Ilmastosopimuksen varsinainen tavoite tuntuu unohtuneen
Tänään Ranskan Lyonissa päättyvä YK:n ilmastosopimuksen apuelinten kokous oli viimeinen mahdollisuus edistyä neuvotteluissa ennen marraskuista YK:n ilmastokokousta. Kokouksen anti on kuitenkin jäänyt laihaksi: Haagin huippukokoukseen jäävät kaikki poliittiset kysymykset, jotka ratkaisevat päästövähennysten toteutumisen. Näyttää myös siltä, että EU ja USA ovat ajautumassa yhä kauemmas toisistaan neuvottelutavoitteissa. Näin arvioivat ympäristöjärjestöt WWF, Maan ystävät, Luonto-liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto.
USA, Kanada, Japani ja Australia ajavat voimakkaasti mm. ydinvoimaa ja ”puhdasta” hiiltä osaksi puhtaan kehityksen mekanismeja (CDM) eli keinoja joilla teollisuusmaat toteuttavat päästövähennyksiään kehitysmaissa. Myös näiden maiden nielukannat ovat kestämättömät: esimerkiksi Japani vaatii päästöhyvityksiä metsänistutuksista, muttei hyväksy metsänhakkuiden laskemista hiilidioksidin tuottamiseksi.
EU on ilmastoneuvotteluissa ajanut selkeästi ympäristömyönteisintä linjaa, mutta Lyonin neuvottelut antavat viitteitä siitä, että EU on taipumassa Yhdysvaltojen painostuksen alla. EU on laajentamassa ns. “positiivista listaa” puhtaan kehityksen mekanismeista. Aiemmin EU tuki vain uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden hankkeita, mutta nyt EU:n ehdotus jättäisi oven auki myös fossiilisia polttoaineita sisältäville hankkeille. Sen sijaan myönteistä on, että EU ei hyväksy nieluja puhtaan kehityksen mekanismeiksi.
EU on lähentynyt Yhdysvaltojen kantoja myös joustomekanismien suhteen. Suurin erimielisyys vallitsee siitä, kuinka suuren osan päästövähennyksistä saa toteuttaa mekanismeilla eikä kotimaassa. Jos mekanismeille ei ole kattoa, päästövähennykset teollisuusmaissa pienenevät.
Ympäristöjärjestöt eivät niele nieluja!
Nieluhyvitysten riskit käyvät ilmi mm. ilmastoneuvottelujen sihteeristön julkistamasta nielulaskelmaraportista (ks. viite 1). “Tiettyjen nielulaskemien perusteella esimerkiksi Suomi voisi huomattavasti lisätä eikä vähentää hiilidioksidipäästöjään. Myös Ruotsi, USA, Kanada ja Uusi-Seelanti voivat tuntuvasti lisätä päästöjään näiden laskelmien valossa”, toteaa viestintäpäällikkö Päivi Rosqvist WWF:stä. ”Ympäristöjärjestöt eivät niele nieluja. Ilmastosopimuksen tavoitteena on vähentää päästöjä, ei etsiä keinoja, joilla ilmaston lämpenemistä aiheuttava nykymeno voi jatkua.”
Ympäristöjärjestöt ovat tyytyväisiä, että Suomi tukee EU:n linjaa sulkea hiilinielujen laaja käyttö (artiklan 3.4 toimet) sopimuksen ulkopuolelle ensimmäisen tavoitekauden ajaksi. Juuri uusiin nieluhankkeisiin liittyy eniten riskejä ja määritelmäongelmia. Järjestöt huomauttavat kuitenkin, että jo sovitut nieluhankkeetkaan eivät ole ongelmattomia. Mm. Suomi on tukenut määritelmää, joka antaa mahdollisuuden ”korvata” päästövähennyksiä normaalin metsäteollisuuden toimin. Ympäristöjärjestöjä huolestuttaa myös Suomen kanta ydinvoiman sisällyttämisestä CDM:iin: Suomi ei ole tähän asti ilmaissut selkeästi vastustavaa kantaansa tähän.
“Ilmastosopimuksen ympäristöuskottavuus alkaa olla vaakalaudalla, ja aikaa marraskuussa Haagissa pidettävään YK:n ilmastokokoukseen on enää vähän. Onko ilmastosopimuksesta tulossa tyhjä poliittinen prosessi, joka ei täytä tavoitettaan eli hidasta ilmastonmuutosta?”, kysyy Maan ystävien Anna Korppoo paikan päältä Lyonista.
Lisätietoja:
WWF, Päivi Rosqvist, 0400 425 666, Maan ystävät, Lyonissa Anna Korppoo, 050-5301 665, Suomessa Oras Tynkkynen, 040-5882 594, Suomen luonnonsuojeluliitto, Johanna Kojola, (09) 228 08 225
Viite 1: Asiakirja löytyy Internetistä osoitteesta www.unfccc.int ja sen nimi on FCCC/SBASTA/2000/INF.7/Add.1