Itämeri on hyväksytty ainutlaatuisten luontokokonaisuuksien verkostoon
WWF:n Itämeren suojelukampanja avattiin tänään Helsingissä tunnuksella S.O.S. – Meri hädässä. WWF on sitoutunut sekä kansainvälisesti että Suomessa yhä tiukemmin Itämeren suojeluun: Kansainvälinen WWF on uudistamassa Itämeri-ohjelmaansa, ja järjestön vuosikokous on hyväksynyt Itämeren kansainväliseen Global 200 –verkostoon. Siihen kuuluu runsaat 200 maailmanlaajuisesti tärkeää luontokokonaisuutta. Myös Suomessa WWF:n Itämeri-työ on entistä kattavampaa. Itämeri-kampanjaan kuuluu monia suojeluprojekteja, uutta tutkimusta ja kampanjatyyppisiä tapahtumia. Toiminnan tuloksilla halutaan konkreettisen suojelutyön lisäksi vaikuttaa erityisesti valtioneuvoston Itämeri-ohjelmaan, jonka pitäisi valmistua tämän vuoden loppuun mennessä.
”WWF:n Global 200 –ohjelman tavoitteena on säilyttää maapallon arvokkaimpien meri-, metsä- ja sisävesiekosysteemien luontoarvot. Itämeri on Global 200 –verkostossa ”kovassa seurassa”: muita merellisiä alueita ovat mm. Galapagos-saarten omaleimainen luonto. Toiminta Global 200 –alueiden suojelemiseksi perustuu yhteistyöhön alueiden asukkaiden ja intressiryhmien kanssa. WWF:n toiminnassa tämä näkyy entistä kokonaisvaltaisempana työskentelynä puhtaamman Itämeren ja elävän saariston puolesta”, WWF:n pääsihteeri Timo Tanninen sanoo.
WWF tekee rakkolevätutkimusta kesällä – maalta tulevaa kuormitusta on vähennettävä entisestään
Tänä kesänä WWF kartoittaa yhdessä Turun yliopiston ja Åbo Akademin tutkijoiden kanssa Saaristomeren rakkoleväkasvustoja, joiden esiintyminen kertoo meren hyvästä tilasta. Kartoitustyön tavoitteena on saada selville rakkoleväesiintymien tämänhetkinen laajuus ja kunto koko Saaristomeren alueella. Rakkolevää voidaan pitää rantavyöhykkeen avainlajina, sillä se ylläpitää rantavyöhykkeen elämän monimuotoisuutta ja toisaalta tasapainottaa veden ravinteiden kiertoa.
Viime vuonna WWF osallistui tutkimusalus Muikulla toteutettuun hankkeeseen, jossa kartoitettiin Suomenlahden rannikon ja Saaristomeren hapettomia pohja-alueita. Tänä kesänä tutkimusta tehdään itäisellä Suomenlahdella aina Venäjän aluevesillä asti. ”Löytyneiden hapettomien pohjien pinta-ala on yhteensä noin 20 neliökilometriä. Näiden alueiden aiheuttama sisäinen kuormitus vastaa noin miljoonan ihmisen puhdistettujen jätevesien fosforipäästöjä. Koska meri rehevöittää itse itseään, on maalta tulevaa kuormitusta vähennettävä entisestään. Tähän asti suunnitellut toimenpiteet eivät riitä. On tärkeää, että tämä otetaan huomioon hallituksen Itämeri-ohjelmassa”, WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen korostaa.
WWF haluaa kiinnittää huomiota myös rannikko- ja saaristoluonnon pysymiseen elinvoimaisena. Uutena projektina on perhoslajistoltaan arvokkaiden perinneympäristöjen kunnostaminen Suomen, Ruotsin ja Viron rannikolla ja saaristossa. Perinnemaisemahankkeelle haetaan EU:n kolmivuotista Life-tukea.
WWF on järjestäjänä ja yhteistyökumppanina useissa kampanjatapahtumissa, jotka liittyvät Itämeren suojeluun. Näitä ovat mm. Clean Up -rantojensiivoustalkoot Turussa, Helsingissä ja Kemissä, Course 2000 –purjehdustapahtuma pitkin Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikkoa sekä Euroopan autoton päivä 22.9., jolloin muistutetaan ilman typpilaskeumasta Itämereen.
WWF:n Itämeri-työtä voi tukea myös uudella tavalla: lähettämällä 9,65 markkaa maksavan tekstiviestin WWF numeroon 16450. Kiitokseksi saa kännykkäänsä panda-logon.
Lisätietoja:
Suojelujohtaja Jari Luukkonen, 040 585 0020, meriasiantuntija Anita Mäkinen, 040 527 1425, viestintäpäällikkö Päivi Rosqvist, 0400 425 666
Liite: WWF:n Itämeri-työ
– WWF haluaa vaikuttaa hallituksen Itämeri-ohjelmaan siten, että maalta tulevaa kuormitusta vähennetään entisestään. Tämä edellyttää kaikkien hallinnonalojen sitoutumista Itämeri-talkoisiin. Avainasemassa ovat maatalous, yhdyskuntapäästöt sekä liikenne. Hallituksen Itämeri-työryhmässä WWF:ää edustaa meriasiantuntija Anita Mäkinen, joka aloitti WWF:n palveluksessa 1.4.2000 päätoimialueenaan nimenomaan Itämeri.
– Perinneympäristöt ovat maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden kulmakiviä, sillä niissä viihtyy erittäin runsas kasvi- ja eläinlajisto. Eräs WWF:n toiminnan painopistealueista on umpeenkasvavien perinneympäristöjen kunnostaminen. Saariston ja rannikon perinneympäristöjä on kunnostettu talkoovoimin yhteensä 44 talkooleirillä. WWF suunnittelee parhaillaan laajaa Life-hanketta EU:lle, jonka tavoitteena on kunnostaa perhoslajistoltaan arvokkaita perinneympäristöjä Suomen, Ruotsin ja Viron rannikolla ja saaristossa. Tärkeimpänä kohdelajina on uhanalainen niityillä lentelevä pikkuapollo.
– Vaikka ravinnekuormitus on Suomenlahdella laskenut 1990-luvulla, ravinnepitoisuudet eivät ole laskeneet. Fosforimäärät vedessä ovat kohonneet, ja typpipitoisuudetkin pysyneet korkealla tasolla. Tärkeimmäksi syyksi tähän ristiriitaiseen tilanteeseen pidetään ravinteiden vapautumista hapettomilta pohjilta: levien tuotanto on korkeiden ravinnepitoisuuksien takia Suomenlahdella niin voimakasta, ettei hapen määrä pohjan lähellä riitä pohjaan vajoavan kuolleen levämassan hajottamiseen. Tämän vuoden loppukesästä Muikku lähtee WWF:n tukemana kartoittamaan itäisen Suomenlahden meren pohjan tilaa aina Venäjän aluevesille saakka.
– Koska rakkolevä on monivuotinen laji, sen esiintymät heijastavat meren tilassa tapahtuneita pitkäaikaisia muutoksia. Rakkolevävyöhyke tarjoaa suojaa ja ravintoa lukuisille selkärangat-tomille. Myös useat kalalajit käyvät lisääntymässä sen suojassa. Lisäksi jos rakkolevävyöhyke puuttuu, planktonlevästö ja rihmamaiset levät hyötyvät tästä. Ensi kesänä WWF yhdessä Turun yliopiston ja Åbo Akademin tutkijoiden kanssa kartoittaa Saaristomeren rakkoleväkasvustoja. Tällä hetkellä tutkijoiden tietämys Saaristomeren rakkoleväesiintymistä on 1990-luvun alkupuolelta.
– Itämeren suojelutyö on elinalueiden suojelun ohella myös yksittäisten lajien suojelua. Lajisuojelun kautta on voitu vaikuttaa elinalueiden säilymiseen ja mm. ympäristömyrkkypäästöjen vähentämiseen. WWF:n suojelukampanjoiden lajit ovat olleet eräänlaisia lippulaivalajeja – niitä auttamalla autetaan myös muita lajeja. Tunnetumpia lajeja ovat merikotka ja Itämeren hylkeet. Merikotkalla ja harmaahylkeellä eli hallilla menee WWF:n työn ansiosta jo paremmin. Sen sijaan Itämeren norppatilanne on vakava. Suomen WWF:n kiljuhanhityöryhmä on vastannut Suomen uhanalaisimman pesimälinnun, kiljuhanhen kannan vuosittaisesta seurannasta Hailuodon–Liminganlahden alueella 1980–luvun alkupuolelta alkaen. Keväästä 1999 alkaen työryhmä on vastannut yhdessä virolaisten kanssa kiljuhanhikannan kevättarkkailusta myös Viron Matsalun lahdella.
– Maailmalla Clean Up -rantojensiivoustalkoisiin osallistuu vuosittain arviolta 350 000 ihmistä 80 eri maassa. Suomessa WWF järjestää Clean Up –tapahtumat seuraavasti: Turku: perjantai 5.5.ja lauantai 6.5. Helsinki: perjantai 26.5. ja sunnuntai 28.5. Kemi: 10.6. Kellonajat ja paikat löytyvät WWF:n kotisivuilla.
– WWF on mukana toteuttamassa Euroopan autotonta päivää, joka on 22.9.2000. Autotonta päivää vietetään useassa EU-maassa yhtäaikaa. Helsinki on nyt mukana ensimmäistä kertaa. Autoilu nostaa typpiyhdisteiden määrää ilmassa, ja sitä kautta lisää myös vesistöjen typpikuormitusta, mikä edelleen jouduttaa rehevöitymistä ja lisää sinilevien esiintymistodennäköisyyttä.
– Naturewatch on kansainvälinen kouluille suunnattu luonnontarkkailuohjelma. Ohjelman tehtävien avulla oppilaat voivat tutkia Itämeren rannikkoa, metsiä, järvien ja jokien rantoja sekä kaupunkiluontoa. Tuhannet oppilaat Itämerta ympäröivissä maissa tarkkailevat rannikon elämää Naturewatch-tehtävien avulla.