Julkaistu

Itämerennorpan tilanne lounaissaaristossa huolestuttava

WWF:n uuden kartoituksen mukaan itämerennorppia (Phoca hispida botnica) on jäljellä Saaristomerellä vähemmän kuin uhanalaisen luonnon symbolina pidettyjä saimaannorppia Saimaalla. Alueen itämerennorppakanta on alle 100 yksilöä. Varsinkin kuuttien puuttuminen on huolestuttavaa. WWF suoritti keväällä 2002 kautta aikojen ensimmäisen itämerennorppien järjestelmällisen venelaskennan Saaristomerellä.

Kartoitettu alue sijaitsee Saaristomeren kansallispuiston alueella, pääosin Dragsfjärdin ja Nauvon kunnissa. WWF kartoitti touko-kesäkuussa alueita, joilta ei ollut tuoretta tietoa norppien esiintymisestä. Lisäksi haastateltiin saaristossa paljon liikkuvia ja tehtiin yleisökysely tiedotusvälineiden kautta.

Viimeisin arvio kannasta oli vuodelta 1996, jolloin itämerennorpan kokonaiskannaksi laskettiin 5500 yksilöä: 4000 Perämerellä, 1400 Riianlahdella ja 150 Suomenlahdella. Saaristomerellä laskentaa ei tuolloin tehty. Tukholman saaristosta norppa on hävinnyt jo kymmeniä vuosia sitten. Arviot koko Itämeren kannasta sata vuotta sitten vaihtelevat 100 000 ja 200 000 yksilön välillä.

Riianlahdella, Suomenlahden itäosassa ja Perämerellä on seurattu norppia laittamalla niille satelliittilähettimiä. On ilmennyt, että norpat, toisin kuin harmaahylkeet (Halichoreus grypus), ovat uskollisia tietylle merialueelle. "Eri alueilla on siis erilliset norppakannat. Tämän vuoksi Saaristomeren kannan pienuus on erityisen huolestuttavaa", biologi, WWF:n itämerennorppatyöryhmän puheenjohtaja Mikael Nordström sanoo.

"Ensi vuonna selvitämme itämerennorpan poikimisalueita ja poikastuotantoa sekä norppien käyttäytymistä. Norpan uhanalaisuuden selvittäminen Saaristomerellä on mainittu hallituksen Itämeri-ohjelmassa. WWF on rahoittanut selvityksensä itse. WWF toivookin, että valtio osallistuisi jatkossa rahoitukseen, sillä kanta ja sen uhkatekijät tulisi tuntea mahdollisimman hyvin", WWF:n meriasiantuntija Anita Mäkinen toteaa.

Ilmastonmuutoksesta uusi uhka itämerennorpalle

Ilmastonmuutos on uusi uhka itämerennorpalle. "Norppa on poikimisaikana vaatelias laji, sillä se tarvitsee riittävän jää- ja lumipeitteen rakentaakseen pesänsä. Pesä on tehokas suoja petoja ja sään vaihteluja vastaan ja estää kuutteja huuhtoutumasta mereen. Leutojen talvien myötä norpat joutuvat poikimaan luotojen ja saarien rannoille. Ilmastonmuutoksen hidastaminen vaatii aikaa, joten muiden uhkatekijöiden pienentämiseksi tulee toimia välittömästi", WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen vaatii.

Muut uudet uhkakuvat liittyvät muun muassa rehevöitymiseen ja huviveneilyyn. Itämeren rehevöityminen ei suoraan vaikuta norppaan, mutta rehevöitymisen jatkuessa mm. hapettomat merenpohjat saattavat laajeta vaikuttaen pohjaeläimiin sekä kalakantoihin ja sitä kautta myös norppiin. Huviveneily voi ainakin paikallisesti olla haitaksi norpalle.

Norppia hukkuu myös kalapyydyksiin. Vilkastuvan laivaliikenteen myötä öljyvahingot ovat kestouhka, joka pahimmillaan saattaa vaikuttaa kertaheitolla paitsi norppiin myös muuhun Itämeren luontoon. 1900-luvulla metsästys verotti norppakantaa. Pyyntilupia ei ole kuitenkaan myönnetty enää vuosiin.

1960- ja 1970-luvuilla ympäristömyrkyt olivat suurin uhka itämerennorpalle. Ne aiheuttavat kohdunkuroumasairautta, josta seuraa lisääntymiskyvyn menetys. Ympäristömyrkyt vaikuttavat yhä ainakin Perämeren kannassa: huomattava osa vanhoista naaraista on lisääntymiskyvyttömiä ja osa nuoristakin steriilejä.

Lisätietoja:
Anita Mäkinen 040 527 1425
Jari Luukkonen 040 585 0020
Mikael Nordström 0400 445 234

Valokuvia: Lehdistö voi tilata käyttöönsä printtikelpoisen kuvan itämerennorpasta. Tilaukset: tiedottaja Tuuli Äikäs, puh. (09) 7740 1051, tuuli.aikas@wwf.fi

Miten erotat hyljelajit toisistaan?

Harmaahylje eli halli (Halichoreus grypus) on pitkä ja hoikka hylje ja norppaa selvästi kookkaampi. Norpasta sen erottaa myös suuremman pään sekä pitemmän ja suoremman kuonon perusteella. Itämerennorppa (Phoca hispida botnica) on maapallon pienin hyljelaji. Halliin verrattuna se on olemukseltaan lyhyt ja töpäkkä. Norppa elää yksin tai kaksin avomerellä, mutta näyttäytyy myös saaristossa. Kumpikin laji syö etupäässä kalaa, norppa melko paljon myös äyriäisiä.