Myrskyn kaatamia puita kannattaa jättää metsään
Syksyn aikana Suomen halki on pyyhkinyt useita myrskyjä, joissa puita on kaatunut runsaasti. Kaatuneet puut ovat arvokkaita elinpaikkoja tuhansille lahopuussa viihtyville metsälajeille, joten niitä kannattaa jättää mahdollisuuksien mukaan metsiin luonnon monimuotoisuutta rikastuttamaan. Metsän tarjoaminen METSO-ohjelmaan on hyvä ratkaisu, jos järeitä puita on kaatunut runsaasti.
Myrskytuhoista voi tulla maanomistajille taloudellisia menetyksiä, mutta toisaalta puiden korjaaminen metsästä voi myös aiheuttaa kalliita kustannuksia. Jos puita on kaatunut runsaasti, metsää kannattaa tarjota metsien monimuotoisuuden METSO-ohjelmaan. Valtio maksaa markkinoiden mukaisen täyden taloudellisen korvauksen puuston arvosta, ja pysyvästä suojelusopimuksesta saatava tulo on lisäksi verovapaata.
Metsän voi joko säilyttää omassa omistuksessaan tai myydä valtiolle, jolloin korvaus maksetaan myös maapohjasta. METSO-ohjelmaa toteuttavat ELY-keskukset ja Metsäkeskus.
Kaatuneiden puiden jättäminen metsään edistää luonnon monimuotoisuutta ja tarjoaa elinympäristöjä lukuisille lajeille.
”Neljännes metsälajeistamme elää lahopuun varassa, ja sadat lajit ovat uhanalaisia lahopuun liian vähäisen määrän takia. Lahopuun korvaamaton rooli metsäluonnossa ja tarve sen lisäämiseen on määritetty monissa valtakunnallisissa ohjelmissa ja strategioissa”, kertoo WWF Suomen metsäasiantuntija Panu Kunttu.
Eteläisen Suomen metsissä lahopuuta on keskimäärin vain kolme kuutiota hehtaarilla, kun taas luonnonmetsissä määrä on 20–120 kuutiota hehtaaria kohti. Tutkimuksissa on todettu, että monet uhanalaiset lajit tarvitsevat esiintyäkseen vähintään 20 kuutiota järeää lahopuuta hehtaarilla.
Lahopuita kannattaa jättää niin mökkitonttien metsiin kuin laajemmille metsäalueille. Tämä myös rikastuttaa metsien näkymiä, jotka hoidetuissa talousmetsissä ovat muuten hyvin yksipuolisia. Lahopuulle löytyy kaikkialla asukkaita: sieniä, kovakuoriaisia, pistiäisiä, sammalia, jäkäliä ja lintuja. Esimerkiksi korea rusokääpä (kuvassa) tai silkinhohtoisesti kiiltelevä ruostekääpä ovat harvinaiseksi käyneitä lahopuun lajeja, jotka hyötyvät jo yksittäisistä sopivista järeistä kuusen rungoista.
Voimassaolevan metsätuholain mukaan kuolleita puita ei tarvitse korjata pois, jos niitä on alle 10 prosenttia puuston runkoluvusta tai alle 20 rungon ryhmä. Laissa kuitenkin todetaan, että jos puiden korjuu muodostuu kustannuksiltaan tai muutoin kohtuuttomaksi, ei maanomistaja ole velvollinen toimenpiteitä suorittamaan. Metsäluonnon kannalta huonoin ratkaisu on, jos tuulenkaatojen korjaamisen yhteydessä myös ympärillä kasvava metsä päätehakataan.
Lisätietoja:
Metsäasiantuntija Panu Kunttu, WWF Suomi, 050 305 5086, panu.kunttu@wwf.fi