Lihassa lymyää piilosoijaa
WWF:n uusi raportti kertoo, että soijan tuotanto on kasvanut kymmenkertaiseksi 50 viime vuoden aikana. Lisäksi tuotanto voi kasvaa puolella nykyisestä vuoteen 2050 mennessä, mikäli kulutus kasvaa nykytahdilla. Vuonna 2012 tuotetusta 270 miljoonasta soijatonnista kolme neljäsosaa käytettiin eläinten rehuun.
”Kulutamme enemmän soijaa kuin arvaammekaan, vaikka markettien ruokahyllyillä soijan läsnäoloa ei juuri huomaa. Pääosa soijasta tuotetaan sian ja siipikarjan rehuksi ja lisäksi soijaa löytyy esimerkiksi valmisruoista. Soijavalmisteiden, kuten tofun tai soijakastikkeen osuus soijan kulutuksesta on pieni”, kertoo WWF:n ekologinen jalanjälki -ohjelman päällikkö Jussi Nikula.
`The Growth of Soy: Impacts and solutions´ -raportin mukaan Etelä-Amerikassa soijan tuotantoon on valjastettu Saksaa suurempi pinta-ala, 46 miljoonaa hehtaaria. Soijan viljelyalueita on raivattu joko luonnontilaisille alueille, tai soijan viljely on syrjäyttänyt muita maanviljelyksen tai laiduntamisen muotoja luonnontilaisilla alueilla. Soijan kasvanut tuotanto on monin paikoin tuhonnut ympäristöä ja kuluttanut maaperää.
Tuotantoeläinten rehussa käytettävän soijan nopeasti kasvanut kysyntä on pääsyy tärkeiden metsäalueiden, savannien ja ruohoisten tasankojen häviämiseen. Amazon, Cerrado, atlanttiset metsät ja Pohjois-Amerikan preeriat ovat hyvä esimerkki näistä alueista. Soijan viljely vaarantaa myös useita eläinlajeja, kuten jaguaarin, jättiläismuurahaiskarhun ja vyötiäisen.
WWF painottaa, että soijan viljelyn kielteisiä ympäristövaikutuksia voi vähentää. Koko soijan tuotantoketjun muuttaminen sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestäväksi vaatii kuitenkin päättäväisiä toimia valtioilta, rehun tuottajilta, jalostajilta ja kaupalta. Lisäksi tuotantoketjun muuttaminen vastuullisemmaksi vaatii tukea kuluttajilta ja rahoittajilta.
Raportin mukaan soijan tuotannon kestävyyttä voi parantaa muun muassa kehittämällä maankäytön suunnittelua, suojelemalla haavoittuvia ja arvokkaita alueita, ottamalla käyttöön vastuullisen tuotannon takaavia standardeja (esim. Round Table on Responsible Soy RTRS), parantamalla maatalouden käytäntöjä ja vähentämällä jätteiden syntyä.
Soijan käytön voi pitää kurissa
Suomalaiset voivat vähentää eläimille syötettävän rehusoijan käyttöä vähentämällä lihan osuutta ruokavaliossaan ja vähentämällä ruokajätteensä määrää.
Viime vuosikymmeninä soijan viljely on laajentunut enemmän kuin minkään muun viljelykasvin. WWF vaatii toimia kaikissa soijan arvoketjun osissa, jotta voidaan varmistaa, ettei soijan tuotanto vahingoita luontoa eikä ihmisiä. Vuonna 2012 tuotetusta 270 miljoonasta soijatonnista kolme neljäsosaa käytettiin eläinten rehuun. Siksi toimet lihaa ja eläinten rehua myyvissä yrityksissä ovat erityisen tärkeitä.
Suomessa käytössä olevasta soijasta vuonna 2012 arvioilta 25 prosenttia oli tuotettu vastuullisen tuotannon takaavien standardien mukaisesti (WWF Suomen soijaraportti 2013). WWF on haastanut suomalaiset lihaketjun toimijat sitoutumaan vain vastuullisen soijan käyttöön vuoden 2015 loppuun mennessä.
Suomalaisten lihaketjun toimijoiden mahdollisuudet hankkia vastuullista soijaa ovat parantuneet syksyllä Uudessakaupungissa käynnistyneen Finnproteinin soijajalostamon myötä. Finnprotein hankkii soijapavut suoraan etelä-amerikkalaisilta tuottajIlta ja valtaosa tämän hetken tuotannosta on sertifioitu. Finnprotein on sitoutunut soijapapuhankinnoissaan sataprosenttisesti vastuulliseen sertifiointiin vuoteen 2015 mennessä.
Soijan alkuperä esiin
”Sianlihan alkutuotannon läpinäkyvyys kuluttajan kannalta lisääntyy keväällä, kun uusi kansallinen lihatoimijoiden laatujärjestelmä Laatuvastuu tulee käyttöön. Lisääntynyt läpinäkyvyys on hyvin positiivista, mutta valitettavasti laatujärjestelmä ei tässä vaiheessa kerro vielä kuluttajalle, onko sika mahdollisesti syönyt soijaa, joka on kasvanut vastikään sademetsään raivatulla pellolla. Toivottavasti jatkossa tällainen elementti saadaan myös mukaan laatujärjestelmään”, sanoo Nikula.
Yhteys soijan ja eläinproteiinin kulutuksen välillä näkyy kaikkein havainnollisimmin kananlihan tuotannossa, joka on kasvanut 711 prosenttia vuosina 1967 – 2007. Tuoreen hollantilaisen tutkimuksen mukaan jokaista tuotettua kananlihakiloa kohden käytetään keskimäärin 575 grammaa soijaa.
Yli 90 prosenttia kaikesta maailman soijasta tuotetaan kuudessa maassa: Brasiliassa, Yhdysvalloissa, Argentiinassa, Kiinassa, Intiassa ja Paraguayssa. Myös Uruguayssa ja Boliviassa soijan tuotanto laajenee nopeasti.
TIEDOTETTA MUOKATTU 22.1.2014
Alkuperäisessä raportissa ja sitä koskeneessa tiedotteessa on ollut virhe. Raportissa kerrottiin virheellisesti, että soijanviljelyyn käytetty pinta-ala olisi kasvanut kymmenkertaiseksi vuodesta 1961, vaikka luku koski soijan tuotantoa.
Virheellinen tieto johtui soijan tuotannon ja viljelyyn tarvittavan pinta-alan lukujen sekaannuksesta. Soijan viljelyyn tarvittava pinta-ala on kasvanut 60-luvulta 4,4 kertaiseksi ja samassa ajassa soijan tuotanto on kasvanut kymmenkertaiseksi johtuen viljelymenetelmien kehittymisestä ja tehostumisesta (Masuda and Goldsmith, 2009).
Tieto on nyt korjattu myös raporttiin. Pahoittelemme virhettä.
Lisätiedot:
Ohjelmapäällikkö Jussi Nikula, ekologinen jalanjälki -ohjelma, WWF Suomi, puh. 040 5959002, jussi.nikula@wwf.fi
The Growth of Soy: Impacts and Solutions -raportti sekä valokuvia ja infografiikkaa löytyy täältä: http://assets.panda.org/downloads/wwf_soy_report_final_jan_10.pdf tai www.panda.org/growthofsoyreport