Julkaistu

Merikotkan ja tuulivoiman törmäykset voidaan välttää

WWF laati kaavoittajille ohjeen merikotkan huomioon ottamisesta

WWF Suomi on laatinut ohjeen siitä, miten merikotkan esiintyminen tulee ottaa huomioon, kun suunnitellaan tuulivoimaloiden sijoituspaikkoja. Kaavoituksesta vastaavalle asuntoministeri Jan Vapaavuorelle tänään luovutettu ohje on tarkoitettu energiayhtiöiden, suunnittelijoiden, kaavoittajien ja ympäristöviranomaisten käyttöön.

WWF pitää tuulivoiman lisärakentamista myönteisenä asiana, mutta muistuttaa samalla, että tuulivoimaloiden sijoittamispäätökset pitää tehdä harkiten. Merikotka kuuluu niihin lintuihin, joita huonosti suunniteltu tuulivoimarakentaminen uhkaa. Hallituksen päätös uusiutuvan energian käytön lisäämisestä tuo mukanaan useita satoja tuulivoimalaitoksia maamme rannikoille ja saaristoon, jotka ovat myös merikotkan valtakuntaa.

”Tuulivoimaloiden rakentamista ja niiden lupaprosesseja halutaan nyt nopeuttaa. Hyvää asiaa ei kuitenkaan kannata pilata tinkimällä ympäristövaikutusten arvioinnista: kaikkien olennaisten asioiden selvittäminen etukäteen on joka tapauksessa nopeampaa kuin mahdollisten valitusten käsitteleminen jälkikäteen”, sanoi WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder, joka oli luovuttamassa ministeri Vapaavuorelle tuulivoimalaohjetta.

Ulkomailta on huolestuttavia esimerkkejä epäonnistuneesta tuulivoimalaitosten sijoittelusta. Norjan rannikolla Smölassa kuoli yhden tuulipuiston myllyjen siipiin liki 30 merikotkaa muutaman vuoden aikana ja suuri määrä pesäpaikkoja autioitui. Myös muualta maailmasta on näyttöä siitä, että erityisesti suuret petolinnut, jotka mielellään kaartelevat nousevissa ilmavirtauksissa, saattavat saada surmansa tuulivoimaloissa.

Nyt WWF on laatinut energiayhtiöiden, suunnittelijoiden, kaavoittajien ja ympäristöviranomaisten käyttöön ohjeen siitä, mitä asioita tulee selvittää merikotkan esiintymisestä, kun voimalaitosten sijoittamista suunnitellaan. Hyvällä suunnittelulla voidaan WWF:n mukaan välttää suurin osa törmäyksistä yli sadan metrin korkeudessa viuhuviin lapoihin.

Ohjeen tarkoituksena on antaa mahdollisimman hyvä asiantuntija-arvio siitä, miten lähelle merikotkan vakituisia pesäpaikkoja tuulivoimaa voidaan rakentaa sekä ohjeistaa kaavoittajia ja rakentajia menetelmistä, joilla muita, merikotkan kannalta arkaluonteisia kohteita voidaan paikallistaa. Niitä ovat etenkin pesivän merikotkaparin säännölliset saalistuskohteet ja lentoreitit niille.

Ohjeessa suositetaan muun muassa, ettei tuulivoimaa rakennettaisi lainkaan merikotkan merkittävimmille poikastuotantoalueille, joista isoina kokonaisuuksina erottuvat erityisesti osa Saaristomerta ja Merenkurkun alueelta Raippaluoto ja sen lähiympäristö.

Välttämällä pesien lähiympäristöjä, saalistuspaikkoja ja lentoreittejä voidaan WWF:n mukaan tuulivoiman riskejä merikotkalle vähentää ratkaisevasti. Ohjeen on laatinut WWF:n merikotkatyöryhmä, jossa toimivat maamme parhaat merikotkien asiantuntijat. Ohjetta on tarkoitus päivittää sitä mukaa, kun lisätietoa on saatavissa.

Uljas merikotka (Haliaeetus albicilla) on maamme suurin petolintu. WWF pelasti lajin Suomessa sukupuutolta 1970-luvulla. Kun WWF vuonna 1973 perusti merikotkatyöryhmän, Suomessa tunnettiin vain noin 35 pesivää merikotkaparia, jotka olivat ympäristömyrkkyjen takia melkein lisääntymiskyvyttömiä.

Merikotkatyöryhmän ensimmäisiä toimenpiteitä oli järjestää merikotkien talviruokinta rannikoilla ja saaristossa. Liha oli kotkalle puhtaampaa ruokaa kuin kalat ja vesilinnut, joita ne itse pyydystävät Itämereltä. Talviruokinta jatkui vuosina 1973–2000. Nyt merikotkakanta selviää jo ilman talviruokintaa eikä ruokintaa ole jatkettu enää kuin paikoin. Vuonna 2009 kuoriutui ennätykselliset 349 poikasta.

Lisätietoja:
Erikoissuunnittelija Jouko Högmander, Metsähallitus, WWF Suomen merikotkatyöryhmä (merikotka ja tuulivoima -ohje), puh. 0400 826 440

Akatemiatutkija Toni Laaksonen, Luonnontieteellinen keskusmuseo, WWF Suomen merikotkatyöryhmä (merikotka ja tuulivoima -ohje), p. (09) 1912 8664

Pääsihteeri Liisa Rohweder, WWF Suomi (WWF:n ilmasto- ja energiapolitiikka), p. 040 840 7461

Lisää tietoa:
Merikotka ja tuulivoima -ohje(pdf-tiedosto)
WWF:n merikotkan suojelutyö

Vuosi 2010 on YK:n kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden vuosi. WWF työskentelee sisukkaasti ja pitkäjänteisesti, jotta luonnon monimuotoisuuden jatkuva väheneminen voidaan pysäyttää, ja siten rakentaa tulevaisuus, jossa ihmiskunta elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Tavallisten ihmisten lahjoitukset mahdollistavat WWF:n työn. Erilaisia tukitapoja internetissä: www.wwf.fi/tue_toimi.

***Se hela pressmeddelandet på svenska nedan

Kollisioner med vindkraftverk kan undvikas
WWF drog upp riktlinjer för hur stadsplanerare kan beakta havsörnen

WWF Finland Suomi har skapat riktlinjer för hur havsörnens förekomst ska tas i beaktande, när placeringen av nya vindkraftverk planeras. Anvisningarna överräcktes i dag till bostadsminister Jan Vapaavuori som ansvarar för stadsplaneringen. Riktlinjerna kan utnyttjas av såväl energibolag, planerare, stadsplanerare som miljömyndigheter.

WWF anser att utbyggnaden av vindkraft i sig är positivt, men påminner om att placeringen av nya kraftverk bör genomgå en noggrann granskning. Havsörnen är en av de fågelarter som hotas av illa placerade kraftverk. Regeringens beslut om att öka andelen förnybar energi innebär flera hundra vindkraftverk längs med vår kust och skärgård, på områden där även havsörnen regerar.

”Man vill nu snabba upp byggandet av vindkraftverk och tillståndsprocesserna bakom dem. Det lönar sig ändå inte att förstöra en god sak genom att tumma på bedömningen av miljökonsekvenser: att ta reda på all relevant information på förhand är i vilket fall som helst snabbare än behandlingen av möjliga besvär i efterhand”, sade WWF Finlands generalsekreterare Liisa Rohweder, som deltog i mötet med minister Vapaavuori.

Exempel på misslyckade placeringar av vindkraftverk finns redan utomlands. Nästan 30 havsörnar dog och en stor mängd boplatser ödelades under ett knappt års tid på grund av en vindkraftspark i Smöla på den norska kusten. Även på andra håll i världen vittnas om att vindkraftverk kan leda till att särskilt stora rovfåglar, som gärna kretsar i uppåtstigande vindar, dör när de kolliderar med rotorbladen.

WWF:s anvisningar åt energibolag, planerare, stadsplanerare och miljömyndigheter omfattar vad som behöver utredas gällande havsörnens förekomst när placeringen av nya kraftverk planeras. Största delen av kollisionerna med snurrande rotorblad i över hundra meters höjd kan enligt WWF undvikas genom god planering.

Meningen med anvisningarna är att erbjuda ett så bra expertutlåtande som möjligt om hur nära havsörnens boplatser man kan bygga vindkraftverk samt att instruera stadsplanerare och entreprenörer om metoder för att lokalisera övriga för havsörnen viktiga områden. Känsliga områden, särskilt för häckande par, är jaktområden och flygrutter till dessa.

I anvisningarna rekommenderas bland annat, att vindkraftverk inte över huvudtaget byggs på de mest betydande ungproduktionsområdena. Enhetliga sådana områden är särskilt en del av Skärgårdshavet, Replot i Kvarken och närliggande områden.

Genom att undvika områden nära boplatser, jaktområden och flygrutter kan man enligt WWF avsevärt minska vindkraftens risker för havsörnar. Riktlinjerna har dragits upp av WWF:s havsörnsarbetsgrupp, i vars arbete några av vårt lands främsta havsörnsexperter deltar. Anvisningen uppdateras enligt behov allt eftersom ny information finns tillgänglig.

Havsörnen (Haliaeetus albicilla) är vår största rovfågel. WWF räddade arten från utrotning i Finland. När WWF år 1973 grundade havsörnsarbetsgruppen, kände man i Finland till enbart 35 häckande havsörnspar. Dessa var alla på grund av miljögifter nästan oförmögna att föröka sig.

En av de första åtgärderna för havsörnsarbetsgruppen var att arrangera havsörnarnas vintermatning på kusten och i skärgården. Kött var renare föda för havsörnen än fisken och vattenfåglarna, som är havsörnens vanligaste föda. Vintermatningen pågick under åren 1973–2000. I dag klarar sig havsörnsbeståndet utan vintermatning och därför sätter man ut mat bara på vissa ställen. År 2009 föddes ett rekordantal på 349 ungar.

Tilläggsinformation:
Specialplanerare Jouko Högmander, Forststyrelsen, WWF Finlands havsörnsarbetsgrupp (havsörnar och vindkraft -anvisningen), tfn 0400 826440

Akademiforskare Toni Laaksonen, Naturhistoriska centralmuseet, WWF Finlands havsörnsarbetsgrupp (havsörnar och vindkraft -anvisningen), tfn 091912 8664

Generalsekreterare Liisa Rohweder, WWF Finland (WWF:s klimat- och energipolitik), tfn 040 840 7461

Mera information:
Havsörnen och vindkraft -anvisningarna (pdf)

WWF:s havsörnsarbete (på finska)

År 2010 är FN:s internationella biodiversitetsår. WWF arbetar ihärdigt och långsiktigt för att hindra minskningen av naturens mångfald, och på det viset skapa en framtid där mänskligheten lever i samklang med naturen. Donationer från vanliga människor gör WWF:s arbete möjligt. Stödformer på internet: www.wwf.fi/tue_toimi.