Lohiasetusta muutettava välittömästi luonnonlohikantojen pelastamiseksi
Pohjanlahden jokien luonnonlohikannat ovat nopeasti heikentyneet. Allekirjoittaneet maa- ja metsätalousministeriön kutsuman lohiryhmän jäsenet esittävät siksi, että:
– Suomi ottaa tämän vuoden lohenkalastuksessa käyttöön vuoden 1996 ns. Hemilän lohiasetuksen mukaiset kieltoalueet ja aikarajoitukset, jotka siirtävät lohenkalastuksen aloitusaikoja nykyistä myöhemmiksi,
– suomalaisten harjoittama Itämeren lohen ammattimainen merikalastus keskeytetään vuosiksi 2012-2017 ja tästä koituva ansionmenetys korvataan ammattikalastajille ja että
– Kemijoen terminaalialuetta pienennetään nykyisestään koskemaan vain alueita, joissa luonnonlohen määrä saaliissa on Itämeren kalastuskomission terminaalistrategian mukaisesti olematon.
Lohen kalastusta tulee säädellä kalakantojen kestävän käytön periaatteella luontaisen lisääntymisen ja eloonjäännin mukaan noudattaen nykyistä tiukemmin varovaisuusperiaatetta.
Lohiryhmän kokouksessa 24.3.2011 ministeri Anttila ilmoitti, että aikaa asetuksen muuttamiselle ei enää ole riittävästi. Asetusteksti on kuitenkin valmis ja se voidaan saattaa voimaan ennen kuin lohi alkaa vaelluksensa Itämeren pääaltaalta kutujokiinsa.
Perustelut
Lohenkalastus merellä kohdistuu valikoimattomasti kaikkien jokien lohiin eli on sekakantakalastusta. Tällainen pyynti on tuhoisaa erityisesti monille heikossa kunnossa oleville lohikannoille. Tällaisia heikkoja kantoja on mm. Simojoessa ja eräissä Ruotsin joissa. Ne eivät kestä käytännössä nykyisin lainkaan kalastusta.
Valtaosa (noin 90 %) Itämeren luonnonlohista syntyy Perämereen laskevissa joissa, jonne myös pääosa kudulle matkaavista lohista palaa Suomen kalastusvyöhykkeen kautta. Siksi Suomen kansalliset päätökset vaikuttavat ratkaisevasti Perämeren jokiin pääsevien emokalojen määriin. Tämä oli selvästi nähtävissä Simo- ja Tornionjoen, sekä muiden Perämeren jokien luonnonlohikantojen hyvästä kehityksestä asetuksen 258/1996 antamisen jälkeen.
Maa- ja metsätalousministeriön asettaman työryhmän välimietinnön (28.2.2011) mukaan vuoden 2011 kutukanta Torniojoella ei riitä tuottamaan Kansainvälisen merentutkimusneuvoston tavoitteen mukaista vaelluspoikasmäärää. Vuonna 2009 jokeen nousi noin 32 000 nousulohta, mutta vuoden 2010 arvioitu nousulohimäärä oli vain noin 17 000 lohta. Tornionjokea vastaava lohimäärien romahdus tapahtui vuonna 2010 myös muilla Pohjanlahden joilla sekä Suomen että Ruotsin puolella.
Kesän 2011 lohen vaellusta ennustavan mallin mukaan lohen nousu Perämeren jokiin saattaa olla epätavallisen myöhäinen, jolloin nykyisen lohiasetuksen mukainen rannikon kalastuksen aikasäätelyn lohikantoja suojeleva vaikutus on vielä tähänastistakin pienempi. Tällöin kalastuskuolevuus rannikolla kasvaa, vaikka pyynnin määrä pysyisi viime vuoden tasolla.
Kemijoen suulle on perustettu ns. terminaalialue, jolla on tarkoitus kalastaa yksinomaan alueelle istutettuja lohia. Vuonna 2010 tehdyn selvityksen perusteella terminaalialueen uloimmilla lohenkalastuspaikoilla enemmistö, yli 60 % saaliista on kuitenkin luonnonlohta, eikä Kemijoen istutuslohta, jonka pyyntiin alue on perustettu. Alueen itäisimmillä pyyntipaikoilla saaliissa oli 32 % luonnonlohia ja Kemijoessa Isohaaran padon alapuolellakin niiden osuus oli 16 %. Kansainvälisen Itämeren kalastuskomission vuonna 2002 hyväksymän terminaalialueiden kalastusstrategian mukaisesti viljeltyä lohta voidaan kalastaa ainoastaan sellaisilla terminaalialueilla, joissa luonnonlohen osuus on merkityksetön.
Syinä lohikantojen huonontuneeseen tilaan ovat kalastuksessa tapahtuneet muutokset, erityisesti pääaltaan pitkäsiimakalastuksen kasvu, Itämeren muutokset ja vaelluspoikasten korkea kuolleisuus merivaelluksen alkuvaiheessa. Suomi on kansallisilla päätöksillä kasvattanut 2000-luvulla luonnonlohiin kohdistuvaa rannikkopyyntiä. Muuhun meripyyntiin yhdistettynä se on lisännyt luonnonlohien merikuolevuutta niin, että Pohjanlahden jokien luonnonlohikannat ovat joutuneet kestämättömään tilaan.
Lohityöryhmän välimietinnön mukaan tilastoitu lohisaalis Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdessa kasvoi vuosien 2008 ja 2009 välillä avomerikalastuksessa 35 % ja rannikkokalastuksessa 25 %. Mikäli huomioidaan myös poisheitetty ja ilmoittamaton saalis, oli kasvu yli 40 %.
Huolestuttavan kehityksen korjaamiseksi tarvitaan nyt välittömiä toimenpiteitä. Ainoa tapa yrittää kääntää lohikantojen alamäkeä nopeasti on kalastuksen voimakas vähentäminen.
Lisätietoja:
Puheenjohtaja Kalervo Aska, Tornio-Muoniojokiseura, puh. 040 811 4063
Luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. 0400 153 133
Suojelujohtaja Jari Luukkonen, WWF Suomi, puh. 040 585 0020
Toiminnanjohtaja Ilkka Mäkelä, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, puh. 050 309 7204
Puheenjohtaja Ari Pajukoski, Suomen kalastusopaskilta, puh. 0400 336 134
Professori Hannu Lehtonen, Helsingin yliopisto, puh. 0400 850 437