Julkaistu

Miekkavalaat ovat arktisten alueiden myrkkypommeja

Arktisten alueiden nisäkkäistä miekkavalaiden elimistössä on eniten kemikaaleja. Tämä käy ilmi näytteistä, joita on otettu miekkavalaista Norjan rannikolla. Tutkimustulokset ovat ajankohtaisia, sillä 13. joulukuuta Euroopan unionin kilpailuasioista vastaavat ministerit äänestävät EU:n kemikaaliasetuksesta, REACHistä.

Näytteet miekkavalaista otetaan ampumalla
näytteenottoneula miekkavalaaseen. Näytteen-
otto ei vahingoita eläimiä.
Kuva:WWF/Ronni Frimann/Zine.No
Aiempien tutkimusten mukaan arktisten alueiden myrkyllisimmän eläimen kyseenalainen titteli kuului jääkarhulle. Uuden tutkimuksen mukaan miekkavalaiden PCB, torjunta-aine ja palonestoainepitoisuudet ovat kuitenkin korkeammat kuin muilla tutkituilla arktisten alueiden nisäkkäillä.

Tulokset perustuvat näytteisiin, joita on otettu miekkavalaiden rasvakudoksesta Norjan Tysfjordissa Norjan arktisilla alueilla. Norjan arktisten alueiden tutkimuslaitoksen (Norwegian Polar Institute) eli NPI:n toteuttaman laajan tutkimuksen tuloksia annetaan nyt ensimmäistä kertaa julkisuuteen.

Tohtori Hans Wolkers NPI:sta toteaa: "Miekkavalaita voi pitää meriympäristön terveydentilan indikaattoreina. Niiden korkeat kemikaalipitoisuudet ovat erittäin huolestuttavia. Ne osoittavat selkeästi, että arktiset merialueet eivät ole niin puhtaita kuin niiden pitäisi olla. Tämä vaikuttaa kielteisesti erityisesti ravintoketjun huipulla oleviin lajeihin."

Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.
WWF on rahoittanut tänä syksynä tohtori Wolkersin uutta tutkimusta, jonka tavoitteena on edelleen selvittää vaarallisten kemikaalien pitoisuuksia miekkavalaissa. Tutkimuksessa selvitetään erityisesti decaBDE-nimisen palonestoaineen pitoisuuksia. Tämän uuden tutkimuksen tuloksia odotetaan ensi vuonna.

WWF pitää korkeita palonestoainepitoisuuksia erityisen huolestuttavana asiana, sillä toisin kuin esimerkiksi PCB:tä, vaarallisimpia palonestoaineita ei ole kielletty. Ne voivat vaikuttaa eläinten hermojärjestelmään, käyttäytymiseen ja lisääntymiseen.

"Miekkavalaiden kemikaalipitoisuuksia koskeva tutkimus osoittaa, että arktiset alueet imevät itseensä myrkkyjä ja vahingoittavat luonnonvaraisia eläimiä, joita uhkaavat myös monet muut tekijät kuten ilmastonmuutos. EU:n kilpailuministerien tulee huomisessa kokouksessaan ottaa tiukka linja REACH:n suhteen ja vaatia kemikaalien rekisteröintiä, niin että vaarallisimmat kemikaalit tunnistetaan ja voidaan poistaa käytöstä", sanoo WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen. "DecaBDE on sama palonestoaine, jota suomalaistytöllä oli suuria määriä veressään – huomattavasti enemmän kuin kellään muulla perheiden kemikaalipitoisuuksia koskevassa WWF:n selvityksessä. Samat kemikaalit vahingoittavat ihmisiä ja luontoa."

Myös Norjan ympäristöministeri Helen Bjornoy on kommentoinut tutkimustuloksia huolestuneena:
"Miekkavalaiden korkea kemikaalipitoisuus on osoitus siitä, mitä tapahtuu kun kemikaalien käyttö ei ole kestävällä pohjalla. Kemikaalit ovat yksi suurimpia globaaleja ympäristöuhkia. EU:n kilpailuasioista vastaavilla ministereillä on nyt tilaisuus tiukentaa kemikaalisäädöksiä niin, että vaaralliset kemikaalit saadaan pois käytöstä. Kehotan heitä hyödyntämään tätä tilaisuutta."

Lisää tietoa miekkavalaista ja kemikaaleista:

  • Kuva: WWF/Ronni Frimann/Zine.No
    Norjalaisten miekkavalaiden rasvakerroksesta aiemmin, mm. marraskuussa 2002 otetuista näytteistä löytyi PBDE-ryhmään kuuluvaa 2,2'4,4'-tetrabromattua difenyylieetteriä eli PBDE 47:ää. PBDE 47 on pysyvä ja biokertyvä kemikaali. Näytteiden mukaan miekkavalaiden elimistössä oli myös korkeat PCB153:n, toksafeenin, klordaanin ja DDE:n pitoisuudet.
  • NPI:n sekä myös kanadalaistutkijoiden tekemät tutkimukset osoittavat, että miekkavalailla on monista kemikaaleista korkeammat pitoisuudet kuin muilla nisäkkäillä, kuten kirjohylkeillä, Svalbardin alueen jääkarhuilla tai Svalbardin ja St.Lawrencen lahden maitovalailla.
  • WWF rahoittaa NPI:n uutta tutkimusta, jossa analysoidaan miekkavalaista marraskuussa 2005 otettujen näytteiden decaBDE-palonestoainepitoisuuksia. Tulokset julkaistaan vuonna 2006.
  • PBDE-palonestoaineet (polybromatut difenyylieetterit) ovat kemialliselta rakenteeltaan PCB:n kaltaisia. Viime vuosina sekä ihmisten että luonnonvaraisten eläinten elimistöjen palonestoainepitoisuudet ovat nousseet huimasti. PBDE-palonestoaineita käytetään sähkölaitteissa, rakennusmateriaaleissa, polyuretaanissa, kodintekstiileissä ja huonekaluissa. Ne ovat pysyviä ja biokertyviä, ja monet niistä ovat hormonihäiritsijöitä.
  • Hiirillä tehdyt tutkimukset ovat yhdistäneet sikiöaikaisen altistuksen PBDE 47:lle – kemikaalille jota miekkavalaista on löytynyt aiemmissa tutkimuksissa - pysyviin käyttäytymismuutoksiin.
  • DecaBDE, jonka pitoisuuksia testataan uusissa tutkimuksissa, voi hajota luonnossa ja elimistössä vielä vaarallisemmiksi okta- ja pentaBDE:ksi. DecaBDE:llä on synergistinen vaikutus PCB:n kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että kielteinen vaikutus on suurempi, jos ympäristö tai ihminen altistuu molemmille kemikaaleille yhtä aikaa kuin vain toiselle erikseen.
  • Arktisten alueiden lajeilla, kuten jääkarhuilla, hylkeillä ja valailla on paksu rasvakerros suojana kylmyyttä vastaan. Koska nämä eläimet ovat pitkäikäisiä ja koska monet kemikaalit kertyvät rasvakudokseen, nämä arktiset nisäkkäät ovat erittäin haavoittuvia kemikaalien vaikutuksille. Nämä eläimet käyttävät rasvakudostaan hyödykseen talviunien ja imetyksen aikana, jolloin kemikaalit rikastuvat veressä, sisäelimissä ja jäljellä olevassa rasvakudoksessa. Poikaset joutuvat alttiiksi kemikaaleille imetyksen kautta kehitysvaiheeltaan herkässä iässä. Kemikaalit myös biorikastuvat ravintoketjussa, jolloin ravintoketjun huipulla olevilla lajeilla on korkeimmat kemikaalipitoisuudet.
  • Arktisista lajeista löytyneet kemikaalipitoisuudet ovat osoitus siitä, kuinka pitkiä matkoja kemikaalit voivat siirtyä luonnossa ilmateitse, vesistöjä pitkin ja ravintoketjussa lajista toiseen. Arktisten alueiden pitkä talvikausi ja kylmä sää estävät kemikaalien hajoamista Arktisilla alueilla.
  • Arktisten alueiden lajien kemikaalipitoisuuksien vertailu ei anna täyttä kuvaa tilanteesta, sillä kaikkien lajien elimistön kemikaalipitoisuuksia ei ole testattu. Eräitä lajeja on testattu enemmän ja erityisesti tietyillä alueilla. Suurin osa testeistä on tehty myöskin vain muutamien kemikaalien osalta.

Lisätietoja:

Suojelujohtaja Jari Luukkonen, WWF Suomi, 040 585 0020; Sähköposti on muotoa etunimi dot sukunimi at wwf dot fi. Tiedottaja Julian Woolford, WWF:n Arktinen ohjelma, +47 93 00 64 47. Sähköposti on muotoa etunimen_ensimmäinen_kirjain_sukunimi at wwf dot no.