -hankkeen paikallinen tutkija Thodoros Naziridis onnistui satelliittipaikannuksen perusteella löytämään Kerkini-järveltä 20 kiljuhanhen parven, ja näki kahden kiljuhanhen selässä satelliittilähettimen antennin. Näin saatiin käytännössä varmistus myös sille, että Finn-hanhen puoliso Nieida on saapunut Kreikkaan. Nieidan lähettimestä saatiin hyvin epävarma paikannus alueelta jo 28.10.

Noin 70 km Thessalonikista pohjoiseen sijaitseva Kerkini on tunnettu Pohjolan kiljuhanhien syysmuuton viimeisenä välietappina ennen niiden saapumista varsinaiselle talvehtimispaikalle Evros-joen suistoalueelle Kreikan ja Turkin rajalle.

Kiljuhanhi-LIFE -hanke valjasti toukokuussa 2006 Ruijan Porsanginvuonolla kolme kiljuhanhea satelliittilähettimillä. Pienen satelliittilähettimen selkärepukseen saaneille kiljukkaille annettiin nimet Finn (koiras), Nieida (naaras) ja Imre (koiras). Nimet valittiin kansalaisäänestyksessä, johon osallistui yli 1000 suomalaista.

Sekä pariskunta Finn ja Nieida että puolisotta jäänyt koiras Imre epäonnistuivat kesällä pesinnässä ja lensivät vaihtamaan siipisulkiaan Taimyrin niemimaalle Siperiaan. Jo tämä ensimmäistä kertaa hyvin dokumentoitu sulkasatomuutto oli tutkijoille yllättävää ja suojelullisesti arvokasta uutta tietoa. Syyskuussa sekä Finn ja Nieida että Imre lensivät Pohjois-Kazakstaniin, Kostanain alueen kosteikoille. Seutu on tunnettu erityisesti Keski-Venäjällä pesivien kiljuhanhien tärkeänä muuton aikaisena levähdysalueena. Tiistaina 24.10. Finn ja Nieida paikantuivat Ukrainaan, Krimin niemimaan tyvelle, mikä antoi jo aiheen aavistella, että määränpäänä saattaakin olla Kreikka.

Lisätiedot:
suojelukoordinaattori Petteri Tolvanen, WWF, puh. (09) 7740 1053

Kartta satelliittiseurannassa olevien kiljuhanhien reiteistä:
http://blogit.iltasanomat.fi/kiljuhanhet/?page_id=5

Satelliittiseuranta internetissä: www.piskulka.net/Fennoscandia%202006-2007.htm
Ilta-Sanomien kiljuhanhiblogi: http://blogit.iltasanomat.fi/kiljuhanhet
Kiljuhanhi-LIFE -hanke: www.wwf.fi/lwfg