Merikotkat saivat nimet Eetu, Cilla, Aava ja Johannes
WWF:n satelliittilähettimillä varustetuille merikotkan poikasille annettiin nimet Eetu, Cilla, Aava ja Johannes. Kolme merikotkaa sai nimensä WWF Suomen Facebook-sivustolle annetuista nimiehdotuksista, joista lopullisen valinnan teki WWF:n merikotkatyöryhmä. Lisäksi työryhmä antoi neljännelle poikaselle nimen Johannes.
Kaikkia WWF:n satelliittilähettimillä varustettuja merikotkia voi seurata Luonnontieteellisen keskusmuseon Internet-sivuilla.
”Merikotkia on nyt laajasti liikkeellä varsinaisten pesintäpaikkojen ulkopuolella, niin vanhoja kuin nuoriakin lintuja. Merikotkista kiinnostuneiden kannattaa pitää silmät tarkkoina ”, kertoo merikotkatyöryhmän sihteeri Ismo Nuuja.
Merikotkan poikasista Eetu kuoriutui Uudenkaupungin saaristossa. Nimeä ehdotti Satu Metsola, ja se on johdettu merikotkan tieteellisestä nimestä Haliaeetus albicilla. Eetun pesä valittiin tutkimukseen, koska se sijaitsee eteläisellä Selkämerellä. Alue on tärkeää kotkien pesimäaluetta, ja josta kulkee kotkien muuttoreitti. Uudenkaupungin saariston tuuliolot suosivat myös tuulivoimaloiden rakentamista.
Cilla-nimi annettiin Kemiönsaaren länsireunalla, Gullkronan selän tuntumassa sijaitsevassa pesässä kasvaneelle naaraspoikaselle. Satu Metsola ehdotti myös nimeä Cilla, ja se on Eetun tapaan johdettu merikotkan tieteellisestä nimestä Haliaeetus albicilla. Cilla-merikotkan pesä valittiin tutkimukseen, koska Kemiönsaari on tuulivoiman kehittämisen edelläkävijöitä. Siellä on jo toiminnassa kolme tuulivoimalaa Högsåran saarella ja useita kymmeniä on suunnitteilla pääsaarelle.
Aava-nimi annettiin merikotkan naaraspoikaselle, joka kuoriutui Mustasaaren Raippaluodossa. Nimeä ehdottivat WWF:n Facebook-sivustolla Sinikka Junno, Pia Harju ja Elina Kuusisto. Aavan seurannan toivotaan täydentävän kesästä 2009 lähtien seurattujen neljän merikotkan tuottamaa aineistoa Vallgrundin tuulivoimasuunnitelman toteutuessaan aiheuttamista potentiaalisista riskeistä alueen tiheälle kotkakannalle.
Ahvenanmaalla Sottungan kunnassa kuoriutunut poikanen sai nimekseen Johannes ahvenanmaalaisen taidemaalari Johannes Snellmanin mukaan. Snellman oli aktiivinen ornitologi, joka rengasti Suomen ensimmäiset merikotkan poikaset vuonna 1917 Getassa ja perusti Signilskärin lintuaseman vuonna 1927. Johannes-merikotkan pesä valittiin mukaan tutkimukseen, koska näin tarjoutui tilaisuus saada aineistoa Sottungassa sijaitsevan Kasbergetin tuulivoimalaitoksen mahdollisista vaikutuksista Johanneksen liikkeisiin.
Huonosti suunniteltu tuulivoimarakentaminen on yksi merikotkaa uhkaavista vaaroista. Satelliittitekniikan avulla merikotkien liikkeitä pystytään seuraamaan koko Itämeren alueella ja saamaan näin selville, kuinka hyvin ne pystyvät väistelemään tuulivoimaloita myös muualla kuin Suomessa.
Seuraa merikotkia Luonnontieteellisen keskusmuseon Internet-sivuilla
Lisätietoja:
Merikotkatyöryhmän sihteeri, Ismo Nuuja, puh. 0400 876 469
Nimikilpailua koskevat kysymykset Antti Haavistolle, WWF, puh. 09 77401040