Julkaistu

Itämerennorppa on Saaristomerellä uhanalainen

Östersjövikaren är utrotningshotad i Skärgårdshavet

WWF selvitti viime keväänä ja kesänä yhdessä Saaristomeren kansallispuiston kanssa itämerennorpan (Phoca hispida botnica) esiitymistä Saaristomeren alueella. Kartoitus oli jatkoa viime vuonna aloitetulle hankkeelle.

(Pressmeddelanden på svenska följer efter den finska)

Vuoden 2002 tutkimuksissa selvisi, että itämerennorppia on jäljellä Saaristomerellä todennäköisesti vähemmän kuin saimaannorppia Saimaalla. Tukholman saaristosta laji on jo hävinnyt vuosikymmeniä sitten. Tämän vuoden kartoitustulos tukee edellisen vuoden tulosta.

"Viime vuoden ja tämän kevään ja kesän perusteella käsityksemme Saaristomeren norpan kannan koosta on Turunmaan saariston puolella noin 60-100 yksilöä", sanoo WWF:n Saaristomeren norppaprojektin puheenjohtaja Mikael Nordström. "Ensisijainen tehtävämme on ollut selvittää norpan esiintymisalueet ja kannan koko sekä mahdollisuuksien mukaan alueet, joilla poikasia syntyy."

Kartoituksen yhteydessä käytiin vain muutaman kerran Ahvenanmaan puolella, mutta kertyneiden havaintojen perusteella vaikuttaa selvältä, että koko Saaristomeren norppakanta on uhanalainen. Tämän vuoden kartoituksissa havaittiin ainoastaan yksi kuutti.

"Satelliittiseurannoilla on saatu selville, että norpat, toisin kuin harmaahylkeet, ovat uskollisia tietyille merialueille. Eri alueilla on siis erilliset norppakannat, minkä vuoksi Saaristomeren kannan pienuus on erityisen huolestuttavaa ja saattaa vaarantaa Saaristomeren kannan tulevaisuuden", sanoo WWF:n meriasiantuntija Anita Mäkinen. Poikasten vähälukuisuuden takia on tärkeätä selvittää jatkossa, syntyykö niitä ja mikä mahdollisesti aiheuttaa kuuttien kuolleisuutta.

Saaristomeren norppakanta oli vielä 1930-luvulla niin suuri, että koko alueella Ahvenanmaa mukaan lukien pyydettiin 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alkupuolella tyypillisesti vuosittain yli 300 norppaa. Vuosina 1969-1970 Turun saaristossa maksettiin tapporahaa 138 norpasta, mutta jo vuonna 1975 saalis väheni kahteen yksilöön.

Ennen nyt tehtyä tutkimusta käsitys norpan esiintymisestä Saaristomerellä ja Turun saaristossa on perustunut hajahavaintoihin sekä satunnaisesti verkoista saatuihin kuolleisiin yksilöihin.

Tutkimukseen on saatu varoja Ålandsbankenilta, joka on yksi WWF Operaatio Merenneidon päätukijoista. Operaatio Merenneito on WWF:n kampanja Itämeren suojelemiseksi.

Lisätietoja:
WWF, meriasiantuntija Anita Mäkinen, puh. (09) 7740 1034, gsm 040 5271 425
Tutkija Mikael Nordström, gsm 0400 445234
Tutkija Mika Miettinen, gsm 044 5810590

Östersjövikaren är utrotningshotad i Skärgårdshavet

WWF kartlade senaste vår och sommar östersjövikarens (Phoca hispida botnica) förekomst i Skärgårdshavet i samarbete med Skärgårdshavets nationalpark. Kartläggningen var en fortsättning på ett projekt som startade ifjol.

År 2002 upptäckte man att antalet östersjövikare i Skärgårdshavet antagligen var mindre än antalet saimenvikare i Saimen. Från Stockholms skärgård har arten försvunnit redan för flera decennier sedan. Resultaten från detta år stärker ytterligare fjolårets resultat.

"På basen av resultaten från ifjol och i år, uppskattar vi populationens storlek i den Åboländska delen av Skärgårdshavet till mellan 60-100 individer", säger ordförande för WWF:s vikarprojekt i Skärgårdshavet Mikael Nordström. "Vårt primära mål har varit att utreda de områden där vikaren förekommer och populationens storlek, samt i mån av möjlighet de områden där det föds kutar."

I samband med karteringen har den åländska sidan besökts endast några gånger, men på basen av de observationer som insamlats är vikarstammen i hela Skärgårdshavet utrotningshotad. I år hittades endast en kut i karteringen.

"Med hjälp av satellituppföljning har man fått reda på att vikaren, till skillnad från gråsälen, är trogen vissa havsområden. Olika områden har således skilda populationer, varför den låga populationsstorleken i Skärgårdshavet är särskilt oroväckande och kan utgöra ett hot mot hela populationen i Skärgårdshavet", säger WWF:s marinexpert Anita Mäkinen. På grund av att det påträffats få kutar, är det i fortsättningen viktigt att utreda ifall det föds kutar i Skärgårdshavet, och vilken faktor som möjligtvis orsakar dödlighet bland kutarna.

Vikarstammen i Skärgårdshavet var ännu på 1930-talet så stor att det inom hela området, inklusive Åland, fångades mer än 300 vikare per år i slutet av 1920-talet och i början av 1930-talet. I Åbolands skärgård betalades skottpeng för 138 vikare, men år 1975 minskade antalet till två.

Före den nu utförda undersökningen, har uppfattningen om vikarens förekomst i Skärgårdshavet och Åbolands skärgård grundat sig på ströobservationer samt på antalet djur som har dött i fiskenät.

Undersökningen har erhållit ekonomiskt stöd av Ålandsbanken, som är en av huvudsponsorerna i WWF:s Operation Sjöjungfrun. Operation Sjöjungfrun är en kampanj för att skydda Östersjön.

För mera information:
Mikael Nordström, gsm 0400 445 234