Maistuisiko palonestoaineilla marinoitu miekkakala?
Välimeren miekkakaloista on löytynyt bromattuja palonestoaineita. PBDE-yhdisteet ovat pysyviä ja kertyviä palonestoaineita, joita käytetään muun muassa sähkölaitteissa ja sisustusmateriaaleissa. Tiedot käyvät ilmi WWF:n uudesta raportista. WWF:n selvitys on yksi osoitus siitä, miten nykyiset kemikaalisäädökset eivät estä haitallisia kemikaaleja kertymästä eläimiin ja ihmisiin.
Myös Itämerestä ja sen lajeista on eri tutkimuksissa löytynyt niin sanottuja uusia kemikaaleja, kuten perfluorattuja eli PFC-yhdisteitä.
WWF:n selvitys “Chemical Contamination in the Mediterranean: the case of swordfish” on tehty yhteistyössä Sienan yliopiston ympäristötieteen laitoksen kanssa. Selvityksessä testattiin 17 miekkakalanäytettä (Xiphias gladius) Italian rannikolta 28 keinotekoisen kemikaalin osalta. Etsittävät kemikaalit olivat organokloorisia yhdisteitä (DDT ja HCB), perfluorattuja yhdisteitä (PFOS ja PFOA, joita käytetään tarttumattomissa ja kosteutta hylkivissä pinnoitteissa) ja 19 erilaista PBDE-yhdistettä (polybromatut difyneelieetterit). Kaikki kolme kemikaaliryhmää ovat todistettavasti tai oletettavasti hormonitoimintaa häiritseviä ja ne on liitetty eläimillä neurologisiin, käyttäytymis- ja lisääntymisbiologisiin muutoksiin. Kaikista näytteistä löytyi organokloorisia yhdisteitä ja bromattuja palonestoaineita kaikista paitsi yhdestä. Perfluorattuja yhdisteitä ei näytteissä ollut.
PBDE-palonestoaineita pääsee ympäristöön kemikaalien ja kemikaaleja sisältävien tuotteiden valmistuksen yhteydessä, tuotteen elinkaaren aikana vapautumalla ja lopulta jätteenpolton yhteydessä tai kaatopaikalla.. Koska ne ovat huonosti haihtuvia ja vesiliukoisia, niitä pääsee ympäristöön vain hyvin pieniä määriä. Mutta koska ne toisaalta ovat erittäin pysyviä ja kertyviä, niitä löydetään ympäristöstä ja ihmisistä. Ne kertyvät rasvakudokseen, mistä syystä ihminen voi saada niitä rasvaisista kaloista ja esimerkiksi rintamaidosta. Ne ovat hormonihäiritsijäkemikaaleja ja niiden yhteisvaikutus PCB:n kanssa on synergistinen, toisin sanoen kummankin kemikaalin vaikutus on suurempi, jos ihminen on altistunut niistä molemmille kuin vain toiselle.
Silvano Focardi, tutkimuksesta vastaava tutkija Sienan yliopistosta korostaa, että nykyiset kemikaalien monitorointiohjelmat koskevat lähinnä vain vanhoja kemikaaleja kuten PCB-yhdisteitä. “Me emme tiedä lähes mitään uusien kemikaalien, kuten palonestoaineiden esiintymisestä ja vaikutuksesta Välimereen, sen lajeihin tai ekosysteemiin. Kemikaalien haitat tulevat yleensä esiin sattumalta ja liian myöhään. Selvää on, että jotain on mennyt pieleen, kun televisioidemme ja sohviemme palonestoaineet päätyvät miekkakaloihin. Siksi tarvitsemme EU:lle tiukkaa kemikaaliasetusta eli REACH:ia.”
Itämerelläkin uudet kemikaalit aiheuttavat huolta. “Päinvastoin kuin Välimerellä, Itämerellä on löytynyt nimenomaan perfluorattuja yhdisteitä*. Eniten PFC-yhdisteitä** mitattiin Tanskan ja Ruotsin Itämerialueen hylkeistä, Färsaarten pallopäävalaasta ja Suomen rannikon hauista Helsingin edustalta. “Myös nämä kemikaalit ovat niin sanottuja uusia kemikaaleja, joiden terveysvaikutuksia ei tunnettu, kun ne otettiin käyttöön ja yhä edelleen niistä tiedetään liian vähän. REACH:n on pistettävä piste tälle maailmanlaajuiselle kokeilulle, jonka uhreja me kaikki olemme”, sanoo Jari Luukkonen.
Koko raportti, “Chemical Contamination in the Mediterranean: the case of swordfish” (pdf-tiedosto, 1 Mt), on ladattavissa WWF Suomen verkkosivuilta. Tietoa bromatuista palonestoaineista on WWF:n verkkosivuilla.
Lisätietoja: WWF Suomi, suojelujohtaja Jari Luukkonen, 040 585 0020
*PFAS-tutkimusraportti: Perfluorinated Alkylated Substances (PFAS) in the Nordic Environment
**PFC-yhdisteet muodostavat laajan ryhmän kemikaaleja, joita on käytetty kulutus- ja teollisuushyödykkeiden valmistuksessa ja käsittelyissä aina 1950-luvulta lähtien. Niitä käytetään muun muassa kosteutta ja rasvaa hylkivissä ja tarttumattomissa pinnoitteissa. Lisää tietoa PFC-yhdisteistä on WWF:n verkkosivuilla.