Julkaistu

Perättömät myytit estävät tuulivoiman lisäämisen Suomessa

Tuulivoiman lisäämistä Suomessa estää neljä perätöntä myyttiä: tuulivoima on vain pienimuotoista puuhastelua, tuulivoiman lisääminen maksaa liikaa, sen sähköverkkoon integrointi on hankalaa ja kallista, ja tuulivoima vaarantaa luontoarvoja. Todellinen pullonkaula tuulivoiman lisäämiselle on tuuliatlaksen eli tuuliolosuhdekartoituksen puuttuminen.

Myytti 1: Tuulivoima on pienimuotoista puuhastelua

Tuulivoimaa ei voida pitää energiantuotannon marginaali-ilmiönä, sillä Euroopassa tuulivoimalla tuotetun sähkön määrä on nyt vuositasolla samaa luokkaa kuin koko Suomen sähkön kulutus. WWF:n Virtaa tulevaisuuteen -mallin mukaan tuulivoimalla voitaisiin vuonna 2020 tuottaa Suomessa yli 8 terawattituntia, mikä olisi lähes 10 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta. Valitettavasti Suomessa tuulivoiman kasvuennuste on nykytoimin vain 5 prosenttia, kun se Euroopassa on 25 prosenttia.

Myytti 2: Tuulivoima on kallista

Tuulivoiman tuotantokustannukset ovat samaa luokkaa kuin muunkin sähköntuotannon, sillä ne ovat sähkön hintaodotuksen mukaisten tukkumarkkinahintojen tasoa eli noin 42-45 euroa megawattitunnilta. Tuulivoimalan ainoat kustannukset investointikulujen lisäksi ovat ylläpitokuluja, sillä tuulivoiman polttoaine – tuuli - on ilmaista. Alkuvaiheen investointikulujen tasoittamiseksi pitkälle aikavälille tuulivoiman lisäämistä on ohjattava markkinavetoisilla ohjauskeinoilla kuten investointitakuujärjestelmällä ja demonstraatiohankkeilla.

Myös Suomen tuuliatlaksen eli tuuliolosuhdekartan päivittämisellä voidaan tuulivoiman tuotantokustannuksia alentaa: kustannukset ovat sitä alemmat, mitä paremmat tuuliolosuhteet voimalapaikalla on. Varsinkin maa-alueilla tuuliolosuhteita ei kuitenkaan tunneta, mikä on ongelma, etenkin kun myös rakentaminen maa-alueille on merialueille rakentamista edullisempaa. WWF edellyttääkin seuraavan hallituksen huolehtivan tuuliatlaksen teettämisestä. Kustannus on 1,5 – 3 miljoonaa euroa.

Myytti 3: Tuulivoiman integrointi sähköverkkoon aiheuttaa ongelmia ja tulee siksi kalliiksi.

Tuulivoiman intergroinnista sähköverkkoon syntyy kustannuksia, sillä tuulivoiman tuotanto vaihtelee tuulitilanteen mukaan. Integrointi merkitsisi kuitenkin enintään 10 % korotusta tuulisähkön kustannuksiin, jos tuulivoiman osuus kasvaisi mutta pysyisi alle 20 prosentin sähkön kokonaistuotannosta. Tästä on näyttöä käytännössä esimerkiksi Tanskasta, Pohjois-Saksasta ja Pohjois-Espanjasta. On myös huomattava, että vaihtelu tasoittuu, kun tuulivoimaa tuotetaan useissa tuulivoimapuistoissa, koska tuulisuusolot eri puolella Suomea ovat samanaikaisesti erilaisia.

Myytti 4: Tuulivoima pilaa luonto- ja maisema-arvoja merialueilla

WWF:n mukaan tuulivoimaa voidaan lisätä merialueille luontoarvoja vaarantamatta, kun tuulivoimalat sijoitetaan pääasiallisesti yli viisi metriä syville matalikkoalueille. Tämä käy ilmi WWF:n tänään julkaisemasta kannanotosta, joka koskee tuulivoiman lisäämisen ekologisia reunaehtoja. Erityisesti ulkosaaristossa matalikot ovat erittäin tärkeitä pienympäristöjä, joilla on merkitystä vedenalaisen luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemin toiminnalle. Modernin tuulivoimalan maisema- ja virkistyshaitat ovat niin ikään pienentyneet. Tuulimyllyt ovat hiljaisempia, ja voimalan sijoituspaikan valinnalla voidaan maisemahaittaa pienentää.

"Tuulivoiman lisäämisen kustannukset ovat oikein toteutettuna kohtuullisia, toisin kuin usein pelotellaan. On myös muistettava se hyöty, mikä saadaan työllisyydelle ja viennille siitä, että meillä olisi toimivat tuulivoiman kotimarkkinat. Mahdolliset luontohaitat on myös suhteutettava fossiilisten polttoaineiden ja ydinvoimaloiden haittoihin ja riskeihin. Maisemahaittoja voi puolestaan verrata kännykkämastoihin, joita ensin kauhisteltiin, mutta joihin on totuttu", sanoo WWF:n ilmastoasioista vastaava projektipäällikkö Eeva Härmä.

Lisätietoja:

Projektipäällikkö Eeva Härmä, 0400 982 348 (tuulivoiman potentiaalit ja kustannukset); meribiologi Samuli Korpinen, 50 5211300 (tuulivoiman vaikutukset meriluontoon)

Taustatietoja toimittajille:

1) Suomen rannikon merialueille kaavoitetusta tuulivoimakapasiteetista olisi mahdollista hyödyntää jopa kaksi kolmasosaa ekologisesti kestävästi. Tämä tarkoittaa yli 2 000 tuulimyllyä, jotka voisivat tuottaa yli 18 TWh sähköä vuodessa. Vastaavaa arviota ei voi esittää maa-alueille, koska Suomesta puuttuu päivitetty tuuliolosuhdekartta. Suomen nykyinen tuuliatlas soveltuu käytettäväksi tuotantopotentiaalin kartoittamiseen ainoastaan lähellä rantaviivaa ja vain 30–40 metrin korkeudelle.

Vuoteen 2020 mennessä WWF arvioi, että tuulivoimakapasiteettia voidaan lisätä kustannustehokkaasti niin, että tuotantomäärä on 8 TWh. Tietoa tuulivoiman kustannuksista ja tuotantopotentiaalista on myös WWF:n Virtaa tulevaisuuteen -energiamallissa.

2) Investointitakuujärjestelmän piirissä olevalle sähkölle maksetaan sen markkinahinnan päälle tietyn rajallisen ajan sen pohjalta laskettava lisähinta, joka peritään kuluttajalta. Tämä voisi esimerkiksi kerrostaloasunnossa asuvalle kuluttajalle merkitä vuosittain noin kahden euron korotusta sähkölaskuun. Demonstraatiohankkeessa tiettyä teknologiaa, esimerkiksi tuulivoimaa, testataan todellisissa oloissa riittävällä laajuudella. Demonstraatiopuistojen kustannus on noin 15 miljoonaa euroa neljän vuoden ajan / vuosi eli alle 4 euroa per veronmaksaja vuodessa. Molemmat ohjauskeinot rasittavat valtiota vain vähän.

3) WWF:n esitys WWF Suomen kanta tuulivoimasta Suomessa (160 kt), jossa esitellään tarkemmin tuulivoiman rakentamisen reunaehdot, on ladattavissa internetistä. Kannanotto käsittelee muun muassa tuulivoiman vaikutuksia merikotkaan, hylkeisiin ja kala- ja lintukantoihin.