Pohjois-Suomen suojeluneuvotteluja olisi pitänyt jatkaa sovitulla tavalla
Metsähallitus ilmoitti yllättäen maanantaina 13.6.2005, että se lopettaa Suomen luonnonsuojeluliiton ja WWF Suomen kanssa yli kahden vuoden ajan käydyn dialogiprosessin Pohjois-Suomen (poislukien Ylä-Lappi) ja Kainuun vanhojen metsien suojelusta. Prosessia oli tarkoitus jatkaa, ja se piti saattaa päätökseen tämän vuoden aikana. WWF on edelleen valmis jatkamaan dialogiprosessia.
WWF on pettynyt tapaan, jolla dialogiprosessi Metsähallituksen yksipuolisella päätöksellä päättyi. Tällaisesta ratkaisusta olisi ehdottomasti pitänyt keskustella etukäteen, jotta se olisi voitu välttää. WWF ei voi hyväksyä Metsähallituksen menettelyä eikä pidä sitä korrektina neuvottelumenettelynä.
WWF katsoo, että dialogiprosessi sujui asiallisesti edellä mainittuun Metsähallituksen lopettamispäätökseen asti. Dialogiprosessi oli konkreettinen osoitus siitä, että vaikeita luonnonsuojeluongelmia voidaan ratkaista eri osapuolten kesken neuvotteluteitse, mikäli siihen on aitoa tahtoa.
Lopettamispäätöksen yhteydessä Metsähallitus ilmoitti siirtävänsä pysyvästi hakkuiden ulkopuolelle kaikki ne arvokkaat vanhan metsän kohteet, joista dialogiprosessissa oli löytynyt alustava yhteinen näkemys, käsittäen yhteensä noin 35 000 hehtaaria metsämaata. WWF iloitsee tästä saavutuksesta ja pitää sitä merkittävänä täydennyksenä Pohjois-Suomen ja Kainuun varsinaisille vanhan metsän suojelualueille.
Lisäksi Metsähallitus ilmoitti siirtävänsä pysyvästi hakkuiden ulkopuolelle 20 000 hehtaaria muita luonnonsuojelullisesti arvokkaita vanhoja metsiä. Tässä vaiheessa on epäselvää, mitä tämä päätös käytännössä tarkoittaa metsän tasolla. Siksi WWF muodostaa kantansa Metsähallituksen suojelupäätöksen tähän osaan siinä vaiheessa, kun kohteet on siirretty selkeille kartoille. WWF on valmis keskustelemaan osallistumisesta tähän työhön.
WWF:n omat esitykset dialogiprosessissa hakkuiden ulkopuolelle jätettävistä alueista olivat jonkin verran laajemmat kuin Metsähallituksen suojelupäätös. Siten on selvää, että Metsähallituksen päätös ei kata kaikkia WWF:n arvokkaina pitämiä vanhoja metsiä. Dialogiprosessia jatkamalla olisi ollut mahdollista saavuttaa yhteinen näkemys koko käsiteltävästä aluekokonaisuudesta, mikä oli neuvottelujen alkuperäinen tarkoitus.
Lopettamispäätöksen yhteydessä Metsähallitus ilmoitti olevansa valmis jatkamaan ratkaisemattomiksi jääneiden kohteiden käsittelyä luonnonvarasuunnitteluprosesseissa. Luonnonvarasuunnittelussa ei kuitenkaan ole käytössä dialogiprosessin kaltaista työskentelytapaa, jossa monipuolisen luontotiedon ja metsän rakennepiirteiden yksityiskohtaisella tarkastelulla tehtäisiin päätöksiä suojeltavista kohteista.
Dialogiprosessin taustaa
Valtioneuvoston päätöksessä Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelusta (1996) osa arvokkaiksi todetuista metsistä jäi varsinaisen suojeluohjelman ulkopuolelle. Niiden luontoarvot piti turvata Metsähallituksen alue-ekologisen suunnittelun kautta. WWF ja eräät muut tahot jättivät päätökseen eriävän mielipiteen, koska tuolloin ei ollut näyttöä siitä, että alue-ekologisella suunnittelulla voitaisiin riittävällä tavalla turvata arvokkaiden vanhojen metsien luontoarvojen säilyminen. Käytäntö myös osoitti, että osa arvokkaista kohteista joutui hakkuiden piiriin.
Joulukuussa 2002 Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF Suomi esittivät Metsähallitukselle, että käynnistettäisiin neuvotteluprosessi, jonka tavoitteena olisi parantaa Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelua täydentämällä Metsähallituksen alue-ekologisten suunnitelmien maankäyttöratkaisuja siirtämällä yhteisesti arvokkaiksi todettuja vanhoja metsiä Metsähallituksen päätöksellä pysyvästi hakkuiden ulkopuolelle.
Suomen luonnonsuojeluliiton ja WWF Suomen aloite johti lopulta dialogiprosessin käynnistämiseen keväällä 2003. Ennen niiden alkamista neuvotteluprosessille haettiin hyväksyntä maa- ja metsätalousministeriöltä, ympäristöministeriöltä sekä kansalliselta metsäneuvostolta. Dialogiprosessi käytiin aluksi vain em. kolmen tahon kesken, mutta myöhemmin prosessiin liitettiin kiinteäksi osaksi maakunnissa pidetyt ns. sidosryhmätapaamiset, joissa laajemmalla foorumilla keskusteltiin dialogiprosessiin liittyvistä erilaisista näkökohdista, mukaan lukien metsien suojelun aluepoliittiset ja työllisyysvaikutukset.
Dialogiprosessissa käsiteltiin yli 400 kohdetta, joiden luonnonsuojelujärjestöt katsoivat sisältävän potentiaalisesti arvokkaita vanhoja metsiä. Kohteiden kokonaispinta-ala oli noin 360 000 hehtaaria, sisältäen kuitenkin merkittävässä määrin vanhoihin metsiin rajautuvia jouto- ja kitumaita. Kohteet sisälsivät myös osa-alueita, jotka Metsähallitus jo aiemmin oli suojellut osana alue-ekologisia suunnitelmiaan.
Luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton vapaaehtoisvoimin ja osittain Luonnonsuojeluliiton ja WWF:n rahoituksella inventoitiin prosessissa mukana olleiden kohteiden luontoarvoja, kuten vanhojen metsien rakennepiirteitä ja uhanalaista lajistoa. Näissä inventoinneissa löydettiin yli 10 000 uutta uhanalaisten lajien esiintymää. Näin ollen dialogiprosessissa oli käytettävissä hyvät tiedot kohteiden luontoarvoista. Niiden tietojen pohjalta dialogikokouksissa identifioitiin arvokkaimmat vanhat metsät ja neuvoteltiin niiden suojelumahdollisuuksista.
Dialogikokouksia pidettiin runsaan kahden vuoden aikana yli 70. Niissä löytyi alustava yhteinen näkemys noin 2/3-osassa käsitellyistä kohteista, käsittäen yhteensä 35 000 hehtaaria arvokkaita vanhoja metsiä metsämaalla. Alustaviin rajauksiin otettiin myös mukaan niitä ympäröiviä jouto- ja kitumaita, kuten avosoita ja harvapuustoisia tunturimetsiä.
Lisätietoja:
WWF Suomi, pääsihteeri Timo Tanninen, 040 574 9266