Julkaistu

Natura 2000 -verkosto ei suojele riittävästi meriluontoa

Natura 2000 -verkoston mereiset suojelualueet eivät suojele riittävästi Itämeren vedenalaista luontoa ihmistoiminnan vaikutuksilta. Tämä ilmenee WWF:n ja Suomen ympäristökeskus SYKEn tekemästä tuoreesta selvityksestä, joka tehtiin osana yhdeksän maan BALANCE -tutkimushanketta. EU:n tuella tehdyssä BALANCE-hankkeessa tutkittiin Itämeren mereisten luontotyyppien suojelutasoa käyttäen hankkeessa tuotettuja vedenalaisia maisemakarttoja.

WWF Suomi & Suomen ympäristökeskus SYKE tiedottavat

Osa vedenalaisista maisemista on määrittelyiltään melko samankaltaisia kuin EU:n luontodirektiivin luontotyypit. Luontodirektiivin mukaan Natura 2000 -verkoston tulee suojella 20 % direktiivin määrittelemien luontotyyppien pinta-alasta. Mereisiä luontotyyppejä ovat muun muassa riutat, jokisuistot ja vedenalaiset hiekkasärkät. Nyt tehty arvio Itämeren Natura-verkostosta osoittaa, että mm. riuttojen ja hiekkasärkkien suojelu ei ole saavuttanut direktiivin edellyttämää suojelun tasoa.

Jotta Natura 2000 -verkosto saavuttaisi meriluonnon suojelulle asetetut tavoitteet, sen tulee olla maantieteellisesti kattava. Arvion mukaan yksi syy Natura 2000 -verkoston huonoon kattavuuteen on suojelualueiden rajoittuminen pelkästään rannikon läheisyyteen. Esimerkiksi Suomella ei ole tällä hetkellä yhtään Natura 2000 -aluetta talousvyöhykkeellä. Suomessa selvitetäänkin parhaillaan tarvetta perustaa Natura-alueita talousvyöhykkeelle. Talousvyöhykkeiden hyödyntämisen vastapainona Itämeren EU-jäsenvaltioilla on velvollisuus lisätä näiden alueiden suojelua.

Selvityksen mukaan nykyiset suojelualueet ovat useiden mereisten lajien kantojen ylläpidon kannalta liian pieniä ja kaukana toisistaan, vaikka suojelualueverkoston tulisi turvata lajien liikkuminen suojelualueiden välillä. Monet vedenpinnan alla elävät lajit liikkuvat elinympäristöstä toiseen joko aktiivisesti uimalla tai passiivisesti ajelehtimalla, joten merivirtojen vaikutus suojelualueiden välisessä kytkeytyneisyydessä on tärkeä.

Selvitys osoittaa, että suojelualueverkosto on melko hyvin kytkeytynyt, jos sitä tarkastellaan niiden lajien näkökulmasta, jotka leviävät uusille alueille ajelehtimalla useita viikkoja meressä. Sen sijaan lajit, jotka leviävät vain pienillä alueilla, eivät saa tukea nykyisestä Natura 2000 -verkostosta. Jotta Itämerelle tärkeitä lajeja kuten rakkolevää voidaan suojella, verkostoon tulee lisätä suurempia yhtenäisiä alueita, jotka on sijoiteltu tukemaan muuta verkostoa.

Lisätietoja:
BALANCE-hanke: www.balance-eu.org
tutkija Henna Piekäinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, gsm 040 767 9488
meribiologi Samuli Korpinen, WWF, gsm 050 521 1300