Pohjolan kiljuhanhilla loistava poikastuotto
Pohjolan kiljuhanhilla on ollut tänä kesänä poikkeuksellisen hyvä pesimämenestys. Norjan Porsanginvuonolla käynnissä olevaa syysmuuttoa varten kerääntyvien kiljuhanhien tarkkailussa on havaittu jo 66 yksilöä, joista 33 on tämän kesän poikasia. Kyseessä on suurin tällä paikalla laskettu syksyinen kiljuhanhimäärä sitten vuoden 1995. Ilahduttavan hyvä poikastuotto antaa uutta toivoa äärimmäisen uhanalaiselle Pohjolan kiljuhanhikannalle. Tärkein uhkatekijä kiljuhanhelle on metsästys muuttomatkojen varsilla. WWF kehottaa metsästäjiä erityiseen huolellisuuteen lajinmäärityksessä syksyn hanhijahdissa.
Tänä syksynä kiljuhanhitarkkailu Porsanginvuonolla alkoi 20.8. Jo silloin havaittiin paikalla 40 kiljuhanhea, mikä antoi aiheen aavistella hyvää. Keskiviikkoiltana 22.8. norjalaiset kiljuhanhitutkijat Tomas Aarvak ja Ingar Jostein Øien laskivat paikalta 66 kiljuhanhea. Niistä 33 oli poikasia jakaantuen yhdeksään poikueeseen. Jopa neljä poikueista oli harvinaisen suuria viiden poikasen poikueita. Mikä riemastuttavinta, yksi näistä viiden poikasen katraista kuuluu viime syksyllä julkisuudessakin seuratulle pariskunnalle Finn ja Nieida, jotka kesällä 2006 epäonnistuivat pesinnässään ja tekivät huikean 3000 kilometrin pituisen sulkasatomuuton Venäjän Taimyrin niemimaalle.
Porsanginvuonon kiljuhanhitarkkailu jatkuu syyskuun alkuun asti, ja parhaassa tapauksessa kiljuhanhien määrä nousee vielä. Syksyllä 2005 Porsanginvuonolla laskettiin 32 kiljuhanhea, joista 16 oli poikasia. Syksyllä 2006 laskettiin 43 yksilöä, joista 23 oli poikasia.
Porsanginvuonon kiljuhanhitarkkailu on osa WWF Suomen johtamaa kansainvälistä Euroopan unionin LIFE-rahaston tukemaa hanketta, joka tähtää lajin vähenemisen pysäyttämiseen Pohjolassa ja Euroopan muuttoreitillä. Suomessa hankkeessa ovat WWF:n lisäksi mukana BirdLife, Suomen ympäristökeskus SYKE, Metsähallitus sekä osarahoittajana ympäristöministeriö. Porsanginvuonon kiljuhanhitarkkailusta vastaa BirdLife Norja.
Kiljuhanhi (fjällgås, Anser erythropus) on Pohjolan uhanalaisin pesimälintu. Vielä sata vuotta sitten laji oli Tunturi-Lapissa yleinen pesimälintu. Tällä hetkellä Pohjolan kiljuhanhikannan kooksi arvioidaan 15- 25 pesivää paria. Edellisen kerran lajin pesintä Suomessa varmistettiin vuonna 1995. Pohjolan ainoa tunnettu pesimäalue sijaitsee Norjan Finnmarkissa, mutta yksittäisiä pareja saattaa pesiä myös Suomen ja Ruotsin Lapissa.
Taustatietoa kiljuhanhipariskunnan satelliittiseurannasta:
Kiljuhanhi-LIFE -hanke valjasti toukokuussa 2006 Porsanginvuonolla kolme kiljuhanhea satelliittilähettimillä. Satelliittilähettimen selkärepukseen saaneille kiljukkaille annettiin nimet Finn (koiras), Nieida (naaras) ja Imre (koiras). Nimet valittiin kansalaisäänestyksessä, johon osallistui yli 1000 suomalaista.
Sekä pariskunta Finn ja Nieida että puolisotta jäänyt koiras Imre epäonnistuivat vuonna 2006 pesinnässä ja lensivät vaihtamaan siipisulkiaan Taimyrin niemimaalle Siperiaan. Tämä ensimmäistä kertaa hyvin dokumentoitu sulkasatomuutto oli tutkijoille yllättävää ja suojelullisesti arvokasta uutta tietoa.
Syyskuussa 2006 sekä Finn ja Nieida että Imre lensivät Pohjois-Kazakstaniin, Kostanain alueen kosteikoille. Kazakstanista Finn ja Nieida palasivat tutkijoiden yllätykseksi Kreikkaan talveksi. Kreikassa Nieida karisti lähettimen selästään.
Maaliskuun 2007 alussa Finn ja Nieida aloittivat kevätmuuton Kreikasta ja viettivät yli kuukauden tunnetulla levähdysalueella Unkarin Hortobágyssa. Huhtikuun puolivälissä Finn paikantui Niemen- (Nemunas-)joen suistoalueelle Liettuassa ja paljasti siten uuden kevätmuuton aikaisen levähdysalueen. Tämän jälkeen Finnkin vapautui lähettimestään, mutta toukokuun lopulla sekä Finn että Nieida tunnistettiin Porsanginvuonolla värirenkaitten perusteella.
Lue lisää Kiljuhanhi-LIFE -hankkeesta (englanniksi).
Lue lisää kiljuhanhesta.
Lisätietoja:
Kiljuhanhi-LIFE -hankkeen koordinaattori / WWF Petteri Tolvanen, gsm 0400-168939
 |